Syömishäiriöistä kärsivien auttaminen

MILJOONIEN perheiden kautta maailman on täytynyt kamppailla syömishäiriöstä kärsivän perheenjäsenen kanssa. Bulimia (syömähimo ja itse aiheutettu oksentelu), anorexia nervosa (pitkäaikainen syömiskyvyttömyys tai syömisestä kieltäytyminen) ja pakonomainen ylensyönti (hillitön syöminen) ovat yleistyneet valtavasti joillakin alueilla.

Nämä sairaudet ovat pääasiallisesti naisten ongelma. Niitä sairastavat melkein kaikenikäiset, sekä naimattomat että naimisissa olevat naiset. Syömishäiriöisten joukossa on teini-ikää nuorempia ja teini-ikäisiä mutta myös vanhempia naisia ja isoäitejä.a

Jos jollakulla sinulle tärkeällä ihmisellä on syömishäiriö, haluat epäilemättä auttaa häntä. Se että buliimikkoa vaaditaan yksinkertaisesti lopettamaan tolkuton syömisensä ja itse aiheutettu oksentelunsa, on kuitenkin sama kuin jos keuhkokuumetta sairastavaa kiellettäisiin yskimästä. Ennen kuin syömishäiriöstä kärsivää voidaan todella auttaa, täytyy tunnistaa ne syvälliset tunneperäiset häiriöt, jotka usein ovat ongelman ydin, ja kiinnittää niihin perusteellista huomiota. Tarvitaan siis ennen kaikkea taitoa – ei pelkästään hyvää tahtoa. Joskus ongelma juontaa juurensa aikaisemmasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Silloin syömishäiriöinen tarvitsee yleensä taitavan neuvonantajan erikoisapua.b

Kiinnitä huomiota ongelmaan

Aina ei ole helppoa havaita, että lapsellasi, puolisollasi tai ystävälläsi on syömishäiriö. Tämä johtuu siitä, että syömishäiriöstä kärsivät saattavat kätkeä ongelmansa. (Ks. kehystettyä tekstiä.) Syömishäiriö ei kuitenkaan yleensä mene ohi itsestään. Mitä pikemmin syömishäiriöisen kanssa puhutaan asiasta ja mitä pikemmin hänelle annetaan apua, sitä paremmat ovat toipumismahdollisuudet.

Ennen kuin kuitenkaan puhut jollekulle, jolla arvelet olevan syömishäiriöitä, suunnittele huolellisesti, mitä sanot ja milloin on paras ajankohta sen sanomiseen. Sopiva aika on silloin, kun olet rauhallinen eikä teitä todennäköisesti häiritä. Vääränlainen lähestymistapa – esimerkiksi jyrkkien uhkausten esittäminen – estää viestinnän ja saattaa pahentaa tilannetta.

Kun puhut henkilön kanssa, jolla epäilet olevan syömishäiriö, älä ole tuomitseva, ole yksityiskohtainen. Voisit esimerkiksi sanoa: ’Olet laihtunut paljon. Vaatteesi näyttävät väljiltä. Onko siihen jokin syy?’ Tai: ’Kuulin sinun oksentavan kylpyhuoneessa. Tiedän tämän olevan kiusallista, mutta haluan auttaa. Voimmeko olla avoimia toisillemme?’ Vaikka henkilö suuttuisikin ja kieltäisi asian, rauhallinen suhtautumisesi voi saada hänet keskustelemaan siitä. (Sananlaskut 16:21) Avoimen pohdinnan aloittaminen on todellisuudentajuinen tavoite ensimmäiselle keskustelullenne.

Syömishäiriöitä kehittyy usein, kun perheenjäsenet kiinnittävät liian paljon huomiota omaan kokoonsa ja kun lapsia kiitetään pääasiassa heidän ulkonäöstään tai saavutuksistaan. Siksi perheessä, jonka yhdellä jäsenellä on syömishäiriö, muut saattavat joutua arvioimaan uudelleen asenteitaan ja arvomaailmaansa. Syömishäiriöstä kärsivän ongelman ratkaiseminen saattaa hyvinkin vaatia muutoksia perheenjäseniltä. Heidän ponnistelunsa ovatkin usein tärkeimpiä syömishäiriöisen paranemiseen vaikuttavia tekijöitä.

Vältä valtataistelua

Eräässä perheessä raivoissaan olevat vanhemmat yrittivät kirjaimellisesti työntää ruokaa anorektikon suuhun, mutta tytär taisteli vastaan ja oli tyytyväinen itseensä pystyttyään vastustamaan vanhempiensa yrityksiä. Sinun on siis syytä tajuta, että sinä et voi pakottaa ketään syömään tai lopettamaan ahmimista. Mitä enemmän yrität pakottaa syömishäiriöistä, sitä itsepintaisemmaksi kamppailu saattaa muodostua.

”Tilanne paheni joka kerta, kun kiinnitin erityistä huomiota hänen syömiseensä”, tunnusti Joe, jonka tytär Lee melkein kuoli anoreksiaan. ”Minun piti kokonaan lopettaa puhuminen syömiseen liittyvistä asioista.” Hänen vaimonsa Ann selitti, mikä hyödytti heidän tytärtään: ”Autoimme häntä huomaamaan, että hän saattoi hallita itseään turvautumatta sellaisiin äärimmäisyyksiin. Se pelasti hänen elämänsä.” On viisasta jättää syöminen taka-alalle. Auta syömishäiriöistä ymmärtämään, että syödessään hän tekee sen itsensä takia eikä sinun vuoksesi.

Auta rakentamaan itseluottamusta

Useimmat syömishäiriöistä kärsivät ihmiset ovat täydellisyyden tavoittelijoita. Monilla on ollut vain vähän kokemusta epäonnistumisesta. Heidän vanhempansa ovat – kaikessa hyväntahtoisuudessaan – toisinaan edistäneet ongelman syntymistä. Miten? Olemalla liian suojelevia ja yrittämällä varjella lastaan jokaiselta vastoinkäymiseltä.

Vanhempien pitäisi siis auttaa lasta tajuamaan, että hänen virheensä ovat osa elämää eivätkä ratkaise hänen arvoaan ihmisenä. ”Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen”, sanotaan Sananlaskujen 24:16:ssa. Vastoinkäymiset eivät muserra lasta, jos hänelle on opetettu, että epäonnistuminen on normaalia ja tilapäistä ja että siitä voi selviytyä.

Vanhempien täytyy myös ymmärtää, että kukin lapsi on ainutlaatuinen, ja hyväksyä se. Vaikka kristityt vanhemmat pyrkivätkin kasvattamaan lasta ”Jehovan – – mielenohjauksessa”, heidän pitäisi siitä huolimatta antaa lapsen olla yksilö. (Efesolaisille 6:4) Älä yritä sovittaa lasta oman mielesi mukaiseen muottiin. Päästäkseen syömishäiriöstään lapsen täytyy tuntea, että hänen yksilöllisyyttään kunnioitetaan ja tuetaan.

Kehitä avointa viestintää

Monissa perheissä, joissa lapsella tai puolisolla on syömishäiriö, viestintä on huonoa. Häiriöstä kärsivillä on usein vaikeuksia ilmaista todellisia tunteitaan, jos ne poikkeavat vanhempien tai puolison tunteista. Tämä pitää erityisesti paikkansa kodeista, joissa on vallinnut periaate: jos sinulla ei ole mitään miellyttävää sanottavaa, älä sano mitään. Niinpä syömishäiriöinen pyrkii ruoan avulla tukahduttamaan turhautumisensa.

Esimerkiksi Matthew ei pystynyt auttamaan vaimoaan voittamaan pakonomaista ylensyöntiään. ”Aina kun hän on huolissaan, hän itkee ja menee sitten syömään”, mies valitti. ”Hän ei koskaan – – todella kerro minulle, mikä häntä vaivaa.” Eräs neuvonantaja ehdotti, että he molemmat varaavat yhden tunnin viikossa kahdenkeskiseen keskusteluun ja että kumpikin esittää vuorotellen mahdolliset valituksensa toisen keskeyttämättä. ”Se avasi silmäni”, sanoi Matthew. ”Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että Monica oli niin tyytymätön niin moniin asioihin ja että minä olin niin kärkäs puolustamaan itseäni. Luulin olevani hyvä kuuntelija, mutta todellisuudessa en ollut sellainen.”

Jotta siis voisit auttaa puolisoasi tai lastasi, ole halukas kuuntelemaan hänen kielteisiä tunteitaan ja tyytymättömyytensä syitä. Raamatun mukaan ”vaivaisen huudon” kuunteleminen on oikein. (Sananlaskut 21:13) Joe ja Ann joutuivat oppimaan tämän läksyn.

”Minun täytyi lopettaa hätiköityjen johtopäätösten tekeminen ja ärtymykseni näyttäminen silloin kun Lee oli eri mieltä”, tunnusti Joe suhtautumisestaan anorektikkotyttäreensä. Hänen vaimonsa Ann sanoi: ”Kuunnelkaa, mitä lapsi haluaa sanoa. Älkää yrittäkö panna omia sanojanne hänen suuhunsa. Kuunnelkaa, miltä asiat todella tuntuvat hänestä.”

Ann valaisi asiaa: ”Kun Lee aiemmin valitti jonkun loukanneen hänen tunteitaan, minulla oli tapana sanoa hänelle, ettei tuo ihminen oikeastaan tarkoittanut sitä. Mutta silloin hän joutui vielä enemmän pois tolaltaan. Kun hän nyt valittaa jostain, sanon: ’Tiedän, että se on varmasti loukannut sinua. Ymmärrän, miksi se saa sinut tuntemaan olosi todella huonoksi.’ Yritän pikemminkin eläytyä hänen näkökantaansa kuin muuttaa sitä juuri silloin.” Keskity siis todella kuuntelemaan, äläkä pidä itsestään selvänä, että tunnet jo toisen tarkoitukset ja tunteet.

Kun viestintä on avointa, ihminen voi saada tukea tunnekuohujensa aikana, eikä hänestä tunnu, että hänen on pakko turvautua epäterveellisiin ruokailutottumuksiin. Dawn selitti, miksi hänen pakonomainen ylensyöntinsä ja syömähimonsa eivät ole alkaneet uudestaan: ”Kun olen poissa tolaltani, voin aina puhua aviomiehelleni, koska hän on niin ymmärtäväinen ja lohduttava.”

Osoita uhrautuvaa rakkautta

Eräs sureva isä, jonka buliimikkotytär kuoli sydänhalvaukseen, neuvoi: ”Rakasta lastasi vielä enemmän kuin uskot olevan tarpeen.” Osoita tosiaan runsaasti rakkautta. Auta lastasi tai puolisoasi vaistoamaan, että rakkautesi heihin ei riipu heidän ulkonäöstään eikä saavutuksistaan. Ei ole kuitenkaan helppo rakastaa syömishäiriöön sairastunutta. Siksi ratkaisu on uhrautuva rakkaus, jonka Raamattu kuvailee olevan huomaavainen, pitkämielinen ja anteeksiantava. Se on halukkuutta panna toisen edut omien edelle. – 1. Korinttolaisille 13:4–8.

Kun eräs aviopari sai tietää, että heidän tyttärensä oli buliimikko, he eivät tienneet, mitä tehdä. ”Ajattelin, että ellei ole aivan varma siitä, miten menetellä, on parasta olla huomaavainen”, kertoi tytön isä. ”Tajusin, että hän oli suloinen tyttö, jolla oli hyvin vakava henkilökohtainen ongelma. Oli huomaavaista kohentaa hänen itseluottamustaan ja antaa hänelle tunneperäistä tukea.”

Hän kysyi tyttäreltään: ”Panetko pahaksesi, jos äitisi ja minä tiedustelemme säännöllisesti, miten tulet toimeen ongelmasi kanssa?” Tyttö ilmaisi arvostavansa tätä hellää huolenpitoa, joten vanhemmat tiedustelivat asiaa aika ajoin.

”Saattoi kulua päiviä, sitten viikkoja, sitten kuukausia ennen kuin hänelle sattui takaiskuja”, isä selitti. ”Mutta kun hän myönsi antaneensa taas periksi, yritimme kannustaa häntä ja välttää näyttämästä pettyneiltä.” Äiti lisäsi: ”Keskustelimme paljon. Kerroin hänelle, että hänen edistymisensä oli ilmeistä. Sanoin: ’Älä vain anna periksi. Sinä selviydyit kaksi viikkoa tällä kertaa. Katsotaanpa, kuinka kauan voit selviytyä nyt.’”

”Eräs syy siihen, ettemme panneet merkille tyttäremme eriskummallisia syöntitapoja, oli se, että söimme harvoin yhdessä illallista”, isä huomautti. ”Niinpä muutin työaikatauluani voidakseni syödä illallista perheeni seurassa.” Tuon yhdessä syömisen järjestäminen sekä kärsivällinen ja rakkaudellinen huolenpito auttoivat heidän tytärtään tervehtymään täysin.

Kun yritetään toimia syömishäiriöisen parhaaksi, on tärkeää antaa tarvittavaa kuritusta, joka on eräs rakkauden ilmaus. (Sananlaskut 13:24) Älä suojele syömishäiriöistä hänen tekojensa seurauksilta. Kun hän joutuu käyttämään omaa rahaansa korvatakseen ahmiessaan kuluttamansa ruoan tai kun häntä vaaditaan siivoamaan itse aiheuttamansa oksentamisen jäljet kylpyhuoneesta, hän voi oppia, että hän on vastuussa käyttäytymisestään. Vaatimalla, että hänen täytyy noudattaa kodin kohtuullisia sääntöjä, ilmaisette luottavanne siihen, että hän pystyy hallitsemaan elämäänsä. Tämä voi vahvistaa syömishäiriöistä kärsivien tavallisesti heikkoa itsetuntoa.

Syömishäiriöinen saattaa sisäisten ristiriitojensa vuoksi puhua vihoissaan. Jos näin käy, yritä nähdä purkauksen taakse. Yritä saada selville ”mielipahan” lähde ja käsitellä sitä. (Job 6:2, 3, UM) Joe ja Ann olivat erityisen haasteen edessä, kun heidän anorektikkotyttärensä alkoi kapinoida ja käyttää törkeää kieltä.

”Yritimme jatkuvasti osoittaa hänelle rakkautta sen sijaan, että olisimme vain heittäneet hänet kadulle”, sanoi Ann. Hänen aviomiehensä lisäsi: ”Haimme jatkuvasti hänelle apua ja kerroimme hänelle, kuinka paljon välitimme hänestä.” Mitä seurasi? Hän ymmärsi lopulta, että hänen vanhempiensa täytyy rakastaa häntä hyvin paljon, ja hän alkoi avautua heille.

Kun syömishäiriöinen on lapsi, vanhempiin, erityisesti äitiin kohdistuu voimakas paine. Siksi aviomiesten täytyy antaa vaimolleen erittäin tärkeää tunneperäistä tukea. Älä uhraa avioliittoasi lapsesi sairauden vuoksi. Hyväksy rajoituksesi.

Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita apua perheen ulkopuolelta. Arvioi kaikki asiaan liittyvät näkökohdat ja päätä, millainen apu olisi parasta. Jos syömishäiriöinen on vastahakoinen, tarvitaan päättäväisyyttä. Kerro hänelle, että ryhdyt toimiin, jos hän joutuu hengenvaaraan, mutta älä puhu sellaista, mitä et voi toteuttaa.

On varmasti hetkiä, jolloin tunnet voimattomuutta ja jolloin tilanne näyttää toivottomalta, mutta älä koskaan unohda esittää sellaisia ongelmia rukouksessa rakkauden Jumalalle. Hän voi auttaa! ”Tajusimme, ettei tilanne ollut meidän taidoillamme hoidettavissa”, uskoutui Joe. ”Tärkeintä, mitä opimme, oli panna luottamuksemme täysin Jehova Jumalaan. Hän ei koskaan jättänyt meitä pulaan.”

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 13]

JOITAKIN SYÖMISHÄIRIÖIDEN OIREITA

◼ Syömisen rajoittaminen; esimerkiksi ankara ruokavalio tai paasto

◼ Voimakas laihtuminen tai painon vaihtelu

◼ Oudot ruokailutavat, esimerkiksi ruoan leikkely pieniksi paloiksi

◼ Voimakas lihomisen pelko jo alhaisesta painosta huolimatta

◼ Kiinnostus ruokaan ja/tai painoon ja alituinen puhe niistä, usein myös ankara liikuntaohjelma

◼ Kuukautisten lakkaaminen

◼ Vetäytyminen muiden seurasta, salaperäisyyden merkit, erikoisesti ajan viettäminen pitkään kylpyhuoneessa

◼ Tunneperäiset muutokset, esimerkiksi masennus ja ärtyisyys

◼ Ylensyönti, kun on suuttunut, jännittynyt tai hermostunut

◼ Virtsaneritystä edistävien lääkkeiden, ruokahalua hillitsevien lääkkeiden tai ulostuslääkkeiden väärinkäyttö

[Kuva s. 15]

Myötätuntoinen kuunteleminen on ratkaisevan tärkeää