Eläinkokeet – siunaus vai kirous?

JOS olet yksi niistä miljoonista, jotka vetivät ensimmäiset henkäyksensä aivan vuosisatamme alkupuolella, saatat hyvin olla selvillä siitä, että elinikäsi on osoittautunut paljon pitemmäksi kuin mitä vanhempasi ja sinut maailmaan auttanut lääkäri tai kätilö olivat osanneet odottaa. Jos olisit syntynyt Euroopassa, Kanadassa tai Yhdysvalloissa vuonna 1900, olisit voinut odottaa eläväsi noin 47 vuotta. Muissa maissa ihmisten todennäköinen elinikä oli keskimäärin tätäkin lyhyempi. Nykyään se on monissa maissa yli 70 vuotta.

Olitpa minkäikäinen tahansa, niin elät merkillisten vastakohtien aikaa. Isovanhempiesi tai heidän vanhempiensa sukupolvea harvensivat lukuisat eri sairaudet, joille ei voitu mitään. Esimerkiksi isorokko vei hengen joka vuosi lukemattomilta tuhansilta tai jätti jälkensä miljooniin muihin heidän loppuiäkseen. Influenssat vaativat veronsa, ja erääseen influenssaepidemiaan kuoli yhden vuoden aikana (1918–1919) 20 miljoonaa ihmistä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tappoi epidemiana riehunut pilkkukuume kolme miljoonaa ihmistä Venäjällä. Pilkkukuume-epidemioita esiintyi monissa muissa maissa toisen maailmansodan aikana. Suunnilleen joka neljäs tällaisten epidemioiden aikana pilkkukuumeen saanut kuoli.

Pelottava polio eli lapsihalvaus pienensi maailman väestöä vuosittain noin 30000 hengellä ja jätti tuhannet muut – etenkin lapset – loppuiäkseen invalideiksi. Monelle nuorelle ihmiselle koitui lavantauti tai kurkkumätä, tulirokko tai tuhkarokko, hinkuyskä tai keuhkokuume jo ensi sairastamisella kuolemaksi. Luettelo tuntuu loputtoman pitkältä. Jokaisesta 100000:sta vuonna 1915 syntyneestä kuoli arviolta 10000 alle vuoden ikäisinä. Aivokasvaimia ei kyetty leikkaamaan. Valtimotukoksia ei osattu avata. Lääkärit eivät kyenneet pelastamaan sydänkohtauksen saaneita, ja syöpä tiesi varmaa kuolemaa.

Vaikka maailmassa riehui hengenvaarallisia kulkutauteja ennen vuosisadan taitetta ja vielä sen jälkeenkin, ihmisten keskimääräinen elinikä on kuitenkin pidentynyt noin 25 vuodella. Monissa osissa maailmaa tilanne on nykyään sellainen, että tänään syntyvän lapsen odotettavissa oleva elinikä on noin 70 vuotta.

Ihmishenkien pelastamisesta maksettu hinta

Useimmat nykyään elävät nuoret ihmiset ovat onnekseen välttyneet monilta sellaisilta tappavilta taudeilta, jotka koituivat turmioksi monille heidän esivanhemmistaan jo varhaisessa iässä. He eivät silti ehkä riemuitse siitä tiedosta, että monia ihmisen pehmeäturkkisista ystävistä – koiria, kissoja, kaneja, apinoita ja muita – on uhrattu lääketieteen alttarille, ’jotta ihmiset voisivat nykyään elää pitempään ja terveempinä’, kuten tutkijat pyrkivät asian ilmaisemaan.

Lähes kaikki taudit, jotka on hävitetty tai saatu kuriin tällä vuosisadalla – polio, kurkkumätä, sikotauti, tuhkarokko, vihurirokko, isorokko ja niin edelleen – on voitettu koe-eläintutkimuksen avulla. Nukutusaineita ja kipulääkkeitä, suonensisäistä ruokintaa ja suoneen pantavia lääkkeitä, sädehoitoa ja syövän lääkehoitoa on kaikkia ensin testattu eläimillä niiden käyttökelpoisuuden arvioimiseksi. Ja nämä ovat vain muutamia esimerkkejä.

”Käytännöllisesti katsoen ainuttakaan merkittävää hoitokeinoa tai kirurgista työnsuoritusmenetelmää, jotka nykyinen lääketiede tuntee, ei olisi voitu kehittää ilman eläinkokeita”, sanoo tunnettu neurologi Robert J. White. Hän jatkaa: ”Koirien ja muitten eläinten kanssa tehdyn työn avulla keksittiin insuliini ja kontrolli sokeritaudille, avosydänkirurgia, sydämentahdistin ja koko elimensiirtojen ala. Polio – – on saatu lähes kokonaan hävitetyksi Yhdysvalloista rokotteilla, joiden ominaisuuksia on parannettu apinakokeitten avulla. Eläinkokeitten ansiosta tutkijat ovat kyenneet nostamaan akuuttia lymfaattista leukemiaa sairastavien lasten parantuvuuden 70 prosenttiin, kun se vielä vuonna 1965 oli 4 prosenttia.”

Koe-eläinten suuren merkityksen vahvistaa entinen laboratorioassistentti Harold Pierson, joka on työskennellyt tri F. C. Robbinsin alaisena yhdysvaltalaisessa Western Reserve -yliopistossa. Hän kertoi Herätkää!-lehdelle heidän tavoitteenaan olleen keksiä suun kautta annettava poliorokote, ja he käyttivät tutkimusohjelmassaan apinoitten munuaisia. Yhdestä munuaisesta otettua kudosta voitiin käyttää tuhansissa testeissä. Hän selittää: ”Apinoille oli järjestetty inhimilliset olot, ja ne olivat aina nukutuksessa, kun niille tehtiin leikkauksia tai muita toimenpiteitä. Ei varmastikaan ollut kyse tietoisesta julmuudesta. Ne kuitenkin olivat tieteen nimissä harjoitetun julmuuden vastentahtoisia uhreja sen perusteella, että niille tehtiin leikkauksia.”

Sydänkirurgia ja Alzheimerin tauti

Eräs suoranainen seuraus koe-eläintutkimuksesta on ollut se, että sen avulla on voitu kehittää uusia kirurgisia menetelmiä kolesterolikerääntymien aiheuttamien valtimotukosten avaamiseen ja näin ehkäistä monia sydänkohtauksia – jotka ovat yleisin kuolinsyy länsimaissa. Tekemällä ensin kokeita eläimillä lääkärit ovat oppineet poistamaan suuria kasvaimia ihmisaivoista ja liittämään irronneita ruumiinjäseniä – käsivarsia, jalkoja, käsiä ja sormia – takaisin paikoilleen. Tri Michael DeBakey, joka ensimmäisenä teki onnistuneen ohitusleikkauksen, sanoo: ”Omalla kliinisellä tutkimusalallani perustuvat lähimain kaikki uraauurtavat saavutukset sydän- ja verisuonikirurgiassa eläinkokeisiin.”

Amerikkalainen vanhenemisen tutkija tri Zaven Khachaturian sanoo Alzheimerin taudista näin: ”Kahdeksan vuotta sitten olimme vielä aivan nollapisteessä. Alzheimer-tutkimuksessa on edistytty uskomattoman paljon sen ansiosta, että olemme investoineet aivotoimintoja koskevaan perustutkimukseen, jota oli tehty jo 30-luvulla.” Suurin osa tästä työstä oli tehty koe-eläimillä, ja tämän lääkärin mukaan ne ovat se avain, jota käyttämällä voidaan tästä eteenpäinkin edistyä.

Aids ja Parkinsonin tauti

Ahkerinta on tällä hetkellä se tutkimustyö, jota tutkijat ja immunologit ylitöitä kavahtamatta tekevät rokotteen löytämiseksi pelättyä aids-tautia vastaan. Jotkut asiantuntijat ovat näet arvioineet, että siihen voi vuoteen 1991 mennessä kuolla yksin Yhdysvalloissa noin 200000 ihmistä. Vuonna 1985 onnistui tutkijoitten eristää eräässä Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevassa tutkimuslaitoksessa (New England Regional Primate Center) makakiapinoista STLV-3-virus (ihmisapinoissa esiintyvä aids-virus) ja istuttaa se toisiin apinoihin. Tässä tutkimuslaitoksessa työskentelevä immunologi Norman Letvin sanoi: ”Kun virus on nyt saatu eristetyksi, meillä on eläinmalli, jossa voimme kehittää rokotteita apinoita ja ihmisiä varten. Hyvin pienestä määrästä eläimiä voidaan valvonnan alaisessa tutkimuksessa oppia paljon enemmän kuin mihin kyettäisiin tekemällä havaintoja sadoista ihmis-aids-potilaista.”

Atlantassa sijaitsevan Emory-yliopiston yhteydessä toimivan tutkimuslaitoksen (Yerkes Regional Primate Research Center) lääkärit olivat ensimmäisiä, jotka – reesusapinatutkimusten avulla – osoittivat, että aivoihin on mahdollista istuttaa dopamiinia tuottavaa kudosta Parkinsonin taudin hoitokeinoksi. Vuodesta 1985 lähtien ovat hermokirurgit tehneet tällaisia leikkauksia Emory-yliopiston sairaalassa. Lääkäreitten mielestä tämä saattaa jouduttaa hoitokeinon löytymistä tähän sairauteen.

Ihminen on turvautunut eläimiin etsiessään vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin, jotka koskevat sitä, miten hän voisi kohentaa ja pitkittää edes tilapäisesti omaa epätäydellistä elämäänsä. Eläinten käyttö lääketieteellisessä tutkimustyössä aiheuttaa kuitenkin myös merkittäviä moraalisia ja eettisiä ongelmia, joita ei ole helppoa ratkaista.

[Tekstiruutu s. 5]

Eläinkokeet – vanha tapa

SE, ETTÄ lääkärit ja tutkijat nykyään yleisesti tutkivat eläimiä voidakseen ymmärtää ihmisten fysiologiaa, ei ole tyypillistä vain meidän ajallemme. Eläimiä on käytetty lääketieteellisessä tutkimuksessa ainakin 2000 vuotta. Aleksandrialaiset aikakirjat osoittavat, että filosofi ja lääkäri Erasistratus avasi 200-luvulla ennen ajanlaskumme alkua eläimiä tutkiakseen elintoimintoja, ja hän totesi havaintojensa sopivan myös ihmisiin. 300-luvulla keräsi nimekäs kreikkalainen filosofi Aristoteles eläimiä tutkimalla arvokasta tietoa ihmisruumiin rakenteesta ja toiminnoista. 500 vuotta myöhemmin todisti kreikkalainen lääkäri Galenos avattujen apinoitten ja sikojen avulla sen teoriansa, että valtimot eivät kuljeta ilmaa, vaan verta.