Pitkän elämän tavoittelu
PITEMMÄN elämän tavoittelu on lähes yhtä vanhaa kuin on elämä itse. Ei siksi ole yllätys, että niin vanhan ajan kuin nykyajankin historiasta löytyy runsaasti tarinoita ja taruja ihmisistä, jotka ovat pyrkineet selvittämään pitkän elämän salaisuutta.
Keksityn historian perua on esimerkiksi sellainen käsitys, että espanjalainen tutkimusretkeilijä Juan Ponce de León olisi lähtenyt etsimään nuoruuden lähdettä, kun hän purjehti pohjoiseen Puerto Ricosta vuonna 1513. Hänen aikalaisensa kuitenkin kertoivat matkan tarkoituksena olleen hankkia orjia ja uusia alueita. Hän ei löytänyt nuoruuden lähdettä mutta kuitenkin alueen, joka nykyään tunnetaan Floridana. Tällainen taru kuitenkin elää yhä.
Jos menemme ajassa vielä kauemmas taaksepäin, löydämme akkadinkielisen Gilgameš-eepoksen. Se perustuu savitauluihin, jotka on ajoitettu 1700-lukua ennen ajanlaskumme alkua edeltävälle ajalle, ja siinä kerrotaan, miten ystävänsä Enkidun kuoltua Gilgamešia alkoi vaivata itsepintainen kuolemanpelko. Siinä kuvaillaan hänen matkojaan ja sinnikkäitä, mutta silti turhia yrityksiä kuolemattomuuden saavuttamiseksi.
Paljon lähempänä meidän aikaamme – vuonna 1933 – kuvasi James Hilton romaanissaan Sininen kuu kuvitteellista maata, jonka nimenä oli Shangri-la. Sen asukkaat nauttivat lähes täydellisestä ja paljon normaalia pitemmästä elämästä paratiisillisessa ympäristössä.
Nykyäänkin jotkut ovat innokkaasti mukana omituisissa ja suorastaan erikoisissa hankkeissa, jotka lupaavat parempaa ja pitempää elämää. Toiset toimivat kuitenkin käytännöllisemmin. He noudattavat huolellisesti ankaria terveydenhoito-ohjeita tai tarkkaa ruokavaliota ja harrastavat liikuntaa. He toivovat, että se auttaisi heitä näyttämään nuoremmilta ja lisäisi heidän ruumiillista hyvinvointiaan.
Kaikki tämä korostaa sitä, että ihminen pohjimmiltaan haluaa elää pitempään ja parantaa elämänlaatuaan.
Tieteen mahdollisuudet
Vanhenemisen ja vanhusten ongelmien tutkimisesta on tullut oma vakava tieteenhaaransa, joka tunnetaan nimellä gerontologia. Arvossa pidetyt tutkijat katsovat päässeensä jo hyvin lähelle vanhenemisen aiheuttajan löytymistä. Joidenkuiden mielestä vanheneminen on perintötekijöihin ohjelmoitua. Toiset katsovat, että se on seurausta vaurioittavien sairauksien ja aineenvaihdunnan haitallisten sivutuotteitten kasaantumisesta. Edelleen toiset katsovat vanhenemisen johtuvan hormoneista tai immuunijärjestelmästä. Tiedemiehet ovat sitä mieltä, että jos vanhenemisen aiheuttaja kyetään löytämään ja eristämään, silloin se kenties voidaan myös poistaa.
Kuolemattomuuden tavoittelussa on tieteen ja tieteiskuvitelmien välinen rajalinja käymässä entistä epämääräisemmäksi. Yhtenä esimerkkinä on kloonaus. Ajatuksena on kloonata ihminen eli tuottaa hänestä solun- ja geeninsiirtotekniikan avulla täysin samankaltainen kopio. Kun sitten ruumiinosia sairastuu tai vioittuu, ihmiseen voidaan siirtää uusia elimiä, jotka on irrotettu hänen kopiostaan, samaan tapaan kuin autoon pannaan hajonneiden osien tilalle uusia varaosia. Eräitten tiedemiesten mielestä teoriassa ei ole mitään rajoja sille, mitä kloonauksen avulla voidaan saada aikaan.
”Kryoniikan” avulla haaveet on viety askeleen verran pitemmälle. Sen puolestapuhujat selittävät, että kun ihminen on kuollut, hänen ruumistaan voidaan säilyttää pakastettuna, kunnes nykyään parantumattomina pidetyt sairaudet kyetään voittamaan. Tuolloin ruumis voidaan sulattaa, herättää henkiin ja ennallistaa elämään, joka toivon mukaan kestää pitempään ja on täysipainoisempaa.
Mikä on tuloksena kaikesta tällaisesta vaivannäöstä ja tutkimustyöstä, johon on uhrattu rahaa miljoonasummia? Olemmeko yhtään sen lähempänä kuoleman ikeestä vapautumista, kuin ovat olleet ne miljardit ihmiset, jotka ovat eläneet ja kuolleet ennen meitä?
Millaisia ovat odotukset?
Niiden optimististen lausuntojen ja ennustusten perusteella, joita jotkut tällaiseen tutkimustyöhön osallistuneet ovat esittäneet, näyttäisi siltä, että paljon pitempi elämä kuin se, jollaiseen olemme tottuneet, on jo aivan lähellä. Seuraavassa muutama 1960-luvun loppupuolelta poimittu esimerkki:
”Tieto, jota tällainen tutkimustyö meille tarjoaa, tulee antamaan meille ne aseet, joita tarvitsemme taistellaksemme viimeistä vihollista – kuolemaa – vastaan sen omalla alueella. Se tulee tuomaan suhteellisen kuolemattomuuden meidän ulottuvillemme. – – Se saattaa tapahtua meidän aikanamme.” – Lääkäri, kirjoittaja Alan E. Nourse.
”Tulemme saamaan vanhenemisen ongelmasta niin täydellisen voiton, että jäljelle jäävät enää lähinnä vain tapaturmaiset kuolemantapaukset.” – Augustus B. Kinzel, Salk-instituutin silloinen johtaja.
”Kuolemattomuus (äärettömästi pidentyneen elämän merkityksessä) ei ole käytännössä vain jälkeläistemme, vaan myös meidän itsemme saavutettavissa.” – Robert C. W. Ettinger, The Prospect of Immortality.
Vaikka kaikki gerontologit ja muut tutkijat eivät siihen aikaan olleet näin innostuneita, silti asiantuntijat näyttivät olevan yleensä yhtä mieltä siitä, että 2000-luvulle tultaessa vanheneminen olisi saatu hallintaan ja elämä pitenemään melkoisesti.
Millainen on tilanne nyt, kun olemme jo paljon lähempänä 2000-luvun alkua? Onko edes pitempi elämä käden ulottuvilla kuolemattomuudesta puhumattakaan? Seuraavat havainnot puhukoot puolestaan:
”Monet gerontologit ovat yhtä mieltä siitä, että me elämme hyvin sekavia aikoja. Emme tunne vanhenemisen perimmäistä aiheuttajaa, emmekä kykene mittaamaan vanhenemisnopeutta tarkoin biokemian termein.” – Journal of Gerontology, syyskuu 1986.
”Kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä vanheneminen on tai miksi se etenee eri ihmisillä eri lailla. Eikä kukaan kykene pidentämään ihmisten elinikää huolimatta niistä useinkin petollisista tai joskus vaarallisistakin väitteistä, joita ovat esittäneet ’elämän pidentämisen’ mainosmiehet ja muut, jotka lyövät rahoiksi vanhempien ihmisten peloilla ja sairauksilla.” – FDA Consumer, Yhdysvaltain lääkintöhallituksen virallinen lehti, lokakuu 1988.
Ennustuksille, joita aiemmin on esitetty kuoleman voittamisesta ja eliniän pidentymisestä loputtomiin, on selvästikin ollut tyypillistä liiallinen innostus. Tieteen aikaansaama kuolemattomuus on edelleen erittäin kaukainen haave. Merkitseekö tämä sitä, että meidän on odotettava merkittävää tieteen tai tekniikan läpimurtoa, ennen kuin elämän pidentämiseksi tai vähintäänkin sen laadun parantamiseksi on jotakin tehtävissä?
Pitempi, sisällökkäämpi elämä jo nyt?
Vaikka tutkijat eivät ole löytäneet pitkän elämän salaisuutta, heillä on jo paljon tietoa ihmisen elämänkaaresta ja vanhenemisprosessista. Osa näin hankitusta tiedosta on sellaista, että sen soveltamisesta voi olla paljon hyötyä.
Eläimillä tehdyissä kokeissa on ilmennyt esimerkiksi, että ”valvottu vajaaravitsemus voi pidentää todennäköisen elämän pituutta yli 50 prosenttia ja viivyttää monien vanhenemiseen liittyvien ongelmien ilmaantumista ja vakavaksi muuttumista”, kirjoittaa Lontoossa ilmestyvä sanomalehti The Times. Tämä on antanut aihetta tutkimuksiin, joissa pyritään selvittämään sitä, voiko sama pitää paikkansa myös ihmisistä.
Niinpä tri Roy Walford suosittelee kirjassaan The 120-Year Diet (120 vuoden ruokavalio) monipuolista, vain vähän rasvaa ja kaloreita sisältävää ruokavaliota ja sen tueksi kunnollista liikuntaohjelmaa. Hän käyttää esimerkkinä Okinawan saaren asukkaita. Heidän ruokavaliossaan kaloreita on keskimäärin 40 prosenttia vähemmän kuin muiden japanilaisten ravinnossa, mutta silti heidän joukostaan ”löytyy 5–40 kertaa enemmän satavuotiaita kuin muilta Japanin saarilta”.
Toinen usein käytetty esimerkki pitkäikäisyydestä ovat Kaukasuksen alueen alkuperäisasukkaat läntisessä Neuvostoliitossa. Kaukasialaisten parissa elänyt Sula Benet kertoo kirjassaan How to Live to Be 100 (Miten elää 100-vuotiaaksi) siitä, että epätavallisen suuri osa näistä ihmisistä viettää vielä runsaasti yli 100-vuotiaana tervettä ja toimeliasta elämää ja että monien heistä väitetään eläneen yli 140-vuotiaiksi. Hänen mukaansa ”kaukasialaisten ruokavaliossa pysyy jatkuvasti kaksi tekijää samana: 1) He eivät syö liikaa. – – 2) He saavat erittäin paljon luonnollisia vitamiineja tuoreissa vihanneksissa.” Lisäksi ”heidän työnsä tarjoaa heille paitsi liikuntaa myös tietoisuuden siitä, mikä on heidän oma mielekäs paikkansa heidän yhteisössään.”
Mitä voimme itse tehdä
Muuttuisiko oma tilanteemme ratkaisevasti paremmaksi sillä, että muuttaisimme Okinawalle tai Kaukasukselle tai jollekin muulle sellaiselle alueelle, missä alkuperäisasukkaat elävät pitempään kuin ihmiset muualla? Todennäköisesti ei. Jotakin on kuitenkin tehtävissä. Voimme näet ottaa mallia näiden pitkäikäisten ihmisten hyvistä tavoista ja noudattaa lääkäreitten ja ravitsemusasiantuntijoitten antamia neuvoja.
He suosittelevat lähes yksimielisesti kohtuullisia elintapoja. Se merkitsee paitsi sen valvomista, miten paljon syö, myöskin sitä, että pyrkii valppaasti käyttämään sellaisia ravitsemuksellisesti korkeatasoisia ja terveellisiä ruoka-aineita, joita on saatavissa. Säännöllisellä liikunnalla tiedetään myös olevan hyvä vaikutus. Kun ihminen ponnistelee järkevästi soveltaakseen näitä periaatteita ja päästäkseen eroon nyky-yhteiskunnalle tyypillisistä vahingollisista tavoista, kuten tupakoinnista, huumeidenkäytöstä ja liiallisesta alkoholinkäytöstä, se ei voi olla vaikuttamatta siten, että hänen ruumiillinen hyvinvointinsa paranee.
Järkikin jo sanoo, että mitä paremmin kohtelemme ruumistamme, sitä terveempiä olemme. Ja mitä terveempiä olemme, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on elää pitempään. Vaikka tekisimme mitä tahansa, niin silti edelleen pätee se Raamatun sääntö, että keskimääräinen elinikä on 70–80 vuotta. (Psalmi 90:10) Onko mitään toivoa siitä, että ihmisen elinikä voi joskus pidentyä, ja jos on, niin miten paljon se voi pidentyä?
[Tekstiruutu s. 5]
MITEN VANHA OLET?
Olitpa siitä selvillä tai et, niin olet paljon vanhempi kuin saatat luullakaan. Biologisten tutkimusten perusteella voimme näet tietää, että naisella on jo syntyessään munasarjoissaan kaikki ne munasolut, jotka hän eläessään tuottaa. Jos siis äitisi oli syntyessäsi 30-vuotias, oli se munasolu, josta itse olet kehittynyt, silloin jo 30 vuotta vanha.
Vaikka tämä ei todennäköisesti saakaan sinua tuntemaan itseäsi nykyistä vanhemmaksi, tulet silti päivä päivältä yhä vanhemmaksi. Olimmepa nuoria tai vanhoja, kaikki me vanhenemme, ja useimpia meistä kiinnostaa, miten tämä kehitys saataisiin hidastumaan – ellei peräti pysähtymään.