Oberammergaun ”kärsimysnäytelmä” – kuinka yhtäpitävä Raamatun kanssa?

Herätkää!-lehden Saksan liittotasavallan -kirjeenvaihtajalta

OBERAMMERGAU on viehättävä vuoristokylä Baijerissa. Monet sen asukkaista ovat antaneet tukkansa ja partansa kasvaa valmistautuakseen näytelmään, johon he osallistuvat tänä vuonna. Näytelmä on perinne, joka pohjautuu siihen, mitä heidän esi-isänsä tekivät vuonna 1633.

Silloin kulkutauti uhkasi aiheuttaa suurta hävitystä, ja kylän asukkaat vannoivat, että jos he säästyisivät, he esittäisivät määräajoin näytelmän, jota sanotaan Kärsimys- eli passionäytelmäksi. Tätä näytelmää oli alettu esittää katolisessa kirkossa useita vuosisatoja aikaisemmin, ja se kuvasi Kristuksen kärsimyksiä ja kuolemaa.

Oberammergaussa näytelmä esitettiin ensi kerran vuonna 1634. 350-vuotisjuhlaa juhlittiin siellä vuoden 1984 aikana. Näytökset keräsivät tuolloin yleisöä kaikkiaan 443000 henkeä, johon kuului vierailijoita kaikkialta maailmasta. Tänä vuonna näytelmää esitetään toukokuusta syyskuuhun.

Hotellien ja ravintoloiden lisäksi puunkaiverrus- ja matkamuistokaupat reunustavat kylän katuja. Monet asukkaat tosiaankin ansaitsevat elantonsa näytelmästä.

Miksi niin monet tulevat? ”Minulle tämä ei ole pelkästään teatteria”, mainitsi eräs vierailija. ”Tämä on uskonnollinen tilaisuus.” Tällaisena monet näkevät sen, vaikka näytelmän esittää nykyään paikallinen kylä eikä kirkko.

Yleisön suosion tavoittelemista?

Kaksi pappia loi nykyaikaisemman version näytelmästä, toinen kirjoitti sen vuonna 1810 ja toinen teki siihen tarkistuksia puoli vuosisataa myöhemmin. Saksan piispainkokous on hyväksynyt käsikirjoituksen, joka erään lähdeteoksen väittämän mukaan ”pitäytyy evankeliumikertomuksissa”.

Vuosien varrella tuottajat ovat kuitenkin muutelleet evankeliumien tekstejä välttääkseen loukkaamasta niitä, jotka kuuluvat muihin uskontoihin, muun muassa juutalaisia. Niinpä katsomosta tulevat kättentaputukset sanelevat jossain määrin käsikirjoitusta nykyään. Vanhasta käsikirjoituksesta on esimerkiksi poistettu kohdat, jotka paljastavat juutalaisten johtajien vihan Jeesusta kohtaan, muun muassa Matteuksen 21:43, jossa Jeesus sanoi juutalaisille uskonnollisille johtajille: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.”

Jumalan nimi Jehova on myös joutunut sovittelun uhriksi, vaikka käsikirjoitukseen sisältyykin Jeesuksen sanat Jumalalle: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle.” (Johannes 17:6) Esimerkiksi vuoden 1960 käsikirjoitus sanoi, että Iisak aiottiin uhrata ”Jehovan tahdosta”. Mutta vuoden 1984 käsikirjoituksessa sanotaan: ”Herran tahdosta.”

Ei evankeliumien mukainen

Vaikka näytelmä kuvaileekin Jeesuksen pidättämiseen, tuomitsemiseen ja teloittamiseen liittyviä tapahtumia, ei raamatullinen täsmällisyys ole tärkein asia. Esimerkiksi eräässä osassa esitetään tapahtumia, joita kuvaillaan Tobiaan apokryfisessä kirjassa, joka ei edes kuulu Jumalan henkeytettyyn sanaan. – 2. Timoteukselle 3:16.

Lisäksi Juudas Iskariot kuvataan opportunistina, jonka Jeesuksen viholliset taivuttivat pettämään hänen Mestarinsa. Mutta todellisuudessa Juudas itse otti ahneuttaan aloitteen lähestyäkseen ylipappeja. (Matteus 26:14–16; vrt. Johannes 12:4–6.) Myös kun vertaamme Johanneksen 13:21–30:tä Matteuksen 26:20–29:een, se osoittaa, että Juudaksen on täytynyt lähteä huoneesta ennen kuin Jeesus asetti Herran illallisen. Tämä on johdonmukaista, sillä tuskin Jeesus olisi tehnyt ’liittoa valtakunnasta’ pettäjänsä kanssa. (Luukas 22:29) Oberammergaun näytelmässä Juudas on kuitenkin läsnä viimeisellä ehtoollisella.

Raamatun totuuksien havaitseminen

Raamatuntutkija voi havaita näytelmässä tiettyjä raamatullisia totuuksia, tai niiden vastaisuuksia. Esimerkiksi käy lause: ”Arvostaen nautittuna/uuden liiton pyhä leipä varjelee sielun kuolemasta.” Tämä on sopusoinnussa sen Raamatun opetuksen kanssa, että sielu on kuolevainen. Se joka ei ’nauti arvostaen’ Jeesuksen uhrin tuomista eduista, ei voi tietenkään varjella sieluaan kuolemasta. – Hesekiel 18:19.

Jeesuksen oikea henkilöllisyys voidaan havaita, kun hän ylösnousemuksensa jälkeen kertoo Maria Magdaleenalle: ”Minä nousen – – minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Johannes 20:17) Tästä ilmenee, että Jeesuksella on Jumala. Hän ei siis voinut olla Jumala, kuten kristikunnan kolminaisuusoppi väittää. Niinpä kun käsikirjoitus pitää tässä kiinni Raamatun kielenkäytöstä, se on ristiriidassa kirkon opetusten kanssa.

Näytelmän avulla on mahdollista tunnistaa Jumalan valtakunta. Filippus sanoo Jeesukselle: ”Perusta Jumalan valtakunta koko maailmaan”, mihin Kristus vastaa: ”Se mitä toivot, tapahtuu aikanaan.” Myöhemmin Jeesus lisää: ”En enää juo viiniköynnöksen tuotetta, ennen kuin Jumalan valtakunta saapuu.” Ja Tuomas kysyy: ”Onko kullakin oma hänelle määrätty valta-alueensa?” Nämä keskustelut paljastavat, että Valtakunta on Jumalan hallitus maata varten, ei pelkästään ikuinen elämä tai jotakin ihmisen sisässä olevaa, kuten monet uskovat. – Ks. Daniel 2:44; 7:13, 14; Luukas 22:18; Ilmestys 5:10.

Yksi loppukohtaus kuvailee sitä, kun juutalainen korkein neuvosto yrittää turhaan saada Jeesuksen ruumista ”heitetyksi rikollisille tarkoitettuun kuoppaan”. Nämä lauseparret ovat mielenkiintoisia. Juutalaiset ajattelivat, että rikolliset eivät ansainneet sitä, että heidät laitettaisiin hautakammioon, josta Jumala muistaisi heitä, ja heittivät heidän ruumiinsa sen sijaan Hinnomin laaksoon (Gehennaan), jossa jatkuva tuli poltti jätteitä. Raamatussa Jeesus viittasi tähän Jerusalemin lähellä sijainneeseen paikkaan kertakaikkisen tuhon vertauskuvana, tilana josta ei olisi kuolleiden ylösnousemusta. – Matteus 18:8,9.

Vasta myöhemmin, tosi kristillisyydessä tapahtuneen luopumuksen jälkeen, Gehenna yhdistettiin pakanalliseen ajatukseen helvetintulesta. Oberammergaun näytelmässä paljastuu epäraamatullisen perinteen vaikutus, kun siinä sanotaan: ”Helvetistä nousevat kaikki henget” ja mainitaan Herran sanovan: ”Minä paiskaan Saatanan helvettiin.” Raamatun opetukset eivät siis ole keskeisellä sijalla.

Ei edistä Raamatun opetuksia

Toukokuusta syyskuuhun Oberammergaun kylän asukkaat näyttelevät kaikki 1700 osaa kuusituntisessa näytelmässä. He esittävät juutalaisia ihmisiä, roomalaisia sotilaita, Jeesusta, Juudasta ja apostoleita. Ja he näyttelevät esityksen noin sata kertaa ulkoilmanäyttämöllä kaikenlaisessa säässä.

Näytelmä tulee jälleen vetämään puoleensa satojatuhansia vierailijoita. Mutta kannustaako se heitä hyväksymään ylösnousseen Jeesuksen ja Jumalan valtakunnan, ainoan toivon ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi? Ei, sillä vaikka Jumalan valtakunta mainitaankin näytelmässä, se jää epäselväksi. Ja vaikka Paholainen tunnistetaan kaksi kertaa tässä näytelmässä tämän maailman hallitsijaksi eli ”Ruhtinaaksi”, sitä mitä hänelle tapahtuu, ei tehdä selväksi. Näytelmä ei siis käy käsiksi Raamatun avainopetuksiin, ja niistä joidenkin kanssa se on jopa ristiriidassa.

Raamattu osoittaa, että Kristus tulee pian poistamaan Saatanan, kaiken pahan alun ja juuren, ja hänen vaikutuksensa ihmisten asioista. Kaikki maan päällä olevat pahantekijät tullaan myös poistamaan. Sitten Jumalan taivaallinen valtakunta hallitsee tuhat vuotta maata. (Ilmestys 20:4, 6) Tämä Jumalan hallitus tulee muuttamaan maan paratiisiksi, jossa tottelevaiset ihmiset elävät ikuisesti täydellisen terveinä ja onnellisina. – Psalmi 37:10, 11, 29; Roomalaisille 16:20.

[Tekstiruutu s. 16]

Kärsimysnäytelmän alkuperä?

The World Book Encyclopedia sanoo kärsimysnäytelmistä:

”Kärsimysnäytelmä on teatterinäytös, joka esittää jumalan kuoleman ja ylösnousemuksen. Muinaiset egyptiläiset esittivät kärsimysnäytelmiä, jotka oli omistettu Osiris-jumalalle. Muinaiset kreikkalaiset esittivät samanlaisia näytelmiä, jotka oli omistettu Dionysos-jumalalle.”

[Kuvien lähdemerkinnät s. 16]

Gemeinde Oberammergau, Haag