Verensiirrot ja vertaisten painostus
Nykyään monet ihmiset, mukaan luettuina monet lääkärit, eivät hyväksy verensiirtoja. Millä perusteella? Jehovan todistajista poiketen heidän perusteensa eivät ole uskonnollisia, vaan lääketieteellisiä. Miten niin? Koska toisen ihmisen vereen sisältyy aina vaarallisia tekijöitä (esimerkiksi maksatulehdus, aids ja immuunijärjestelmän heikentyminen). Silti sellaisissa tapauksissa, joissa potilasta neuvotaan ottamaan verta, käy useimmiten niin, että ystävät ja sairaalan henkilökunta painostavat häntä veren ottamiseen. Mutta asiaan liittyy monesti toisenlainen painostus – hoitavaan lääkäriin vaikuttava toisten lääkäreitten painostus.
The Journal of the American Medical Association -aikakauslehti totesi 25. heinäkuuta 1990 päivätyssä numerossaan: ”Todisteet osoittavat, ettei verituotteita, niin kuin muitakaan terveydenhoitokeinoja, käytetä aina asianmukaisesti – – Teetimme tutkimuksen, jossa haastateltiin henkilökohtaisesti 122:a kolmessa sairaalassa työskentelevää yleiskirurgia, ortopedia ja anestesiologia sen arvioimiseksi, mikä vaikutus erilaisilla kliinisillä ja ei-kliinisillä tekijöillä on verensiirron määräämiseen. Havaitsimme suuria puutteita lääkärien verensiirtoon liittyvien riskien ja siitä aiheutuvien oireitten tuntemuksessa.”
Mitä tarkoitetaan ”ei-kliinisillä tekijöillä”? Selonteko vastaa osittain: ”Ammatillisissa ja sosiaalisissa yhteyksissä lääkärit saavat vaikutteita ratkaisuihinsa kollegoiltaan. Vertaisten painostus vaikuttaa voimakkaimmin silloin, kun useat lääkärit antavat hoitoa yhdessä – – Tällaisissa tilanteissa toimintaan voi vaikuttaa johtoasemassa olevan tai vaikutusvaltaisen työtoverin odotukset, halu mukautua ryhmän normeihin tai pyrkimys välttää arvostelua.”
Kirjoitus selitti, että ”kuitenkin vain 10 prosenttia sanoi olleensa kerran kuussa tai useammin kollegalleen mieliksi antamalla mahdollisesti tarpeettoman verensiirron – – Kaikkiaan 61 prosenttia nuorista lääkäreistä sanoi, että he olivat ainakin kerran kuussa antaneet omasta mielestään tarpeettoman verensiirron, koska ylemmässä esimiehenasemassa oleva lääkäri oli ehdottanut heille sen tekemistä.” Mikä tällaisen ammattitovereiden painostuksen ohella voi saada lääkärin antamaan verensiirron?
”Jotkut lääkärit ovat taipuvaisia antamaan hoitoa, koska he valitsevat mieluummin toimenpiteestä kuin laiminlyönnistä aiheutuvan virheen.” Eräs erikoislääkäri ”esitti, että perinteinen käsky Primum non nocere (Ensiksi: älä aiheuta vahinkoa) voidaan monesti syrjäyttää säännön ’Ensiksi: tee jotain’ tieltä. Tällainen taipumus toimintaan voi osaltaan selittää sen, miksi verensiirtoja tehdään turhaan.”
Ovatko potilaat tietoisia verensiirtoihin liittyvistä vaaroista? ”Lääkärit mainitsivat, että keskimäärin puolet niistä potilaista, joille he antavat punasoluja, ilmaisee olevansa huolissaan verensiirtojen riskeistä.”
Tämä esimerkki osoittaa hyvin sen, miten valistunut lääkäri ja valistunut potilas voivat paremmin välttää tarpeettomia riskejä, kun on kyse verensiirroista. Valistuneella kristityllä on vielä parempi suoja: veren väärinkäytön kieltävät Jehovan käskyt. – 1. Mooseksen kirja 9:3, 4; 3. Mooseksen kirja 17:13–16; Apostolien teot 15:19, 20, 28, 29.