Méxicon kaupunki – kasvava hirviö?

Herätkää!-lehden Meksikon-kirjeenvaihtajalta

”MÉXICON kaupunki on hirviö – – joka ihme kyllä elää yhä”, sanoi meksikolainen arkkitehti Teodoro Gonzáles de León. National Geographic -lehdessä sitä kutsuttiin ”hälyttävän suureksi jättiläiseksi”. Carmen, joka on syntynyt täällä noin 30 vuotta sitten, ajattelee, että ”se on sellaisten nöyrien ihmisten kiireinen kaupunki, jotka osaavat olla onnellisia ja nauttia elämän yksinkertaisista asioista. Näihin sisältyvät heidän meksikolaiset mieliruokansa: enchiladat, tamalet, tortillat ja mole.”

Méxicossa asuu 15 miljoonaa ihmistä, joten se on nykyään yksi maailman suurimmista kaupungeista, mutta se on ollut kukoistava metropoli jo satoja vuosia.a Alun perin se perustettiin noin vuonna 1325, ja siitä tuli atsteekkien valtakunnan keskus. Silloin sen nimi oli Tenochtitlán. Atsteekit alkoivat rakentaa kaupunkia asetuttuaan asumaan Texcocojärven eräälle saarelle. Ajan mittaan he täyttivät järveä maalla, niin että he saattoivat laajentaa kaupunkia, mutta sitä halkoivat aina kanaalit ja sitä ympäröi vesi. Kun espanjalaiset saapuivat vuonna 1519, he olivat hämmästyneitä tuon 200000-300000:n asukkaan kaupungin loistosta, kauneudesta ja järjestyksellisyydestä.

Vastakohtien kaupunki

Useimpien suurkaupunkien tavoin Méxicollakin on varjopuolensa – köyhyys ja rikollisuus – mutta muilta näkökannoilta katsoen se on hyvin viehättävä kaupunki. Valtavan kasvunsa ansiosta sitä on alettu kuvata sanalla ”kaoottinen”; tämän vastakohtana kaupungin keskellä on yksi maailman suurimmista puistoalueista, Chapultepec-puisto, jonka pinta-ala on lähes 650 hehtaaria. Siellä on metsiköitä, useita järviä, ravintoloita ja museoita, ja se on hyvin monenlaisten kulttuuritapahtumien pitopaikka. Tšaikovskin ”Joutsenlampi”-baletin esittäminen luonnollisessa ympäristössä järven rannalla on kaunis perinne. Ne jotka eivät voi lähteä kaupungista pois viikonlopuksi, menevät tuohon puistoon virkistäytymään ja rentoutumaan.

Méxicolla on omat rascacielonsa eli pilvenpiirtäjänsä, vaikka se tuskin vetää niillä vertoja New Yorkille tai Chicagolle. The Latin American -torni, jossa on 44 kerrosta ja joka saatiin valmiiksi vuonna 1956, on esimerkki muotoilusta, joka on suunniteltu kestämään maanjäristyksiä. Se on rakennettu 361 pystypilarin varaan, joiden on tarkoitus suojella tornia seismiseltä tärinältä. Sen ravintolasta, joka sijaitsee 40:ssä ja 41. kerroksessa, voi ihailla kaupunkia varsinkin illalla, kun sen miljoonat valot loistavat vasten mustaa samettia muistuttavaa taivasta. Kaupungin korkein pilvenpiirtäjä, Meksikon World Trade Center ei ole vielä valmis. Siinä on 54 kerrosta, ja siinä tulevat sijaitsemaan maailmankaupan kansainväliset toimistot sekä muita tiloja.

México on kasvanut ja laajentunut niin paljon, että sen Benito Juárezin kansainvälinen lentokenttä, joka kerran sijaitsi kaupungin ulkopuolella, on nyt lähes sen keskustassa. Tuo lentokenttä on yksi maailman vilkkaimpia, sillä sen läpi kulkee miljoona ihmistä kuukaudessa.

Méksikossa vastakohdat ovat jyrkkiä. Valtavan suuret ja ylelliset asuintalot, hienot ja kalliit hotellit, kauniit hienostokerrostalot ja ostoskeskukset ovat vieri vieressä köyhien asuttamien pimeitten ja ankeitten slummien kanssa. Toisin kuin monissa muissa eri puolilla maailmaa olevissa suurkaupungeissa kadut ovat täällä täynnä elämää myöhään yöhön.

Suurkaupungin ongelmia

México on kuin lonkeroitaan aina kasvattava mustekala, ja nykyään se peittääkin jo 1000 neliökilometrin suuruisen alan ja täyttää koko liittopiirikunnan alueen ja osan Méxicon osavaltiota. Kaupungin lonkerot pitävät nykyään otteessaan monia aikaisemmin itsenäisiä kyliä ja esikaupunkialueita.

Luonnollisesti näin suurella kaupungilla on valtavia ongelmia. Pahin on liikakansoitus, jonka seurauksena ovat saastuminen, asuntopula, vakavia puutteita välttämättömissä elinehdoissa sekä jatkuvasti kasvava rikollisuus. Säännöllisillä valistusohjelmilla on yritetty pienentää maan syntyvyystilastoa, mutta suuret perheet ovat osa Meksikon kulttuuriperintöä, ja niitä pidetään todisteina miehen miehekkyydestä ja naisen hedelmällisyydestä. Lisäksi monet muuttavat maaseudulta kaupunkiin etsimään parempaa elämää. Vaikka vuonna 1985 sattunut maanjäristys pakotti tuhannet muuttamaan pois kaupungista, niin sen väkiluku on jälleen kasvamassa. Ihmiset muuttavat sinne, missä on työtä ja parempia elinmahdollisuuksia.

Pystyykö ”hirviö” hengittämään?

Méxicon ilman saastumisesta on tullut vakava ongelma kuluneiden kymmenen vuoden aikana. 1960-luvulla kaupungissa oli ”selkein alue”. Nykyään taivas ei ole selkeä missään osassa Méxicoa. Tiedotusvälineissä on annettu tästä varoituksia. ”Méxiconlaakson ilman saastuminen on saavuttanut vaaralliset mittasuhteet”, sanottiin eräässä tieteellisessä aikakauslehdessä. Time-lehti kertoi: ”Kolme miljoonaa autoa ja 7000 diesel-linja-autoa, joista useimmat ovat vanhoja ja viallisia, sylkevät saastetta ilmaan. Samoin tekevät ne arviolta 130000 lähellä sijaitsevaa tehdasta, jotka edustavat yli 50:tä prosenttia koko Meksikon teollisuudesta. Päivittäin kemiallisia saasteita syydetään ilmaan 11000 tonnia. Kaupungin ilman hengittämisen arvioidaan vastaavan kahden savukerasiallisen polttamista päivässä.”

Tilanne on pahenemassa. Sanomalehti El Universal lainasi itsenäisen ekologisen tutkimuksen instituutin johtajan sanoja numerossaan 12. lokakuuta 1989: ”Méxicon kaupungin saasteitten määrä on hälyttävä, sillä jokaista pääkaupunkiseudulla asuva kohti tulee päivittäin noin 580 grammaa haitallisia aineita.” Joka vuosi kaupunki päästää ilmaan yli neljä miljoonaa tonnia saasteita.

Äskettäin on taistelussa saastumista vastaan saatu aikaan joitakin hätäratkaisuja. Aloitettiin ohjelma, jolla estettiin joka päivä tiettyä määrää autoja ajamasta kaupungissa, koska hallituksen erään raportin mukaan ”liikenteen ajoneuvot tuottavat 9778,3 tonnia saasteita joka päivä”, joista 7430 tonnia on lähtöisin yksityisautoista. Asukkaita oli jo pyydetty vapaaehtoisesti vähentämään autojensa käyttöä menemällä yhdessä vain yhdellä autolla työhön tai muualle, mutta tämä ei onnistunut. Mitä kaupunginhallitus teki?

Nykyään on käynnissä ”päivä ilman autoa” -ohjelma, jolloin kaikki yksityisautot kielletään vuorotellen yhtenä päivänä viikosta riippuen auton rekisterikilven viimeisestä numerosta tai auton väristä. Tämä merkitsee, että joka päivä 20 prosenttia kaupungin kolmesta miljoonasta yksityisautosta on poissa käytöstä. Tätä ohjelmaa suunniteltiin alun perin käytettäväksi vain talviaikaan yritettäessä estää lämpimän saastepilven nousu ilmakehään, mutta nykyään viranomaiset yrittävät pitää sitä voimassa jatkuvasti. Ne jotka eivät tottele tätä sääntöä, saavat suuret sakot sekä suunnattomasti vaivaa takavarikoidun auton takaisinsaamisesta. Nämä ankarat rangaistukset ovat saaneet useimmat autoilijat tukemaan ohjelmaa.

Toinen käytetty keino on ollut bensiinin laadun parantaminen, vähentämällä sen lyijypitoisuutta. Lisäksi nykyään vaaditaan, että kaikki autot tarkastetaan aika ajoin niiden saastepäästöjen selville saamiseksi. Lisäksi uudet lait vaativat nykyään tehtaita puhdistamaan päästönsä. Jotkin tehtaat on suljettu, koska ne eivät noudattaneet tätä vaatimusta. Nämä keinot ovat helpottaneet saastumisen ongelmaa hiukan, mutta sitä ei ole vieläkään täysin ratkaistu. Muun maailman tavoin México tarvitsee yleismaailmallista ratkaisua ongelmiinsa.

Pian jonakin päivänä Jumalan taivaallisen hallinnon alaisuudessa ihmiskunta käyttää varojaan viisaasti, ja kaikki ihmiset voivat nauttia ahtaitten kaupunkien sijasta avoimesta tilasta yhdessä kaiken sen kanssa, mitä onnellista elämää varten tarvitaan. Sillä välin ei ole muuta mahdollisuutta kuin sietää Méxicon kaupungin ihmismassoja ja epämukavuuksia, samalla kun nauttii sen tarjoamista monista hyvistä puolista, kuten esimerkiksi vieraanvaraisten meksikolaisten virkistävästä erilaisuudesta. – Ilmestys 11:18; 21:1–4.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 26]

Pilvenpiirtäjiä ja liikennettä Méxicossa