Maailma harmaantuu
VUONNA 1513 espanjalainen löytöretkeilijä Juan Ponce de León kahlasi maihin ennestään tuntemattomalle rannalle Pohjois-Amerikassa. Tarinan mukaan hän nimesi seudun Floridaksi, joka tarkoittaa espanjan kielessä ’kukkaista’, koska maa oli kukkien peitossa. Nimen keksiminen oli helppoa. Matkan tarkoituksen täyttäminen osoittautui mahdottomaksi. Hänen olisi nimittäin pitänyt löytää lähde, jonka vesi pystyi tekemään vanhat jälleen nuoriksi. Tutkittuaan aluetta ristiin rastiin kuukausikaupalla tuo löytöretkeilijä lopetti legendaarisen nuoruudenlähteen etsimisen ja purjehti matkoihinsa.
Vaikka nuoruudenlähteet ovat nykyään yhtä saavuttamattomia kuin Ponce de Leónin päivinä, ihminen näyttää löytäneen ”vanhuuden lähteen”, kuten Betty Friedan kirjoitti. Ilmauksen syynä oli iäkkäiden ihmisten määrän jyrkkä kasvu kaikkialla maailmassa. Korkean iän saavuttavat nykyään niin monet, että maapallon väestörakenne on muuttumassa. Sanalla sanottuna maailma harmaantuu.
”Ihmiskunnan suurimpia voittoja”
Tilanne ilmenee väestötilastoista. Vuosisadan alussa vastasyntyneiden elinajan odote oli vauraimmissakin maissa vajaat 50 vuotta. Nykyään se on hypännyt yli 75:een. Samoin kehitysmaista esimerkiksi Hondurasissa, Indonesiassa, Kiinassa ja Vietnamissa on elinajan odote 25 vuotta pitempi kuin vielä 40 vuotta sitten. Joka kuukausi miljoona ihmistä maailmassa täyttää 60 vuotta. Nopeimmin kasvava väestöryhmä maailmassa ei yllättäen olekaan nuoret, vaan 80-vuotiaat ja sitä vanhemmat.
”Elinajan odotteen piteneminen on ollut ihmiskunnan suurimpia voittoja”, sanoo väestötieteilijä Eileen Crimmins Science-lehdessä. Samaa mieltä on Yhdistyneet kansakunnat, ja saadakseen huomiota tälle saavutukselle se on nimennyt vuoden 1999 kansainväliseksi ikääntyneiden ihmisten vuodeksi (ks. tekstiruutua s. 3).
Edellytyksenä muutos suhtautumistavassa
Tuo voitto merkitsee muutakin kuin sitä, että ihmisen elinajan odote on muuttunut. Myös suhtautuminen ikääntymiseen on muuttunut. Ajatus vanhenemisesta kyllä silti huolestuttaa ja jopa pelottaa monia, sillä korkea ikä liitetään tavallisesti mielen ja ruumiin rapistumiseen. Vanhenemisen tutkijat kuitenkin tähdentävät, että ikääntyminen ja sairastuminen ovat kaksi eri asiaa. Ihmiset vanhenevat hyvin eri tavoilla. Tutkijoiden mukaan kronologisen ja biologisen iän välillä on eroa (ks. tekstiruutua ”Mitä vanheneminen on?”). Toisin sanoen ikääntyminen ja rapistuminen eivät välttämättä kulje samaa tahtia.
Tosiasiassa ihminen voi vanhetessaan tehdä jotakin elämänlaadun parantamiseksi. Se ei tietenkään tee häntä nuoremmaksi, mutta saattaa ylläpitää terveyttä vuosien karttuessa. Tällaisia käytännön toimia käsitellään seuraavassa kirjoituksessa. Ja vaikka kyseinen aihe ei tuntuisikaan sinusta vielä kovin ajankohtaiselta, haluat ehkä lukea eteenpäin, sillä ennen pitkää se kyllä on ajankohtainen.
[Tekstiruutu/Kuvat s. 3
KANSAINVÄLINEN IKÄÄNTYNEIDEN IHMISTEN VUOSI
”Koska olen itsekin täyttänyt 60 vuotta, – – olen nykyään mukana niissä tilastoissa, joita äsken lainasin”, sanoi YK:n pääsihteeri Kofi Annan hiljattain avatessaan kansainvälisen ikääntyneiden ihmisten vuoden. Hänellä on seuraa yllin kyllin. Tutkijoiden mukaan monissa maissa on vuosituhannen vaihteessa joka viides asukas vähintään 60-vuotias. Jotkut heistä ovat silloin hoidon tarpeessa, mutta kaikilla heillä on tarve säilyttää jollain keinolla itsenäisyytensä, ihmisarvonsa ja tuotteliaisuutensa. Jotta päättäjien olisi helpompi vastata tämän ”väestötilastollisen vallankumouksen” haasteisiin ja jotta ”vanhuuden arvoa yhteiskunnassa” opittaisiin ymmärtämään paremmin, YK:n yleiskokous päätti vuonna 1992 nimetä vuoden 1999 kansainväliseksi ikääntyneiden ihmisten vuodeksi. Sen pääteemana on ”kohti kaikenikäisten yhteiskuntaa”.
[Kuva]
Kofi Annan
[Lähdemerkinnät]
UN photo
UN/DPI photo by Milton Grant
[Tekstiruutu/Kuva s. 4]
MITÄ VANHENEMINEN ON?
”Biologinen kristallipallo on hyvin epäselvä vanhenemisen suhteen”, sanoo eräs tutkija. ”Kukaan ei ymmärrä sitä täysin”, sanoo toinen. Gerontologit (vanhenemisen tutkijat) ovat silti yrittäneet määritellä sitä. Heidän mukaansa vanheneminen on yksinkertaisesti ilmaistuna se kronologinen aika, jonka joku on ollut olemassa. Mutta kyse on muustakin kuin vuosien vierimisestä. Kukaan ei normaalisti puhu vanhenevasta tai ikääntyvästä lapsesta, sillä noissa sanoissa on elinvoiman hupenemisen sävy. Vanheneminen on se vero, jonka vuodet vaativat ihmiseltä. Jotkut vaikuttavat nuorilta kronologiseen ikäänsä verrattuina. Tätä tarkoitetaan, kun sanotaan esimerkiksi, ettei joku näytä ”ikäiseltään”. Tavallisesti tutkijat erottavat kronologisen iän biologisesta iästä käyttämällä biologisesta ikääntymisestä (johon liittyy haitallisia fyysisiä muutoksia) nimitystä senesenssi.
Eläintieteen professori Steven N. Austad kuvailee senesenssiä ”lähes kaikkien elintoimintojen asteittaiseksi rappeutumiseksi ajan myötä”. Eräässä yhdysvaltalaisessa vanhenemista tutkivassa instituutissa (National Institute on Aging) toimiva tri Richard L. Sprott sanoo, että vanheneminen on ”niiden elimistömme osien hidasta rappeutumista, joiden avulla voimme reagoida sopivasti stressiin”. Useimmat asiantuntijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että selvän määritelmän keksiminen vanhenemiselle on edelleen vaikeaa. Molekyylibiologi, tri John Medina kertoo siihen syyn: ”Kiireestä kantapäähän, proteiineista DNA:han, syntymästä kuolemaan etenee lukemattomia prosesseja, jotka vanhentavat 60 biljoonasta solusta koostuvaa ihmistä.” Ei ihme, että ikääntyminen on monien tutkijoiden mielestä ”kaikista biologisista ongelmista visaisin”.