Keille kehittyy syömishäiriöitä?
On normaalia, että ihminen on kohtuullisesti kiinnostunut ulkonäöstään. Jos kuitenkin käy niin, että omasta ulkonäöstä alkaa tulla jollekulle pakkomielle, hänelle voi kehittyä syömishäiriöitä. Seuraava haastattelu valaisee asiaa:
HERÄTKÄÄ!-LEHTI: Ann, olitko ongelmiesi alkaessa ylipainoinen?
ANN: En ollut, mutta aloin seurustella ja halusin olla hyvännäköinen.
HERÄTKÄÄ!-LEHTI: Oliko itsetuntosi riippuvainen ulkonäöstäsi?
ANN: Olen varma siitä, että se oli. Aina kun ihmiset katselivat minua, kysyin itseltäni: ’Mitähän he mahtavat ajatella?’ Hoin itsekseni: ’Ollaksesi viehättävä sinulla on oltava sopiva ulkomuoto.’
HERÄTKÄÄ!-LEHTI: Olit siis tyytyväinen itseesi, kun tunsit olevasi hyvännäköinen?
ANN: Juuri niin! Jos painoni nousi, inhosin itseäni. Katsoessani peiliin en ajatellut sisäisiä ominaisuuksia.
Ei tiedetä, miksi joillekuille kehittyy syömishäiriöitä, kun taas toisille, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, niitä ei kehity. Kulttuuri, perintötekijät, terveys tai aineenvaihdunnalliset poikkeavuudet ja perhesuhteet vaikuttavat ilmeisesti kaikki jollakin tavalla. On kuitenkin olemassa eräitä luonteenpiirteitä, jotka näyttävät olevan tunnusomaisia useimmille syömishäiriöisille.
Täydellisyyden tavoittelu
Syömishäiriöisille näyttää yleisesti olevan yhteistä se, että he pyrkivät yltämään hyviin suorituksiin ja olemaan täydellisiä sekä menestymään koulussa tai työssään. Yli 130:tä anoreksiapotilasta hoitanut tri Hilde Bruch kuvailee anorektikoille tyypillisiä asenteita: ”Hän pelkää kovasti yhtä asiaa, nimittäin sitä, että hän olisi tavallinen tai keskitasoa – ei riittävän hyvä. – – Hän pitää itseään arvokkaana vain siinä tapauksessa, että hän pystyy johonkin hyvin erikoiseen, johonkin niin suureen ja häikäisevään, että hänen vanhempansa ja muut ihmiset, joista hän välittää, tulevat pitämään häntä tärkeänä ja ihailemaan häntä sen takia, että hän on jollain aivan ylivoimaisella tavalla erilainen.” – The Golden Cage.
Lee, joka sairastui anoreksiaan, myöntää: ”Yritin toimia häikäisevän erinomaisesti, yritin olla paras kaikessa mitä tein.” Usein tällaisen ihmisen täydellisyydentavoittelu näkyy siinä, että hän haluaa kovasti olla mieliksi toisille, olla ’paras pikkutyttö koko maailmassa’.
Naisilla voi syömishäiriöiden kehittymiseen myötävaikuttaa varsin paljon myös se, millaisena he näkevät sosiaalisen roolinsa. Vaikka miehillekin kehittyy syömishäiriöitä, syömishäiriöt ovat valtaosaltaan naisten ongelma. Eräässä kirjassa selitetään: ”Tytöillä, joille kehittyy syömishäiriöitä, on usein kotikasvatuksen perua sellainen käsitys, että he eivät saa olla vaativia. Kunnon tyttö on hiljainen, näkymätön tyttö, joka oppii olemaan näyttämättä, mikä häntä kiusaa.” (Surviving an Eating Disorder) Tällainen kasvatus jättää kuitenkin jotkut tytöt siihen luuloon, että he eivät hallitse omaa elämäänsä.
Joillekuille naisille, jotka koettavat aina olla mieliksi toisille ja samanaikaisesti tukahduttavat halunsa määrätä itse omasta elämästään, syntyy sisäinen ristiriita, joka voi lopulta aiheuttaa syömishäiriöitä. Dawn, joka parantui pakkoneuroottisesta ylensyömisestä ja bulimiasta, selittää: ”Perhe odotti minun hoitavan kaikki asiat sen tavalla, olevan sellainen kuin se halusi minun olevan. Ulkonaisesti minusta sai kyllä sen vaikutelman, että olin hyvin varma ja kyvykäs, mutta sisäisesti olin jotakin aivan muuta. Minusta tuntui siltä, etten koskaan voi täyttää sen odotuksia. En pystynyt olemaan mieliksi keillekään – en ystävilleni enkä vanhemmilleni. Sitten oivalsin, että voin määrätä omasta painostani! Voin lisätä sitä, vähentää sitä, voin tehdä sen kanssa mitä haluan. Se sai minut tuntemaan, että voin määrätä omasta elämästäni. Jos voin määrätä sitä, voin määrätä kaikkea.”
Riittämättömyyden tunteet
Dawnin epävarmuus on tunnusomaista monille syömishäiriöisille. Vaikka he ovat lahjakkaita, useimmilla heistä on pohjimmiltaan heikko itsetunto. Ahmiminen voi joskus olla merkkinä heikosta itsetunnosta. On aivan kuin tällainen ihminen haluaisi sanoa: ’En ole minkään arvoinen. Miksi minun pitäisi välittää itsestäni tai painostani?’ Tällaiset ajatukset aiheuttavat masennusta, josta kärsivätkin lähes kaikki ne, joilla on syömishäiriöitä.
Mistä tällainen arvottomuuden tunne johtuu? Raamattu vastaa: ”Sydämen tuskassa on mieli murtunut.” (Sananlaskut 15:13) Sisäiseen tuskaan voi olla monia eri syitä: karvaat pettymykset, torjutuksi tuleminen, ympäristön piittaamattomuus tällaisen ihmisen tunne-elämän tarpeista tai lapsuusajan järkyttävät kokemukset, vain muutamia mainitaksemme. Tutkimuksissa on paljastunut sellainenkin asia, että yllättävän monet syömishäiriöisistä ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, jopa siinä määrin, että heidät on raiskattu.
Toisten suhtautumistapa voi myös aiheuttaa itsetunnon heikkenemistä. ”Niin kauan kuin muistan, olen ollut liian lihava, ja äitini muisti alinomaa puhua minulle siitä”, selittää eräs nuori nainen. ”Minut koetettiin kaikin keinoin saada laihtumaan, ja se oli ainut asia, jolla oli merkitystä. Siinä syy siihen, miksi inhoan itseäni ja ruumistani.” Nykyajan sosiaalinen ilmapiiri, joka suuresti ihannoi hoikkuutta, myötävaikuttaa siihen, miksi jotkut ylipainoiset alkavat vihata itseään.
Toisissa tapauksissa syömishäiriöt sellaisenaan vievät ihmiseltä itsekunnioituksen. Lynn, joka saattoi oksentaa kymmenenkin kertaa päivässä, myöntää: ”Kun olin oksentanut, tapasin katsella kasvojani peilistä ja sanoa: ’Minä inhoan sinua’, ja sen jälkeen aloin itkeä. Tunsin itseni arvottomaksi.”
Useimmat syömishäiriöistä kärsivät ovat sisimmässään vakuuttuneita siitä, että heidän luonteessaan on jotakin perustavanlaatuisesti vialla. Tästä seuraa, että he koettavat kaikin keinoin pitää piilossa sen heikon kohdan, joka ratkaisevalla tavalla paljastaisi heidän perustavanlaatuisen riittämättömyytensä, ja keksiä keinoja itsetuntonsa vahvistamiseen. Ne, joista tulee anorektikkoja, pyrkivät tähän omalla, erikoisella tavallaan. Ne keinot, joilla he yrittävät kohentaa itsetuntoaan, juuri tekevät anoreksiasta hyvin salakavalan – ja hengenvaarallisen.
Kun Lee ei saanut vastakaikua mieheltä, jota hän rakasti, hänen itsekunnioituksensa romahti. ”Halusin todistaa, että hän oli päästänyt hyvän tilaisuuden käsistään”, hän sanoo. ”Niinpä päätin, että minusta tulee superlaiha ja supertyylikäs.” Kohentaakseen ulkonäköään hän lopetti syömisen, ja hänestä tuli ylenpalttisen puuhakas. ”Aloin uskoa itseeni. Tunsin olevani hyvin erikoinen sen takia, että pystyin johonkin sellaiseen, mihin toiset eivät pystyneet. Olin nyt mielestäni ’varteenotettava ihminen’.”
Leen paino putosi 73 kilosta huolestuttavan alas: 47 kiloon. Hän muistelee suhtautumistaan niihin, jotka koettivat saada hänet syömään: ”Ajattelin, että kaikki nuo ihmiset yrittävät riistää minulta kaiken itsekunnioitukseni ja siten pilata elämäni ja onnellisuuteni. Ajattelin, että olisin lopulta samanlainen kuin kaikki muutkin.” Leen asenne on tyypillinen anorektikoille, jotka yrittävät kehittää itsetuntoaan tukahduttamalla halunsa ja tekemällä sellaista, mihin toiset eivät pysty.
Jos tytön tunteita on käytetty hyväksi, hän pyrkii suojaamaan heikkoa itsetuntoaan lisäkolhuilta, ja seurauksena voi myös olla, että hän sairastuu anoreksiaan. Esimerkiksi Shirleytä häiritsi se, miten pojat alkoivat kohdella häntä sen johdosta, että hänelle oli kehittynyt naisellista pyöreyttä. Sen jälkeen oma isä yritti lähennellä häntä. ”Olin niin kiusaantunut ja tympääntynyt, että menin äidin luo enkä osannut muuta kuin itkeä”, Shirley kertoo. ”Sen jälkeen kun olin laihtunut ja päässyt eroon muodoistani, kukaan ei enää kiusannut minua. Sain olla rauhassa toisen sukupuolen osoittamalta huomiolta.”
Joissakin tapauksissa anoreksialla paetaan aikuistumisen tuomia velvollisuuksia. ”En halunnut tulla aikuiseksi ja ottaa kantaakseni perhevastuita”, Shirley selittää. ”Miten voisin koskaan antaa painoni nousta? En koskaan! En kenenkään vuoksi!” Valitettavasti hänen pakkomielteeksi muuttunut halunsa saada aika pysähtymään johti siihen, että nälkiinnytettyään itsensä hän koki tuskallisen kuoleman.
Edellä olevat kertomukset eivät päde kaikkiin anorektikkoihin. Eräs asia näyttää kuitenkin ilmeiseltä: kun he muuttavat itsensä sellaisiksi, jota he voivat ihailla, heille tulee tunne siitä, että he ovat vahvoja. Tämä vuorostaan nostaa heidän itsetuntoaan. Laihuudesta tulee heille ilon ja ylpeyden aihe.
Tunne-elämän ongelmat
Koska ruoka rauhoittaa ja tyynnyttää, sitä voidaan käyttää väärin sillä tavoin, että sen avulla taistellaan yksinäisyydentunteita, ahdistuneisuutta, ikävystymistä, suuttumusta, masennusta tai torjutuksi tai petetyksi tulemisen aiheuttamia tunteita vastaan. ”Koulussa ollessani minulle tapahtui jotakin niin ikävää ja tuskallista, etten kyennyt puhumaan siitä”, selittää Dawn. ”Aina kun ajattelin tuota tapausta tai kun tuli sellainen tilanne, jota en kyennyt kohtaamaan rohkeasti, sain mässäilypuuskan. Koetin haudata tällaiset tunteeni ruokaan.” Ruoka turrutti hänen pahan olonsa. Pakkoneuroottinen ylensyönti kuitenkin lihotti häntä 45 kiloa.
Joskus syömishäiriöistä tulee keino, jolla koetetaan paeta elämän ongelmia. Esimerkiksi Annella oli kotona alkoholisti-isä ja häntä jatkuvasti kiusoiteltiin hänen painostaan. Hän selittää, miksi hänestä tuli buliimikko: ”Se oli minun keinoni taistella päivittäistä painetta vastaan, ja se auttoi, sillä kun ajatukset ovat kiinni jossakin, ei tarvitse miettiä todellisia ongelmiaan. Kaiken voi panna ylipainoisuutensa syyksi ja kertoa itselleen, että kunhan kilot saadaan pois, elämä tulee olemaan ihanaa.”
Vaikka jokainen meistä saattaa syödä hieman enemmän ollessaan poissa tolaltaan tai yksinäinen, sellainen ihminen, jolle on vaarassa kehittyä syömishäiriöitä, ei käytä sitä normaalia keinoa, joka sisäisen kuohunnan selvittämiseen on olemassa. Esimerkiksi hän voi tuntea sisimmässään voimakasta vihamielisyyttä jotakin ihmistä tai tilannetta kohtaan, mutta sen sijaan että hän toisi julki tuntemansa mielipahan, hän tyynnyttää vastenmielisyyttään syömällä.
Laihdutuskuurien merkitys
Tutkimusten mukaan kova laihdutuskuuri on yleisin syy siihen, miksi ihmiset ajautuvat mässäilypuuskien vietäviksi. Eräs vuonna 1989 liikalihavuuden syistä tehty tutkimus osoittaa: ”Vaikka juuri paino-ongelmat panevat laihduttamaan, niin takaperoisena lopputuloksena näyttää olevan ylipainoisuuden lisääntyminen.” Miten tämä voidaan selittää?
Yrittäessään noudattaa tiukkaa ruokavaliota ihmiset tavallisesti jättävät pois makeiset ynnä muut hyvältä maistuvat ruoka-aineet. ”Kielletyistä” ruoka-aineista tulee alituinen houkutus. Kun he sitten ovat poissa tolaltaan, ovat ahdistuneita tai tuntevat olonsa yksinäisiksi, he alkavat sääliä itseään. Kohentaakseen mielialaansa he syövät ahmimalla juuri niitä ruoka-aineita, jotka he ovat kieltäneet itseltään. Seurauksena on entistä ankarampi laihdutuskuuri ja samanlainen lopputulos: uusi mässäilypuuska. Tällainen noidankehä tuo lisää kiloja ja johtaa syömishäiriöiden kehittymiseen. Lee selittää, miten laihdutuskuurit loivat edellytykset hänen anoreksialleen: ”Olin kokeillut kaikenlaisia dieettejä. Joka kerta kävi niin, että ensin laihduin ja sen jälkeen kiloni palasivat ennalleen. Tällä kertaa halusin pitää ne poissa.”
Vaikka syömishäiriöt eivät poistu pelkästään sillä, että tiedetään, mistä ne johtuvat, näiden syiden tunteminen voi tehdä niistä vapautumisen helpommaksi. Tällainen tieto voi myös osaltaan estää ongelmien syntymisen. Mitä on kuitenkin tehtävä siinä tapauksessa, jos havaitset itsessäsi, omaisissasi tai jossakin ystävässäsi edellä kuvailtujen kaltaisia luonteenpiirteitä. Miten tällaiset taipumukset voidaan voittaa?
[Kuva s. 7]
Voimakas huoli omasta ulkonäöstä voi johtaa syömishäiriöiden kehittymiseen
[Kuva s. 8]
Jotkut reagoivat pahaan oloonsa mässäilemällä