Laulajan ura joka tuo pysyvää onnellisuutta

OMISTAUDUIN laulajan uralle jo varhain elämässäni. Ajan mittaan tulin tunnetuksi fado-laulajana Lissabonissa. Fado on Portugalin ainutlaatuista, nostalgista musiikkia. Pian esiinnyin myös muissa Portugalin kaupungeissa sekä maan pääradioasemalla, Emissora Nacionalissa.

Sitten esiintymissopimusteni järjestäjä suunnitteli kiertueen Espanjaan, missä vierailisin muun muassa Madridissa, Barcelonassa, Zaragozassa ja Bilbaossa. Esiinnyttyäni Ranskassa vietin yli kaksi vuotta Angolassa Afrikassa. Siellä lauloin kaupungissa toisensa jälkeen, ja vuonna 1972 minut valittiin ”fadon kuningattareksi”.

Koska kuitenkin olin sopraanolaulaja, klassinen musiikki kiinnosti minua eniten. Niinpä palattuani takaisin Lissaboniin aloitin tämän tyyppisen musiikin opinnot. Vaikka olinkin täysin antautunut laulajan uralleni, en ollut todella onnellinen. Sisälläni oli hengellinen tyhjiö. Halusin tuntea olevani lähellä Jumalaa, mutten tiennyt, miten lähestyä häntä.

Vuonna 1973 olin kiertueella Brasiliassa. Eräänä iltana TV-esiintymisen jälkeen kaikki ohjelmassa mukana olleet pyydettiin cocktail-kutsuille. Ennen pitkää brasilialaisen esiintymissopimusten järjestäjäni vaimo halusi meidän ilmaisevan ajatuksiamme surkeista yhteiskunnallisista oloista ja maailman tapahtumista. Minuun teki vaikutuksen hänen avoimuutensa siinä, kun hän luottavaisesti esitti, että Jumalalla voisi olla vastaus, jota kannattaisi harkita. Kerroin uskovani Jumalaan. Ennen kuin ilta päättyi, hän tarjosi minulle ystävällisesti kirjaa, jonka nimi oli Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Vasta myöhemmin tajusin hänen olevan Jehovan todistaja.

Viimeinen levyni

Pian tämän jälkeen palasin Portugaliin tekemään kolmatta levyäni, ja vakaana aikomuksenani oli palata Brasiliaan jatkamaan kiertuettani. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että tämä olisi viimeinen levyni.

Ollessani Lissabonissa muuan nuori nainen tuli ovelleni ja alkoi puhua minulle niistä siunauksista, joita Jumalan valtakunnan hallinto toisi tälle maalle. Kuuntelin tarkkaavaisesti, kun hän luki Raamatusta niistä hyvin kiinnostavista ja tarpeellisista muutoksista, jotka Jumala on luvannut tehdä niiden hyväksi, jotka kaipaavat vanhurskautta.

Kuulemani teki minuun valtavan vaikutuksen. Olin kaivannut juuri sellaisia olosuhteita, joita tuo nainen kuvaili minulle Raamatusta. Se lohdutti minua suuresti, sillä vaikka olinkin yhä nuori, olin jo eronnut, koska mieheni oli jättänyt minut erään toisen naisen vuoksi.

Voit kuvitella, kuinka yllättynyt olin tämän naisen tarjotessa minulle seuraavaksi samaa kirjaa, jonka olin saanut Brasiliassa! Seuraavat keskustelut auttoivat minua tajuamaan yhä paremmin, että elämässä oli jotakin paljon arvokkaampaa kuin kuuluisuus tai varallisuus. Olin päättänyt saada lisää tietoa Raamatusta löytyvistä lupauksista.

Tärkeä päätös

Viikoittainen raamatuntutkisteluni oli mitä nautittavin kokemus. Pian aloin kehittää läheistä henkilökohtaista suhtetta Luojaani, Jehova Jumalaan.

Koin todella koettelevia hetkiä päätettyäni luopua tuottavasta urastani ammattilaulajana. Minua painostettiin melkoisesti palaamaan Brasiliaan. Sitten minulle tarjottiin esiintymissopimusta Pohjois-Portugalissa sijaitsevaan Portoon. Suunnitelman ydin oli siinä, että jos minut saataisiin pois Lissabonista, voisin muuttaa mieleni ja jatkaa laulajan uraani.

Olin kuitenkin tehnyt päätökseni. Päätin lähteä Ranskaan asumaan naimisissa olevan sisareni luokse, niin että voisin vapautua täysin kaikista yrityksistä houkutella minut takaisin viihdemaailman pariin. Mutta kävi ilmi, että sisareni ja hänen miehensä vastustivat kiivaasti uutta uskoani. He eivät edes sallineet minun tutkia viikoittain Raamattua heidän kodissaan. Lannistumatta matkustin 30 kilometriä edestakaisin voidakseni jatkaa tutkimistani. Lopulta he käskivät minun lähteä pois kodistaan.

Kun olin nyt yksin, sain työtä erään rikkaan naisen luota. Hän suunnitteli kolmen kuukauden lomaa omistamalleen Kreikan saarelle, ja minua pyydettiin lähtemään hänen mukaansa. Näin kuitenkin mahdollisen vaaran siinä, että joutuisin olemaan erossa Jehovan kansasta, joten päätin olla lähtemättä tuolle matkalle.

Sen sijaan menin tuona vuoden 1974 kesänä kuuntelemaan Jehovan todistajien Toulousessa Ranskassa pidettävän piirikonventin portugalinkielistä ohjelmaa. Läsnä oli yli 12000 henkeä. Siellä minut kastettiin vertauskuvaksi vihkiytymisestäni Jehova Jumalalle. Se oli ensimmäinen konventtini, ja kiinnostavaa on myös se, että tämä oli viimeinen konventti, joka portugalilaisten todistajien täytyi pitää ulkomailla, sen vuoksi, että heidän suurien konventtiensa pitäminen Portugalissa oli kiellettyä. Tuon vuoden jälkeen he saivat kuitenkin pitää konventtinsa Portugalissa.

Uusi ura

Olin Toulousessa kuukauden ajan konventin valmistelutöissä, ja se teki minuun syvän vaikutuksen. Oli ainutlaatuinen etu nauttia päivittäin sellaisten lujien kristittyjen veljien ja sisarten seurasta, jotka olivat säilyttäneet nuhteettomuutensa vuosien ajan Salazarin diktatuurin alaisuudessa Portugalissa!

Kun olin läheisesti tekemisissä kokoajanpalvelijoiden kanssa, minussakin heräsi voimakas halu tulla heidän kaltaisikseen: kokoajanpalvelijaksi. Niinpä puoli vuotta kasteeni jälkeen aloitin tuon palveluksen Portugalissa. Vähän tämän jälkeen minut kutsuttiin palvelemaan määräalueella. Kuka olisikaan toverini? Maria Eulalia da Luz, sama todistaja, joka oli tarjonnut minulle Totuus-kirjaa Lissabonissa!

Vallankumouksellisten aluetta

Ensimmäinen määräalueemme oli Etelä-Portugali. Tätä aluetta oli hallinnut vuoden 1974 vallankumouksen jälkeen kommunistinen puolue. Kaikissa pikkukaupungeissa, joissa saarnasimme Baixo Alentejon provinssissa, vallitsi hysteerinen henki. Pian jouduimme ankaran vastustuksen kohteiksi.

Yrittäessään lannistaa meitä miehet kivittivät useita kertoja vuokrattua taloamme, niin että emme monena yönä saaneet nukuttua. Seuraavaksi räjähti pommi ja tuhosi etuoven lukon. Uskomatonta kyllä, muuan mies joka oli vastustanut työtämme, vuokrasi meille silloin paremman talon tajutessaan, että meidän oli vaarallista asua niin syrjässä. Eräänä päivänä vastustajat kaatoivat etuovemme ollessamme poissa. Kuvittelehan, miten yllättyneitä olimme palatessamme, kun tapasimme uuden vuokraisäntämme vartioimassa taloa! Kiitimme Jehovaa Hänen suojeluksestaan. – Psalmi 145:18, 19.

Tällaisesta vastustuksesta huolimatta työmme siellä osoittautui hyvin hedelmälliseksi. Kun lähdimme tuolta alueelta, olimme onnellisia nähdessämme sinne perustetun kaksi uutta Jehovan todistajien seurakuntaa, joilla kummallakin oli ihastuttava valtakunnansali.

Todellinen haaste

Vuonna 1977 määräalueeksemme tuli Madeiran saari. Vaikka maisemat ovat henkeäsalpaavia tällä puolitrooppisella alueella, kohtasimme vuoristoista seutua, joka oli fyysisesti hyvin väsyttävää.

Tällä alueellamme tapasimme nyt ihmisiä, jotka olivat täydellinen vastakohta aikaisemmin tapaamillemme ihmisille. Uskonnollinen palvonta keskittyi ”pyhimysten” ympärille. Lukutaidottomuutta esiintyi paljon, ja taikausko oli hyvin voimakasta ihmisten elämässä. Näimme itse asiassa omin silmin niiden hengellisten ”raskaitten kuormien” vaikutukset, joita väärät uskonnolliset johtajat asettavat ihmisten hartioille. Tämä sai meissä aikaan voimakkaan halun tuoda näille ’uurastaville ja kuormitetuille’ hengellistä virvoitusta. – Matteus 11:28, 29; 23:4.

Kuulimme ihmisten usein sanovan, että koska he olivat katolilaisia he eivät tarvinneet meiltä mitään. Kysyin heiltä, vieläkö he lausuivat suurenmoista ”Isä meidän” -rukousta. Kun he vastasivat myöntävästi, mainitsin kuinka me kaikki kaipaamme Jumalan tahdon tapahtumista maan päällä, sillä ihminen ei saa juurikaan mitään hyvää aikaan nykyään. Kun he olivat samaa mieltä, kysyin heiltä, pohtivatko he koskaan sitä, mikä on Jumalan tahto meidän suhteemme. Usein tämä menetelmä sai jonkun kuuntelemaan meitä, ja ystävällinen keskustelu oli alkanut.

Eräänä päivänä olin keskustelemassa naisen kanssa, joka osoitti kiinnostusta Valtakunnan sanomaan, kun yhtäkkiä hätkähdin ilotulitussähikäisten leimahdellessa kaikkialla ympärilläni. Kimppuuni hyökkäävä mies oli tuon kiinnostuneen naisen pahansisuinen poika. Raivoissaan hän heitti minua kohti kirjan, joka osui jalkoihini. Hän uhkasi tappaa minut ja heilutteli pääni yläpuolella edestakaisin sirppiä, jota käytetään banaaninkorjuussa. Yhtäkkiä banaaniviljelysten keskeltä ilmaantui toinen mies – ainoa ihminen jota tämä poika kunnioitti ja pelkäsi. Mies huusi pojalle käskevään sävyyn: ”Mitä sinä oikein teet?” ja esti tuota villiintynyttä nuorta miestä hyökkäämästä kimppuuni.

Tällä määräalueella henkeni oli uhattuna kaksi muutakin kertaa, ja joka kerran näin Jehovan suojelevan käden ylläni. (Psalmi 68:20, 21) Tämä alue osoittautui oikeastaan melko vastaanottavaiseksi Jumalan valtakunnan hyvälle uutiselle, ja kun lähdimme pois, useat uudet kävivät kokouksissamme.

Eräällä toisella Madeiran alueella aloitin tutkistelun naiselle, jonka aviomies ei suhtautunut suopeasti meihin. Mutta mies kunnioitti suuresti Raamattua. Hän oli leipuri ja työskenteli öisin, ja herättyään hänellä oli tapana meidän tietämättämme kuunnella salaa viikoittaista tutkisteluamme. Miehen kiinnostus kasvoi jokaisen tutkistelun myötä, mutta häntä hämmensi se, että Jumalan nimi oli Jehova.

Mies päätti tutkia asian itse omasta Raamatustaan, mutta ei löytänyt Raamattua. Hän tahtoi saada selville totuuden Jumalan nimestä ja halusi kovasti löytää oman ”vanhan, aidon Raamattunsa” selvittääkseen asian. Pian tämän jälkeen hänen arvokas Raamattunsa löytyi leipomon perusteellisen siivouksen yhteydessä. Hän katsoi innokkaasti useita raamatunkohtia, ja siellähän se oli: aivan selvästi Jumalan persoonanimi oli tosiaankin Jehova! (Psalmi 83:19, ”Herra” = ”Jehova”) Hän edistyi huomattavasti aivan lyhyessä ajassa, ja hänet kastettiin. Nykyään hän palvelee uskollisesti seurakunnassa.

Viimeaikaisin aluemääräys

Tällä hetkellä palvelen Pohjois-Portugalissa Bragan kaupungissa. Tämä on vuosien ajan ollut uskonnollinen keskus, jossa on sijainnut huomattava katolinen pyhäinjäännös sekä yliopisto. Mutta kukapa olisi voinut kuvitella, että tulee vielä aika, jolloin monet kirkot menettävät jäseniään. Kuitenkin juuri näin parhaillaan tapahtuu.

Tapaamme monia ihmisiä, jotka uskovat kehitykseen ja jotka väittävät kernaasti olevansa agnostikkoja. Julkaisu Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? monine luomista tukevine selityksineen on ollut voimakas väline ’kukistamaan järkeilyt ja kaiken korkean, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan.’ – 2. Korinttolaisille 10:5.

Paras ura

Muistellessani kuluneita 15 vuotta en epäile hetkeäkään, etten olisi valinnut parasta uraa käyttäessäni ääntäni viihdyttämisen sijasta Jumalan suurenmoisista lupauksista toisille kertomiseen. Jehova itse kutsuu ihmisiä käyttämään ääntään ”hyvän uutisen” julistamiseen, ja tuo kutsu koskee kaikkia halukkaita. – Matteus 24:14; Roomalaisille 10:13–15.

Meille on todella annettu suurenmoinen tilaisuus yrittää tavoittaa kaikkien niiden sydän, jotka uurastavat ja ovat kuormitettuja, ja kannustaa heitä ’tulemaan ja ottamaan elämän vettä ilmaiseksi’! (Ilmestys 22:17) Itse Jumalan sanasta lähtöisin oleva sanoma koskettaa nöyrien ihmisten sydämen herkkää kieltä. Tienraivaustoverini ja minä tunnemme, että meillä on suuri etu jatkaa äänemme käyttämistä kunnian ja varallisuuden hankkimisen sijasta Jumalan ylistämiseen ja ikuisten siunausten välittämiseen toisille.

Minusta nykyinen ”laulajan” urani on paljon suurenmoisempi kuin aikaisempi laulajan urani, sillä teen juuri niin kuin psalmista sanoi: ”Laulakaa Jehovalle, siunatkaa hänen nimeään. Kertokaa päivästä päivään hänen pelastuksensa hyvää uutista.” (Psalmi 96:2, UM) – Kertonut Madalena Ferraz Martins.

[Kuva s. 24]

Madalena Ferraz Martins ja hänen kokoajanpalvelustoverinsa Maria Eulalia da Luz