Ihmisen valta vaa’alla punnittuna

Osa 1b: Tarvitsemmeko todella hallitusta?

ANARKIA: yhteiskuntatila, josta kaikkinainen poliittinen valta on poissa ja jossa itselleen täydellistä vapautta vaativat ihmiset elävät ilman hallitusta.

KREIKKALAINEN filosofi Aristoteles sanoi kaikkien ihmisten hallitusjärjestelmien olevan luonnostaan epävakaita ja ohimeneviä. Erään kirjoittajan mukaan hän sanoi, että ”ajan syövyttävä voima turmelee kaikkien hallitusten kestävyyden”.

Ei ole yllätys, että olosuhteitten ollessa tällaiset jotkut ovat kannattaneet valtiovallan kumoamista kaikissa muodoissaan tai ainakin sen pienentämistä mahdollisimman vähäiseksi. ’Hallituksettomuuden’ kannattaminen onkin todellisuudessa anarkian vaatimista, sillä sana ”anarkia” tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa ”ilman hallitsijaa olemista”.

Sanaa ”anarkia” käytti vuonna 1840 – tarkalleen 150 vuotta sitten – ranskalainen yhteiskuntafilosofi Pierre-Joseph Proudhon. Anarkismin aatteelliset suuntaviivat oli ilmeisesti kuitenkin englantilainen Gerrard Winstanley piirtänyt jo 200 vuotta aiemmin. Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica selittää: ”Winstanleyn luomista lähtökohdista syntyivät myöhemmin seuraavat anarkistien perusperiaatteet: että valta turmelee; että omaisuus ja vapaus ovat yhteensovittamattomia; että valta ja omaisuus ovat keskenään rikollisuuden aiheuttajia; ja että ainoastaan sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ei ole hallitsijoita ja jossa työ ja sen tulokset tasataan, voivat ihmiset olla vapaita ja onnellisia ja toimia omantuntonsa eikä ylhäältä annettujen lakien mukaan.”

Emmekö silti jo kokemuksesta tiedä, että jokainen ryhmä tarvitsee toiminnalleen jonkinlaiset puitteet tai rajat? The World Book Encyclopedia toteaa: ”Varhaisimmista ajoista saakka on jonkinlainen hallintomuoto ollut tärkeä osa jokaista yhteiskuntaa.” Sen mukaan ”jokaisella ihmisryhmällä – perheistä kansakuntiin asti – on käyttäytymisohjeensa, jotka hallitsevat sen jäsenten elämää”. Miten muutoin ne voisivat saavuttaa tavoitteensa ja siten hyödyttää kaikkia jäseniään?

Useimmat ovat varmasti valmiita hyväksymään sellaisen käsityksen, että tietyillä instituutioilla on ymmärrettävä oikeus käyttää valtaa ja tehdä ratkaisuja, jotka edistävät yhteistä hyvää. Winstanley esitti, että ilman hallitusta, joka päättäisi yhteisistä asioista, joutuisi jokainen noudattamaan oman omantuntonsa käskyjä. Edistäisikö tällainen yhtenäisyyttä? Vai eikö ole todennäköisempää, että jokainen yksilö pyrkisi ajamaan omia etujaan, usein toisten yksilöitten yhtä perusteltujen oikeuksien kustannuksella?

Anarkistiset kokeilut eivät ole kyenneet parantamaan ihmiskunnan olosuhteita. Tämän vuosisadan terroristien yritykset yhteiskunnan horjuttamiseksi ja sen tuhoamiseksi, minkä he katsovat olevan tuhoamassa heitä itseään, eivät ole onnistuneet sen paremmin.

Asia on yksinkertaisesti niin, että ’hallituksettomuus’ aiheuttaa sekasortoa. Ei siis ole kysymys siitä, tarvitaanko hallitusta vai ei, vaan siitä, millaisen hallitusjärjestelmän aikaansaannokset ovat parhaita.

Ihmisen vallan alku

Alkuperäinen ihmisten hallintomuoto Eedenin puutarhassa yli 6000 vuotta sitten oli jumalanvalta. Luoja tähdensi ihmisten riippuvuutta hänestä ja hänen asiainhoidostaan sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, joka esitettiin myöhemmin Raamatussa: ’Ei ole miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.’ (Jeremia 10:23) Tai erästä kiinalaista sananpartta lainataksemme: ”Ilman taivaan apua ihminen ei pysty kävelemään tuumaakaan.”

Kaksi ensimmäistä ihmistä päätyivät toisenlaiseen ratkaisuun. He halusivat elää ”ilman taivaan apua”, ja pian sen jälkeen heidät karkotettiin Jumalan heille antamasta paratiisista. Kun ihmissuku lisääntyi, kasvoi vähitellen myös hallinnollisten sääntöjen tarve rauhan ja järjestyksen turvaamiseksi ihmisten keskuudessa. Kun Jumalan valta oli torjuttu, oli syntynyt tyhjiö, jonka ihmisen valta sitten täytti. – 1. Mooseksen kirja 3:1–5.

Kaikki samanlaisia – ja silti erilaisia

Tällaisen vähäpätöisen alun jälkeen ihmishallitukset ovat saaneet monia muotoja. Olivat ne sitten hyvin yksinkertaisia tai erittäin monimutkaisia, kaikilla niillä on eräitä yhtäläisyyksiä. Seuraavassa muutamia niistä:

Hallitukset huolehtivat alamaistensa tarpeista. Hallitus, joka laiminlyö tämän, menettää oikeutuksensa.

Hallitukset laativat käyttäytymissääntöjä, ja niiden noudattamatta jättämisestä ne rankaisevat alamaisiaan. Nämä säännöt ovat sekä lakeja ja määräyksiä että myös vuosisatojen kuluessa kehittyneitä perinteitä. Enemmistö kansalaisista noudattaa näitä sääntöjä, ja syitä on useita: he oivaltavat siitä olevan heille itselleen hyötyä; heidän mielestään on sopivaa tehdä niin; ympäristö painostaa tekemään niin; tai syynä on yksinkertaisesti se, että jos he eivät tee niin, heitä rangaistaan siitä.

Hallitukset hoitavat lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja oikeudellisia tehtäviä tietynlaisen organisaation avulla. Lakeja laaditaan, oikeutta jaetaan ja poliittisia tavoitteita toteutetaan.

Hallitukset ovat lujin taloudellisin sitein kiinni kauppamaailmassa.

Hallitukset usein myös liittoutuvat jonkin uskonnon kanssa, jotkin hallitukset läheisemmin kuin jotkin toiset. Tämän ne tekevät saadakseen vallalleen jonkinlaisen oikeutuksen – ’taivaan siunauksen’ – jota sillä ei muutoin olisi.

Hallitusjärjestelmissä on luonnollisesti myös eroja. Valtiotieteilijät luokittelevat ja tyypittävät niitä monin eri tavoin. The New Encyclopædia Britannica kirjoittaa: ”Valtiomuodot on jaettu esimerkiksi klassisessa jaottelussa hallitsijoitten määrän mukaan: yksinvaltoihin (monarkiat tai tyranniat), muutamienvaltoihin (aristokratiat tai oligarkiat) ja monienvaltoihin (demokratiat).”

Joskus valtiomuodot luokitellaan niiden tärkeimpien toimielinten mukaan (parlamentarismi, kabinettihallitus) vallanpitäjien toimivallan perusteiden mukaan (perinteet, hallitsijan henkilökohtainen vetovoima), niiden taloudellisen rakenteen mukaan tai sen perusteella, käytetäänkö niissä valtaa hyvin vai huonosti. ”Mikään näistä jaotteluperusteista ei ole kaiken kattava, mutta silti jokainen niistä on jossain määrin perusteltavissa”, toteaa tämä hakuteos.

Halusimmepa sitten luokitella ihmisten erilaiset hallitusmuodot miten tahansa, on tärkeää muistaa eräs asia: niitä punnitaan paraikaa vaa’alla – jättämättä ainuttakaan punnitsematta. Tällä tulee olemaan kauaskantoinen vaikutus meihin kaikkiin.

[Tekstiruutu s. 6]

Apostoli Paavali kirjoittaa hallitusviranomaisista, jotka ovat hallinneet aina meidän aikaamme asti: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille.” (Roomalaisille 13:1, 7) Kristityt, jotka noudattavat Raamatun ohjausta, tottelevat siis tunnollisesti kaikkia sen maan lakeja, jossa he asuvat, paitsi siinä tapauksessa, että heitä vaaditaan rikkomaan Jumalan lakeja, jotka lait ovat ylinnä.

[Kuva s. 7]

Liikenteenvalvonnan tavoin hallituskin on välttämätön, jotta ei syntyisi kaaosta