Lukijoiden kirjeitä

Hirmuliskot. Hirmuliskoja käsittelevä numero 8. helmikuuta 1990 oli mielestäni kiehtova. Se oli hyvin selitetty ja perusteltu, ymmärrettävä niin asiantuntijalle kuin maallikollekin; nämä kirjoitukset olivat todella mielenkiintoisia. Luulin tietäväni melko paljon hirmuliskoista, mutta huomaan nyt, että tietoni olivat hyvin yleisluontoisia.

U. A., Saksan liittotasavalta

Olen aina mielessäni pohdiskellut, mitä hirmuliskoille tapahtui. Vaikka olen peruskoulun yläasteella, en ole koskaan kuullut näin realistista ja uskottavaa vastausta.

S. S., Yhdysvallat

Poikani, joka on vasta nelivuotias, nautti kovasti kirjoitusten kuvista, sillä nämä valtavat hirmuliskot kiinnostavat häntä suuresti. Olen saanut ilokseni lukea uskomattoman hyviä kirjoituksianne marraskuusta lähtien, kun aloin tutkia Raamattua. On sääli, että olen jäänyt menneisyydessä niin paljosta vaille.

M. G., Meksiko

Kaste. Olen kiitollinen kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Pitäisikö minun mennä kasteelle?” (22.3.1990) Kirjoituksen alussa kerrottu Susanan kokemus kosketti sydäntäni. Vihkiydyin Jumalalle ollessani peruskoulun kuudennella luokalla, ja se todella auttoi minua pysymään vahvana uskossa. Eikö olisi suurenmoista, jos kaikki kristityt nuoret osoittaisivat samanlaista antaumusta kuin etiopialainen eunukki, joka kysyi: ”Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?” – Apostolien teot 8:36.

M. A., Japani

Mallinura. Kiitoksia hyvin paljon mallinuraa käsitelleestä kirjoituksestanne. (8.1.1990) Tyttäreni oli lapsimalli ennen kuin aloimme tutkia Raamattua. Keskustelimme kirjoituksesta yhdessä. Kaikki siinä sanottu oli totta; mallina toimiminen hänen iässään vaikutti häneen siten, että hän tunsi olevansa kaiken keskipiste, parempi kuin kukaan muu. Me molemmat kiitämme teitä tästä kirjoituksesta. Tyttäreni ei toimi enää mallina, ja Jehova Jumala on hänelle tärkein – ei hän itse.

N. J., Kanada

Kasvihuoneilmiö. Olen 15-vuotias ja käyn peruskoulun yläastetta. Haluaisin esittää kiitokset 22. tammikuuta 1989 ilmestyneen otsonikerrosta käsitelleen kirjoituksen johdosta sekä 8. syyskuuta 1989 ilmestyneiden kasvihuoneilmiötä käsitelleiden kirjoitusten johdosta. Käyttämällä näissä kirjoituksissa olleita tietoja pystyin kirjoittamaan luonnonsuojelua käsittelevän aineen, josta sain hyvän arvosanan.

J. B., Australia

Jeeppibussit. Olen lukenut Herätkää!-lehteä kymmenen vuotta. Se on verratonta lukemista mihin tahansa muuhun kirjallisuuteen verrattuna, kun ajatellaan sen laajaa aineistovalikoimaa, kuvia ja kerronnan täsmällisyyttä. Olen halunnut sanoa tämän jo pitkän aikaa, mutta luettuani 22. marraskuuta 1989 ilmestyneen kirjoituksen ”Jeeppibussi – filippiiniläinen kulkuneuvo” en voinut enää pidätellä itseäni. On hyvin kiinnostavaa saada tietää, miten ihmiset elävät muissa osissa maailmaa. Herätkää!-lehti paitsi kertoo aiheesta realistisella ja tietoa antavalla tavalla, myös ikään kuin vie meidät noihin paikkoihin!

E. P. S., Brasilia

Aivoleikkaus. En pystynyt estämään kyyneliä tulvimasta silmiini lukiessani Bethelin kokemusta, joka ilmestyi Herätkää!-lehden numerossa 22. huhtikuuta 1990. Kiitän Jehovaa siitä, että hän selvisi hengissä aivoleikkauksestaan. Nuori tyttö, jolla on noin korkeita hengellisiä tavoitteita ja luja usko jopa kuoleman edessä, ansaitsee ihailumme. Olen samanikäinen kuin Bethel ja minulla on samat tavoitteet. Ja vaikka toivonkin, etten koskaan joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin hän, niin toivon uskoni voivan kestää koetuksia yhtä hyvin tuloksin.

T. V., Italia