Eläinkokeet – voimakkaita reaktioita
JOS laboratoriokokeisiin ja lääketieteellisen tutkimuksen malleina käytettyjen nelijalkaisten eläinten määrä kyettäisiin laskemaan tarkasti, niin koko maailmassa yhden vuoden aikana käytettyjen koe-eläinten määrä olisi huikea. Yksistään Yhdysvalloissa on arvioitu käytettävän vuosittain ainakin 17 miljoonaa eläintä – koiria, kissoja, apinoita, marsuja ja kaneja. Näistä 85 prosenttia on rottia ja hiiriä. Koska ei ole olemassa tarkkoja luetteloita siitä, missä ja miten paljon näitä eläimiä käytetään, jotkut asiantuntijat pitävät näitä lukuja parhaassakin tapauksessa kehnoina arvioina. Jotkin tietolähteet sanovat kokonaismäärän Yhdysvalloissa olevan lähes 100 miljoonaa. Suomessa käytettiin vuonna 1985 kokeisiin noin 220000 eläintä, joista 90 prosenttia oli rottia ja hiiriä. Ovatko tällaiset luvut sinusta pöyristyttäviä?
Vaikka näiden pehmeäturkkisten eläinten uhraamiseen onkin aina ollut jokin tarkoitus, niin saako sen pelkkä ajatteleminen sinut kavahtamaan? Pidätkö tällaista teurastusta moraalittomana? Miljoonat ihmiset kammoavat eläinten käyttöä tieteellisissä tutkimuksissa. Jotkut sanovat eläinten väärinkäytön olevan spesismiä, lajisortoa. Spesisti on sellainen, joka ”yksipuolisesti näkee asiat oman lajinsa kannalta ja väheksyy toisten lajien etua”. (Point/Counterpoint Responses to Typical pro-Vivisection Arguments) Eläintenvapausliikkeen kannattajien mukaan spesistit ”uskovat, että tarkoitus pyhittää keinot ja että pahaa täytyy tehdä [eläimille] hyvän aikaansaamiseksi [ihmisille]”.
Toiselta puolen tutkijoitten näkökulma on kiteytettävissä seuraaviksi kysymyksiksi: Oletko vihainen järjestelmälle, joka puolustaa eläinten tappamista siinä tarkoituksessa, että lääkärit voivat oppia uusia menetelmiä käytettäväksi ihmisten leikkaamiseen tai tappavien tautien leviämisen estämiseen? Oletko valmis olemaan ilman uusia ihmishenkiä pelastavia lääkkeitä sen takia, että tiedät niitä testatun ensin eläimillä? Olisitko halukas antamaan elävän mutta aivokuolleen lapsesi tai isäsi tai äitisi käytettäväksi kirurgisiin kokeiluihin jonkin eläimen asemesta, eli pitäisitkö tällaista jopa parempana kuin koe-eläimen käyttämistä? Lopuksi vielä eräs asia: Jos jollakin eläimellä tehtävät tutkimukset voisivat pelastaa sinut tai jonkun lähiomaisesi tuskallisen taudin vallasta tai varmasta kuolemasta, torjuisitko sen sillä perusteella, että on moraalitonta uhrata eläintä ihmisen pelastamiseksi? Jotkut varmasti sanoisivat valinnan tekoa hyvinkin vaikeaksi.
Eläintenvapausliike
Joka tapauksessa viime vuosikymmenellä kääntyi mielipide yhä voimakkaammin koe-eläinten käyttöä vastaan. Tänä päivänä on tämän mielipiteen vaikutuksesta olemassa maailmanlaajuinen organisaatioitten verkosto, ja näiden toimeliaitten organisaatioitten voima ja lukumäärä koko ajan vain kasvaa. Ne vaativat suuriäänisesti kaikenlaisen eläimillä suoritettavan lääketieteellisen ja muunlaisen laboratoriotutkimuksen täydellistä lopettamista.
Eläinten oikeuksien puolustajat ovat saaneet äänensä kuuluville kadunkulmissa järjestetyissä mielenosoituksissa, poliitikkojen painostamisella kulissien takana, sanoma- ja aikakauslehdissä, radion ja television välityksellä ja parhaiten hyökkäävällä ja väkivaltaisella taktiikallaan. Eräs johtava kanadalainen aktivisti sanoi eläintenvapausliikkeestä näin: ”Se on leviämässä nopeasti yli Euroopan, Australian ja Uuden-Seelannin. Yhdysvallat on tulossa entistä voimakkaammaksi. Kasvu on ollut ilmiömäistä Kanadassa. Joukko verkostoja on levittäytynyt ympäri maailman, ja suuntaus yli koko maailman on se, että aggressiivisimmat eläintenoikeusliikkeet ovat saamassa kannatusta.”
Jotkin näistä ’aggressiivisista verkostoista’ ovat halukkaita antamaan asialleen pontta väkivallalla. Muutaman viime vuoden aikana ovat eläinten oikeuksia ajavat ryhmät tehneet tuhojaan ainakin 25 amerikkalaisessa tutkimuslaboratoriossa. Yliopistojen laboratorioihin on tehty pommi-iskuja. Näiden hävitysten aiheuttamat vahingot ovat olleet miljoonia dollareita. Tärkeitä muistiinpanoja ja arvokkaita tietoja on hävitetty. Koe-eläimiä on varastettu ja päästetty vapaaksi. Eräässä tällaisessa hyökkäyksessä tuhottiin arvokas pikkulasten sokeutta koskeva tutkimus. Kalliita, satojentuhansien dollareitten arvoisia tutkimusvälineitä on lyöty säpäleiksi.
Yliopistojen hallintomiehille ja uutisvälineille osoittamassaan avoimessa kirjeessä eräs ääriryhmä kehuskeli sillä, että 10000 dollarin arvoisen mikroskoopin hävittäminen 12 sekunnissa 5 dollaria maksaneella putkenpätkällä merkitsi ”sievoista tuottoa tekemällemme rahansijoitukselle”. Toisissa tutkimuslaitoksissa on lääkäreitten ja tutkijoitten käyttämien kortistojen ja tutkimusmateriaalien päälle kaadettu verta ja seiniin maalailtu suihkepulloilla eläintenvapausliikkeen iskulauseita. Eräässä raportissa puhutaan ”tutkijoitten ja heidän perheenjäsentensä ahdistelusta, jopa heidän saamistaan tappouhkauksista”. Yhdysvalloista tunnetaan toistakymmentä tapausta, joissa radikaalit ovat esittäneet yksityisille tutkijoille tappouhkauksia tai uhkailleet heitä väkivallalla. Vuonna 1986 sanoi muuan kommentaattori eräässä Englannin yleisradioyhtiön BBC:n ohjelmassa näin: ”Aktivisteja yhdistää sellainen vakaumus, että voimatoimilla – omaisuuden ja jopa ihmishenkien tuhoamisella – on moraalinen oikeutuksensa eläinten vapauttamiseksi käytävässä sodassa.”
Eräs eläintenvapausliikkeen johtaja on sanonut: ”Kukaan ei vielä ole saanut vammoja, mutta vaara on suuri – –. Ennemmin tai myöhemmin joku tulee iskemään takaisin ja ihmiset voivat saada vammoja.” Tässä vuonna 1986 tehdyssä haastattelussa hän ennusti, että myös Englannissa ja Länsi-Saksassa tulisi esiintymään väkivaltaa. Palopommien heittely ja väkivalta ovat osoittaneet hänen ennustuksensa oikeaksi. Yhdysvalloissa on jo tehty murhayrityksiä erästä miestä vastaan, jonka yhtiö tekee eläinkokeita. Poliisin ripeä toiminta esti häntä joutumasta pommi-iskun uhriksi. Kaikki eläintenvapausliikkeen kannattajat eivät kuitenkaan hyväksy tällaisia väkivaltaisia, laittomia menetelmiä.
Mistä vastustus johtuu?
Yhdysvaltain lääkäriliiton lehden (The Journal of the American Medical Association) mukaan ”niiden enemmistö, jotka ovat huolissaan eläinten käytöstä biolääketieteellisessä tutkimuksessa, voidaan jakaa lähinnä kahteen luokkaan: 1) niihin eläinten hyvinvoinnista huolestuneisiin, jotka eivät vastusta biolääketieteellistä tutkimustyötä mutta haluavat silti takeet siitä, että eläimiä käsitellään niin inhimillisesti kuin mahdollista ja että eläimiä käytetään mahdollisimman vähän kokeisiin ja vain silloin kun se on välttämätöntä”. Tuoreitten tutkimusten perusteella tämä vähemmän äänekäs joukko on enemmistönä.
Toisen luokan muodostavat saman tietolähteen mukaan ne, ”jotka ovat huolissaan eläinten oikeuksista, ja he ovat radikaalimpia ja pyrkivät lopettamaan kaikki eläinkokeet biolääketieteellisessä tutkimuksessa”. ”Eläimillä on luovuttamattomia perusoikeuksia”, sanoo yksi erään tällaisen ryhmän johtajista. ”Jos eläin kykenee tuntemaan kipua tai pelkoa, silloin sillä on oikeus siihen, että sitä ei panna kärsimään niistä.” ”Ei ole järjellisiä perusteita väittää, että ihmisen oikeudet olisivat jollain tapaa erilaisia”, sanoo eräs toinen radikaalien edustaja. ”Rotta, sika, koira ja poika ovat samanlaisia. Kaikki ovat nisäkkäitä.”
Monet syvästi vakaumukselliset eläinten vapauden puolustajat vastustavat eläinten käyttöä ravinnoksi, vaatteisiin, urheilussa ja jopa lemmikkieläiminä. Kalojen pyyntiä ja syömistä vastustavat ovat tyrkkineet kalastajia veteen. Turkkien ja nahkavaatteiden käyttäjiä on solvattu kaduilla. Ne, joilla on radikaalimpi näkemys eläinten käytöstä ja riistosta, ovat murtautuneet liikkeisiin ja tärvelleet kalliita turkkeja. ”En aio syödä aamiaiseksi kananmunia enkä käyttää nahkatavaroita”, sanoi eräs radikaali. ”Lähes jokaisen pekonisiivun ja jokaisen harmittoman näköisen kananmunan takana piileksii pitkä sietämättömien kärsimysten tarina”, varoittaa yhdysvaltalainen eläinsuojeluyhdistys Humane Society jäsenlehdessään. Lehdessä on myös kuvia teollisuussikaloissa ja -kanaloissa yleisestä käytännöstä: sikojen ja kanojen pidosta pienissä karsinoissa ja häkeissä, ja niiden säestyksellä lehti heittää sellaisen syytöksen, että ”lautasellinen pekonia ja munia on kerrassaan ’julma aamiainen’”. On ilmeistä, että eläinten oikeuksien puolustajilla on voimakkaita ja vilpittömiä tunteita.
Kauhutarinoita
Monien mielestä koe-eläinten käytön vastustaminen on täysin oikeutettua. Esimerkiksi erään maineikkaan amerikkalaisen yliopiston tutkimuslaitos (Head Injury Laboratory) niitti taannoin koko lailla kyseenalaista mainetta. Eläinsuojelijat olivat tunkeutuneet sinne ja varastaneet sieltä videonauhoja, joista kävi ilmi, että ”apinoita pidettiin koneessa, joka antoi niille päähän iskuja, ja tutkijat nauroivat aivovaurioita saaneiden eläinten kouristuksenomaisille liikkeille”, kertoi aikakauslehti Kiwanis vuoden 1988 syyskuussa. Seurauksena oli, että tutkimuslaitokselta peruutettiin määrärahat.
Samoin on pahamaineinen Draizen testi aivan liiankin tuttu kosmetiikka-, shampoo-, puhdistusaine- ja lipeäteollisuudesta. Testillä pyritään arvioimaan tuotteiden ärsyttävyyttä siinä tapauksessa, että niitä pääsee ihmisen silmiin. Tavallisesti 6–9 albiinokania on kytketty kauloistaan kiinni pieniin lokeroihin sillä tavoin, että vain päät työntyvät lokeroista esiin. Näin ne eivät pysty raaputtamaan käpälillä silmiään sen jälkeen kun niihin on tiputettu tutkittavaa ainetta. Kanien kerrotaan kirkuvan kivusta. Monet tutkijatkin vastustavat ankarasti tällaista testaustapaa ja koettavat saada sen loppumaan. Eläinten oikeuksien puolustajilla on todisteita monista kauhutarinoista, jotka ovat syntyneet koe-eläinlaboratorioissa.
Edellä lainattu tri Robert White ei ole eläinsuojeluaktivistien silmissä kovin korkeassa kurssissa. Yhdysvaltalaisen eläinkokeita vastustavan yhdistyksen (American Anti-Vivisection Society) mukaan hän ”on se surullisen kuuluisa eläinkokeiden tekijä Clevelandista, joka on siirtänyt apinoitten päitä ja pitänyt apinoitten aivoja elossa nesteessä, ruumiin ulkopuolella”.
Kuten niin monissa muissakin kiistoissa, tässäkin on kummankin äärilaidan lisäksi myös olemassa keskitien kulkijoita, jotka koettavat pitää parhaat puolet asioista ja poistaa pahimmat ilmiöt. Esimerkiksi onko eläinkokeiden tekemiselle käyttökelpoisia vaihtoehtoja? Onko eläinkokeiden täydellinen kieltäminen ainut käytännöllinen ja punnittu ratkaisu? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
[Tekstiruutu s. 9]
Erilaisia näkemyksiä
”USKON, että eläimillä on oikeuksia, jotka ovat aivan yhtä luovuttamattomia kuin meidän omammekin, vaikka ne ovatkin erilaisia. Uskon eläimillä olevan oikeus elää ilman, että aiheutamme niille tuskaa, pelkoa tai ruumiillista riistoa. – – Niillä on oikeus siihen, että niitä ei millään tavoin kohdella raa’asti – ei käytetä ravinnonlähteenä, ei huviteollisuudessa eikä mihinkään muuhunkaan tarkoitukseen.” – Kenttäbiologi Roger Caras yhdysvaltalaisen ABC-televisioyhtiön uutisissa. (Newsweek, 26.12.1988).
”En voi sivuuttaa sitä, miten valtavan paljon tutkimustyöstä on kokonaisuutena ottaen ollut lopulta hyötyä. Laboratorioissa kehitetyt rokotteet, hoitokeinot ja leikkausmenetelmät ovat lisänneet ihmisten elinikää tuntuvasti kuluneen vuosisadan aikana. – – Tässä valossa sitä, että eläimiä ei olisi käytetty tutkimustyössä, voitaisiin pitää epäinhimillisenä vaihtoehtona: meillä olisi ollut keino, jota käyttämällä olisimme voineet oppia lievittämään sairauksia, mutta emme käyttäneet sitä.” – Marcia Kelly Minnesotan yliopistossa julkaistussa lehdessä Health Sciences, vuoden 1989 syksyn numerossa.
”Sanon ’ei’ eläinkokeille. En pelkästään eettisistä, vaan lähinnä tieteellisistä syistä. On todistettu, ettei eläinkokeitten tuloksia voida mitenkään soveltaa ihmisiin. Aineenvaihduntaan liittyy eräs luonnonlaki, – – jonka mukaan jokin biokemiallinen reaktio, joka on todennettu jollakin lajilla, pätee vain tuon nimenomaisen lajin eikä minkään muun lajin suhteen. – – Eläinkokeet ovat harhaanjohtavia, hyödyttömiä, kalliita ja lisäksi julmia.” – Gianni Tamino, Padovan yliopiston, Italian tärkeimmän lääketieteellisen korkeakoulun, tutkijoita.
[Kuva s. 7]
Kaneja kytkettynä kiinni Draizen silmänärsytystestejä varten
[Lähdemerkintä]
PETA
[Kuvan lähdemerkintä s. 8]
UPI/Bettmann Newsphotos