Nuoret kysyvät:

Auttaako työssäkäynti koulun ohella minua kasvamaan aikuiseksi?

YHDYSVALLOISSA kaksi kolmesta teini-ikäisestä käy nykyään työssä. Ja he käyttävät siihen aikaa 16–20 tuntia viikossa!a

Miksi nuoret hakeutuvat ennätysmäärin töihin? 16-vuotias Brian selittää: ”Minun on pakko [käydä työssä]. Vanhempani ovat eronneet, ja minun täytyy auttaa äitiäni kaikilla mahdollisilla tavoilla.” Monet perheet tarvitsevat samanlaista taloudellista tukea. Ja silloinkin, kun nuori ei suoranaisesti osallistu talousmenojen peittämiseen, niin jos hän maksaa pelkästään omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa, tämäkin jo tehokkaasti helpottaa hänen vanhempiensa taloudellista painetta.

Monet nuoret tosin käyvät työssä voidakseen hankkia makunsa mukaisia kalliita vaatteita, kenkiä tai pikaruokaa. Mutta joillekuille nuorille työhön meno merkitsee pääasiassa huomattavaa askelta kohti aikuisuutta. 19-vuotias Suzanne kirjoitti Seventeen-lehdessä: ”Käyn työssä, koska nautin riippumattomuudesta. Minun ei tarvitse odottaa vanhempieni peittävän kulujani. – – Vanhemmat voivat antaa lapsilleen rahaa, mutta he eivät voi antaa heille rahan ansaitsemisesta koituvaa tyydytyksen tunnetta.” Ehkä sinä ajattelet samalla tavoin: että työssä käyminen antaisi sinulle hyvää kokemusta ja että se auttaisi sinua kasvamaan aikuiseksi nopeammin. Mutta onko todella näin?

Työssä käymisen hyödyt

Raamattu tuomitsee laiskuuden. ”Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään”, sanoo Sananlaskujen 13:4. ”Mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.” Jos siis todella tarvitset jotakin, joka maksaa enemmän kuin vanhempasi haluavat tai heillä on varaa maksaa, ahkera työskenteleminen, niin että voit ostaa sen itse, voi olla hyvä ajatus.

Monet väittävät lisäksi, että työnteko auttaa nuorta oppimaan jotakin elämästä todellisessa maailmassa. Ellen Greenberger ja Laurence Steinberg ovat tehneet joitakin laajoja ja monissa tietolähteissä julkaistuja tutkimuksia työssä käyvistä nuorista. He saivat selville, että sellaiset nuoret ”oppivat liikemiestaitoja, rahankäyttöä ja kuluttajan matematiikkaa”. Työssä käyminen voi lisäksi opettaa nuorelle, millaista on työskennellä aikuisten kanssa, sekä myös, millaisia paineita ja vastuita heillä on. Nuoren täytyy ehkä oppia työskentelemään sellaisen esimiehen alaisuudessa, jota ”on vaikea miellyttää” tai joka on äkkipikainen, tai kohtelemaan ystävällisesti ärsyttäviä asiakkaita – ja työtovereita. (1. Pietari 2:18) ”Olin nuorin koko työpaikalla”, muistelee Anthony, ”ja kaikilla oli jotakin minua vastaan. Mutta opin tulemaan toimeen ihmisten kanssa.”

Työssä käyminen voi myös opettaa nuorelle taitoja ja työtapoja, kuten täsmällisyyttä, jotka voivat olla hyödyllisiä myöhemmin elämässä. (Vrt. Sananlaskut 22:29.) ”Opin vastuuntuntoisuutta”, sanoo Eric-niminen nuorimies. ”Työskenteleminen setäni kanssa opetti minulle, miten tehdä todella laadukasta työtä”, lisää Duane. ”Setäni tähdensi huolellisuutta, ja jos kaikki ei onnistunut täydellisesti, teimme koko työn alusta uudestaan.” Olga, joka toimi sihteerinä koulunsa ohella, lisää: ”Sain hyvää työkokemusta. Ja joutuessani puhumaan paljon puhelimessa opin käyttämään hyvää kieltä.”

Työssäkäynti voi myös opettaa sinulle aikaansaamisen iloa. Viisas kuningas Salomo sanoi: ”Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.” – Saarnaaja 2:24.

Kuinka paljon työssäkäynti todella opettaa?

Siitä huolimatta monet ovat sitä mieltä, että nykyajan työpaikat eivät juurikaan auta nuorta kasvamaan aikuiseksi. Menneinä aikoina työtä tekevät nuoret oppivat jonkin ammatin tai ainakin joitakin käytännöllisiä taitoja. Nykyään monet nuoret (varsinkin Yhdysvalloissa) kuitenkin työskentelevät pikaruokaravintoloissa tai muissa palveluammateissa, joissa työhön sisältyy sellaisia tehtäviä kuin hampurilaisten asettaminen rasioihin tai hinnan lyöminen kassakoneeseen. Monet asettavat kyseenalaiseksi tällaisen työn arvon pitemmällä aikavälillä. Greenberger ja Steinberg valittavat: ”Keskivertonuori käyttää vähemmän kuin 10 prosenttia työajastaan – vain noin viisi minuuttia jokaisesta tunnista – sellaisissa toiminnoissa kuin lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen. – – Useimmat työt ovat luonteeltaan sellaisia, joissa ei ole paljonkaan vaihtelun mahdollisuutta, jotka ovat hyvin rutiininomaisia ja joissa toistetaan melko ikävystyttäviä tehtäviä.”

Muuan kirjoitus The Wall Street Journal -aikakauslehdessä sanoo: ’Useat nykyajan työssäkäyvistä teini-ikäisistä eivät opi juurikaan mitään muuta käytännöllistä kuin työpaikalle tulemisen. Tekniikka on tehnyt heistä lähes robotteja. Kassakoneiden näyttötaulut ja nykyaikaiset kassakoneet syöttävät ulos laskun ja vaihtorahan summan. Pikaruokaloissa automaattiset uunikellot vievät viimeisenkin mahdollisuuden siltä, että teini-ikäinen voisi oppia edes hitusen jotakin ruoanlaittoon liittyvää.’ Tällaiset työpaikat tarjoavat epäilemättä tarpeellisia ja arvokkaita palveluksia. Ne eivät kuitenkaan varusta paljoakaan nuorta aikuisten työmarkkinoita varten.

Entä mitä on sanottava aikuisten kanssa työskentelemisestä saatavasta kokemuksesta? Greenberger ja Steinberg sanovat: ”Työpaikat, joissa nuoria on töissä, ovat yhä enemmän alkaneet suosia vain tiettyä ikäluokkaa. Sen sijaan että nuoret työskentelisivät yhdessä aikuisten kanssa, – – he nykyään hyvin todennäköisesti työskentelevätkin rinta rinnan toisten nuorten kanssa.” The Wall Street Journal -lehti kutsuukin tällaisia työpaikkoja ”nuorten ghetoiksi”.

”Ennenaikaista varakkuutta”

Yhdysvalloissa monet nuoret ansaitsevat työpaikassaan yli 200 dollaria kuussa. Eikö tällaisen rahamäärän käsitteleminen olisi arvokas kokemus? Tarkastelehan erästä tutkimusta, joka tehtiin yli 1000 eri koulua käyvien ja koulun ohella työtä tekevien oppilaitten keskuudessa. Saatiin selville, että kolme neljäsosaa heistä ei antanut mitään perheen kulujen peittämiseen! Melkein 60 prosenttia heistä ei pannut säästöön mitään! Koska heidän ei tarvinnut maksaa vuokraa, vakuutuksia eikä aterioita, suurin osa heistä käytti kaikki ansaitsemansa rahat omiin menoihinsa – noudattaen pelkästään omia mielitekojaan.

Sosiologi Jerald G. Bachman sanoo, että kun ”teini-ikäisillä on melkoinen rahamäärä käytettävänään”, se on ”ennenaikaista varakkuutta”. Kuinka niin? Bachman selittää: ”Monilla lukioluokkien oppilailla on varaa ylellisyystavaroihin, joita heillä ei ole varaa ylläpitää viisi vuotta myöhemmin, kun heidän ansioittensa täytyy riittää myös vähemmän ylellisiin menoihin kuten esimerkiksi ruokaan ja vuokraan.” Siis se että on liian paljon rahaa käytettävissä, ei opetakaan varallisuuden vastuullista käyttöä vaan juuri päinvastaista asennetta. Siitä voi olla seurauksena epärealistinen mieltymys ylellisyystavaroihin, kallis maku, ja niin siirtyminen aikuisuuden todelliseen maailmaan voi olla entistä vaikeampaa.

Lisäksi Raamattu osoittaa, että työskenteleminen rikkauden hankkimiseksi on turhuutta. Se sanoo: ”Älä näe vaivaa rikastuaksesi – –. Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.” – Sananlaskut 23:4, 5.

Se opettaako työssä käyminen jotakin arvokasta, riippuu paljolti työn laadusta, työtovereista ja siitä, miten itse suhtaudut työhösi. Työssäkäymisen vaikuttimesi ja se, miten käsittelet ansaitsemaasi rahaa, vaikuttavat myös paljon siihen, onko työnteko sinulle hyväksi vai pahaksi.

Mutta jos olet todella kiinnostunut aikuistumisesta, huomaa mitä Greenberger ja Steinberg sanovat lopuksi: ’On olemassa työntekoa hyödyllisempiä toimintoja. Näihin kuuluvat lukeminen ja opiskeleminen koulun ohella ja vastuu ottaa suorittaakseen palkatonta vapaaehtoista työtä tai yhdyskuntapalvelua.’ Esimerkiksi Nina suorittaa mitä arvokkainta palvelusta yhdyskunnalleen toimiessaan koulutuntien jälkeen Jehovan todistajien kokoaikaisena sananjulistajana. Hän sanoo: ”Suunnittelin opinto-ohjaajani kanssa lyhyen koulupäivän niin, että pääsisin koulusta kohta puolen päivän jälkeen. Maanantaista keskiviikkoon osallistun julkiseen sananjulistamiseen. Pidän siitä. Pidän siitä todella valtavasti!” Antaisivatko aikataulusi ja henkilökohtaiset olosuhteesi sinullekin mahdollisuuden toimia samoin? ”Jumalisen antaumuksen” kehittäminen tällä tavalla voi olla paljon hyödyllisempää kuin käyminen jossakin työssä! – 1. Timoteukselle 4:8.

Jotkut nuoret kuitenkin haluavat tai heidän tarvitsee tehdä työtä taloudellisista syistä. Tulevissa kirjoituksissa punnitsemme tällaisen tilanteen hyviä ja huonoja puolia.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

Työssä käyminen voi opettaa nuorelle, miten tulla toimeen työnantajien ja työntekijöitten kanssa aikuisten tavalla