Värisokeus – erikoinen vajavaisuus

MIKÄ järkytys se olikaan vakavamielisille kveekareille, kun he näkivät John Daltonin jaloissa kirkkaanpunaiset sukat! Tavallisesti tummiin väreihin – harmaaseen, ruskeaan ja mustaan – sonnustautuvan Johnin vaatetus oli lievästi sanoen hätkähdyttävä. Mitä oli tapahtunut?

Eaglesfieldissä Englannissa vuonna 1766 syntyneen Daltonin mielestä veri oli ”pullonvihreätä” ja laakerinlehden väri oli ”hyvin samanlainen kuin [punaisen] sinettivahan” väri. Kuuluisana kemistinä myöhemmin tunnettu Dalton kärsi tosiaankin värisokeudesta tai tarkemmin sanottuna puutteellisesta värinäöstä.

Daltonille punainen näytti harmaalta ja erosi vain vähän vihreästä. Niinpä hänen kepposista pitävä ystävänsä saattoi vaihtaa hänen sukkansa ja aiheuttaa sellaisen skandaalin. On kiinnostavaa, että joissakin Euroopan maissa värisokeutta kutsutaankin daltonismiksi.

Maailmanlaajuinen ongelma

Lontoon yliopistossa toimiva tri Janet Voke arvioi vuonna 1980, että yli kaksi miljoonaa englantilaista kärsii vajavaisesta värinäöstä. Joissakin syrjäisissä yhdyskunnissa suhteellisen harvoilla on tämä ongelma. Fidžissä vain yksi jokaisesta 120 miehestä on värisokea, kun taas Kanadassa keskimäärin joka yhdeksännellä on heikko värinäkö.

Ihmisten värinäössä on vaihtelua. Laajalti hyväksytyn teorian mukaan sinulla on normaali näkö, jos näet valkoisen värin, kun punainen, vihreä ja sininen valonsäde yhdistetään tasasuhtaisesti toisiinsa. Kun nämä kolme valonsädettä sekoitetaan siten, että niiden keskinäisiä suhteita vaihdellaan, saadaan aikaan kaikki muut silmiesi luonnostaan havaitsemat värit.

Jos taas kaikki silmissäsi näkyvät värisävyt saadaan aikaan sekoittamalla vain kahta näistä perusväreistä ja jos kolmannen värin lisääminen ei saa aikaan merkittävää muutosta, värinäössäsi on vikaa. Sinä olet niin kutsuttu dikromaatti. John Dalton oli punasokea dikromaatti.

Monokromaatteja vaivaava vika on paljon pahempi. He eivät näe lainkaan värieroja. Monokromaatille väritelevisio voisi olla yhtä hyvin mustavalkoinen.

Enemmistö värisokeista ihmisistä kärsii epänormaalista trikromatismista. Epänormaalin trikromaatikon näkemät värit saadaan kyllä aikaan sekoittamalla kaikkia kolmea perusväriä keskenään, mutta näiden perusvärien suhteelliset osuudet eivät vastaa normaalinäköisen havaintoa. Jos tämä on sinun ongelmasi, niin säätäessäsi televisiokuvan värejä normaalin värinäön omaavat ystäväsi voivat huudahtaa: ”Kuva on liian punainen!” tai ”Se on liian vihreä!”

Vian syyt

Mikä aiheuttaa tällaisen vian? Yhtenä syyllisenä on Britannica-tietosanakirjan mukaan ”aallonpituuksia erottavat elimet” (The New Encyclopædia Britannica). Molempien silmiesi verkkokalvoilla on noin 130 miljoonaa valoherkkää solua, mutta vain 7 miljoonaa niistä vaikuttaa värien näkemiseesi. Värejä aistivia soluja kutsutaan tappisoluiksi niiden tappimaisen ulkomuodon vuoksi.

Normaalinäköisillä ihmisillä on kolmenlaisia tappisoluja. Punaherkät tapit aistivat parhaiten valon pitkiä aallonpituuksia. Viherherkät aistivat keskipitkiä aallonpituuksia ja siniherkät lyhyitä aallonpituuksia. Jos jokin näistä soluryhmistä puuttuu tai jos siihen kuuluvat solut eivät aisti oikein niihin liittyviä aallonpituuksia, sinulla on ongelma. Jos esimerkiksi et aisti punaista väriä oikein, et näe merkittävää värieroa tomaattien muuttuessa vihreistä ensin oransseiksi ja sitten punaisiksi.

Näköhermo välittää tappisolujen lähettämän tiedon aivoihin. Tämän hermon vahingoittuminen voi aiheuttaa värisokeuden. Jopa tietyntyyppisten lääkkeiden, esimerkiksi joidenkin malarialääkkeiden, tiedetään aiheuttaneen häiriöitä värien erottamisessa. Joidenkin ehkäisypillereiden väitetään aiheuttaneen muutoksia sinisen, vihreän ja keltaisen värin aistimisessa. Kirjassaan Colour Vision Testing tri Voke mainitsee tupakan ja alkoholin aiheuttaneen joillekuille pysyviä puna-viherhäiriöitä.

Myös vanheneminen verottaa erityisesti ihmisen kykyä aistia sinistä valoa. Tutkija R. Lakowski toteaa, että ihmisen kyky erottaa värejä saavuttaa huippunsa nuoruusiässä ja säilyy vakaana 35-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen värien erotuskyky heikkenee vähitellen, erityisesti 60. ikävuoden jälkeen.

Vaikka värinäön vajavuus voikin syntyä ihmisen elämän kuluessa, useimmat ovat värisokeita jo syntyessään. Miksi?

Tyttärenpoika tulee isoisäänsä

Ihmisen normaali värinäkö on erikoinen lahja. Kun tappisolusi toimivat oikein ja kun näköhermosi välittävät tarkasti koodikielelle muutetun sanoman aivoihin, näet koko värien kirjon. ”Harjaantunut ihmissilmä voi erottaa jopa 150 värisävyä”, kerrotaan kirjassa How Animals See. ”Monet eläimet – – eivät todennäköisesti näe värejä samalla tavoin kuin me. Mutta niiden silmissä tämä on normaali tila, ei vajavuus”, sanotaan tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia.

Jos näkösi on aina ollut vajavainen, olet epäilemättä perinyt tämän piirteen. Keneltä? Kirja Health and Disease määrittelee värisokeuden olevan ”sukupuoleen kytkeytynyt” geneettinen häiriö, joka ”välittyy naisten kautta mutta tulee esiin joka toisessa miessukupolvessa”. Voidaan siis sanoa, että ’tyttärenpoika tulee isoisäänsä’.

Miten värisokeuden voi tunnistaa?

Epäiletkö lapsesi olevan värisokea? ”Jos havaitset, että 5- tai 6-vuotiaalla lapsellasi on vaikeuksia värien tunnistamisessa; jos hän pukee ylleen väreiltään eriparia olevat sukat; tai jos hän ei tietyn väristä kynää pyydettäessä pysty valitsemaan oikeaa väriä laatikosta”, niin silloin ”sinun tulisi tarkistuttaa hänen näkönsä”, todetaan Childcraft-nimisessä kirjassa. Miten värinäkö voidaan tarkistaa?

Yksi käytetyimmistä menetelmistä värinäön tarkistamisessa on Ishiharan testi. Tutkija näyttää lapsellesi useita kortteja, jotka ovat täynnä erivärisiä pisteitä. Pisteiden joukkoon on suunniteltu kuvioita ja numeroita, jotka kuka tahansa normaalinäköinen voi havaita. Lapsesi tehtävä on sanoa, minkä kuvion tai numeron hän näkee. Katsoessaan yhdenlaista korttia punasokea lapsi näkee numeron 6, kun taas vihersokea lapsi näkee numeron 9. Jos lapsesi näkee luvun 96, hänellä on testin tämän osa-alueen mukaan normaali värinäkö.

Koska lasten opetusmateriaalissa värien käyttö jatkuvasti lisääntyy, on viisasta selvittää, onko lapsellasi värinäön häiriö. Mutta koska peritty värisokeus on tällä hetkellä peruuttamaton ja parantumaton, voiko asian hyväksi tehdä mitään?

Ryhdy varotoimiin

Hazel Rossotti, joka on kirjoittanut kirjan nimeltä Colour, suosittelee aivan ensimmäiseksi diagnoosin tekemistä varhaisessa vaiheessa. Sen jälkeen värisokealle ihmiselle voidaan ”kertoa tilanteista, jotka todennäköisesti aiheuttavat sekaannusta, ja häntä voidaan opettaa luottamaan muihin tekijöihin kuin epäselviin väreihin aina kun se on mahdollista”.

Voit opettaa värisokealle lapsellesi teiden varsilla olevien värillisten liikennevalojen merkityksen. Vaikka hän voikin kyetä erottamaan pysähtymistä merkitsevän punaisen ja esteetöntä kulkua merkitsevän vihreän valon niiden suhteellisen aseman perusteella, auta häntä havaitsemaan erot valojen kirkkaudessa. Silloin hän voi yksin ollessaan ymmärtää nämä merkkivalot oikein jopa pimeässä.

Jos olet värisokea, on hyvä välttää turvautumista ainoastaan väreihin tehdessäsi ratkaisuja. Koska aivosi voivat antaa hyvitystä värinäössäsi oleville puutteille, kartuta tietovarastoasi kiinnittämällä huomiota kohteen kirkkauteen, asemaan ja muotoon. Älä epäröi pyytää apua normaalin värinäön omaavilta ystäviltäsi ja sukulaisiltasi.

Ratkaistessasi esimerkiksi ammatinvalintaan liittyviä kysymyksiä sinun on viisasta ottaa huomioon puutteellisen värinäön aiheuttamat haitat. Joissakin ammateissa värisokeus voi olla vakava haitta. Se voi olla esimerkiksi puute monille kemisteille, farmaseuteille, väripainatuksessa työskenteleville ja valokuvaajille. Hammaslääkäreille hyvä värinäkö on etu hammasproteeseja sovitettaessa. Hyvä värinäkö auttaa myös teurastajia ja muita elinkeinoalalla työskenteleviä tarkkailemaan ruokatuotteiden laatua. Jos sairaanhoitajat ja lääkärit eivät tutkiessaan potilaitaan pysty aistimaan värieroja, se voi vaikeuttaa potilaiden terveydentilan määrittämistä.

Hyvä näkökyky on arvokas etu. Jos värinäkösi on vaillinainen, sinun tulee olla erityisen huolellinen. Sinun tulee esimerkiksi tajuta, että tarpeettomien lääkkeiden nauttiminen, kohtuuton alkoholin käyttö tai tupakoiminen voivat heikentää värien erotuskykyäsi. Jos sinulla on normaali värinäkö, niin silloin sinulla on korvaamattoman kallisarvoinen lahja vaalittavana.