Nuoret kysyvät:

Miten voin auttaa yksinhuoltajavanhempaani?

”Yksinhuoltajana oleminen on kuin jonglöörinä olemista. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen pystyt vihdoinkin pallottelemaan neljällä pallolla yhtaikaa. Mutta juuri kun pystyt siihen, joku heittää sinulle uuden pallon!” – Eräs yksinhuoltaja.

YKSINHUOLTAJANA oleminen on uuvuttavaa, usein armotontakin. Jos äitisi on yksinhuoltaja, ymmärrät epäilemättä, että hän voi tarvita hieman apua.a Mutta teini-ikäisenä edessäsi on erään kirjailijan sanoja lainataksemme ”elämän rasittavin ja uhkaavin aika”. Saattaisi tuntua siltä, että nuorena olemisessa sinulla on aivan kylliksi tekemistä.

Alussa lainatun yksinhuoltajan tavoin äitisi saattaa kuitenkin toisinaan tuntea itsensä lannistuneeksi yrittäessään olla sekä äitinä että isänä sinulle. Jehova ei tosin vaadi mahdottomia keneltäkään. Eräs Raamatun periaate kuuluukin: ”On tärkeää olla halukas antamaan niin paljon kuin voimme – sen Jumala hyväksyy.” (2. Korinttolaisille 8:12, Phillips) Mutta silti äitisi saattaa tuntea olevansa melkoisen paineen alla. Pitäisikö sinun yksinkertaisesti olla välittämättä hänen ahdingostaan vai onko sinulla hyviä syitä yrittää auttaa häntä?

’Asianmukaisen korvauksen maksaminen’

Kristittyjä kehotetaan Pietarin 1. kirjeen 3:8:ssa: ”Lopuksi: olkaa kaikki samanmielisiä, myötätuntoisia.” Eikö ainakin myötätunnon vanhempaasi kohtaan tulisi saada sinut auttamaan häntä? Kristittyjen nuorten on varmasti ”otollista Jumalan silmissä” maksaa ”jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen”. – 1. Timoteukselle 5:4.

Vaikka tässä raamatunkohdassa epäilemättä puhutaankin taloudellisen avun antamisesta leskeksi jääneelle vanhemmalle, se opettaa erään tärkeän periaatteen: olemme velkaa vanhemmillemme enemmän kuin pystymme koskaan maksamaan takaisin. Kun he ovat jonkin tarpeessa, meidän velvollisuutemme ja etumme on yrittää antaa heille jotain hyvitystä siitä, mitä he ovat tehneet. Jotkut nuoret esimerkiksi käyttävät tietyn summan tai kaikki osa-aikaisesta työstään saamansa rahat auttaakseen perheen laskujen maksamisessa. Tämä ilmaisee todellista kiitollisuutta ja arvostusta!

Taloudellisen avun antaminen on kuitenkin vain yksi tapa maksaa vanhemmillesi ”asianmukaista korvausta”. Sinun ei tietenkään tulisi yrittää korvata poissa olevaa vanhempaasi – se olisi mahdotonta – eikä sinun tarvitse uuvuttaa itseäsi henkisesti loppuun ajattelemalla, että olet täysin vastuussa kaikesta, mitä kotona tapahtuu. Se on yhä toisen vanhempasi, äitisi, vastuulla. (Vrt. Sananlaskut 31:27.) Monin käytännöllisin tavoin voit kuitenkin osoittautua todelliseksi avuksi äidillesi, jos hän on yksinhuoltaja.

Tottelevaisuus keventää hänen kuormaansa

Yksi tapa auttaa on toimia Kolossalaiskirjeen 3:20:ssä olevan kehotuksen mukaisesti: ”Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.” Saatat hyvinkin osata tämän raamatunkohdan ulkoa. Mutta unohdatko joskus noudattaa sitä?

Muuan yksinhuoltajaäiti, jolla on teini-ikäinen poika, työskentelee pitkiä päiviä huolehtiakseen perheestään. Mutta hän sanoo huokaisten: ”Poikani tekee elämän vaikeammaksi, kun hän on minulle tottelematon.” Hänen poikansa sanoo toisaalta: ”Olen ainoa mies talossa. Olen äitiäni kookkaampi, joten toisinaan minun on hyvin vaikea totella ja kunnioittaa häntä perheen päänä.”

Fyysinen kokosi tai sukupuolesi ei kuitenkaan vapauta sinua tottelemasta Jehovan käskyä: ”[Älä] hylkää äitisi opetusta.” (Sananlaskut 6:20) Jumala on valtuuttanut äitisi laatimaan sääntöjä ja ohjeita. Olet velvollinen kunnioittamaan ja tottelemaan häntä. Jos olet poika, äiti saattaa hellitellen kutsua sinua perheen mieheksi. Mutta hän on perheen pää! Kun tottelet häntä – et väittele hänen kanssaan joka kerta, kun hän pyytää sinua tekemään jotakin – sinä kevennät hänen kuormaansa ja edistät rauhaa perheessäsi.

Taloustöissä auttaminen

Voit keventää äitisi kuormaa myös sillä tavoin, että autat häntä talousaskareissa – etkä odota, kunnes sinut on nalkuttamalla saatu tarttumaan niihin. ’Mutta äiti ei pyydä minua tekemään mitään’, sinä väität puolestasi. Ihme kyllä, näin usein onkin. Carol V. Murdock kirjoittaakin: ”Yksinhuoltajaäiti tai -isä hoipertelee olohuoneen poikki musertavaa pyykkikuormaa kantaen – eivätkä kolme lasta hetkeksikään irrota silmiään televisioruudusta.” – Single Parents Are People, Too! (Yksinhuoltajavanhemmatkin ovat ihmisiä!).

Miksi monet yksinhuoltajavanhemmat vaativat niin kovin vähän lapsiltaan? Eräs yksinhuoltajaäiti ajatteli: ”En halua tyttäreni joutuvan jäämään paitsi mistään hauskasta siksi, että minun on käytävä työssä. Pelkään hänen suuttuvan siitä minulle.” Muuan toinen sanoi: ”Toisen vanhemman poissaolon haluaa korvata tekemällä elämän helpoksi lapsille.” Tällaiset tunteet saattavat kuitenkin pohjimmiltaan johtua vanhempasi aiheettomasta syyllisyydentunteesta. Hän voi tuntea syyllisyyttä, koska työssäkäynti riistää hänet pois luotasi. Tai ehkä hän tuntee syyllisyyttä avioliittonsa epäonnistumisen vuoksi ja ajattelee, että hänen takiaan sinä joudut elämään yksinhuoltajakodissa.

Tri Richard A. Gardnerin mukaan, joka on kirjoittanut kirjan The Boys and Girls Book About Divorce, jotkut nuoret käyttävät tätä tilannetta hyväkseen. He vaativat sääliä osakseen ja kieltäytyvät osallistumasta taloustöihin. Tämä muistuttaa meitä kuitenkin Jeesuksen ajan uskonnollisten johtajien ilmaisemasta tunteettomasta asenteesta. Jeesus sanoi heistä: ’He köyttävät kokoon raskaita kuormia, mutta itse he eivät koske niihin sormellaankaan.’ – Matteus 23:4, Uusi testamentti nykysuomeksi.

Ilmaise erilaista asennetta. Älä lisää painolastia äitisi kuormaan; älä sanoudu irti kotitöistä.

Aloitteen ottaminen

Tämä voi merkitä joidenkin tarpeellisten asioiden tekemistä pyytämättä. Ajattelehan sitä, miten nuori Tony keventää äitinsä kuormaa. Hän sanoo: ”Äitini työskentelee sairaalassa, ja hänen työpukunsa on silitettävä. Niinpä silitän sen hänelle valmiiksi.” Mutta eikö se ole naisten työtä? ”Jotkut ajattelevat niin”, Tony vastaa. ”Mutta siitä on apua äidilleni, joten teen sen.”

Sen lisäksi että tarjoudut auttamaan käytännön asioissa, voit kohentaa suuresti äitisi mielialaa esittämällä arvostuksen ilmauksia. Eräs yksinhuoltaja kirjoitti: ”Huomaan usein, että silloin kun olen todella alla päin tai kärttyisä tullessani kotiin erittäin rasittavan työpäivän jälkeen – juuri silloin tyttäreni on päättänyt kattaa pöydän ja aloittaa iltapalan valmistamisen.” Hän lisää: ”Poikani kietoo kätensä ympärilleni, halaa minua ja sanoo: ’Sinä olet maailman paras äiti.’” Miten tällaiset huomaavaiset teot vaikuttavat häneen? Hän jatkaa: ”Mieleni piristyy jälleen.”

”Yhä vaeltavan totuudessa”

”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Johannes 4) Apostoli Johannes puhui tässä hengellisistä lapsistaan. Jos äitisi on kristitty, hän epäilemättä ajattelee samoin sinusta; hän haluaa sinun vaeltavan totuudessa. Sen vuoksi hän saattaa tutkia säännöllisesti Raamattua kanssasi.

Tuollaisen tutkistelun johtaminen ei ole ehkä helppoa hänelle uuvuttavan työpäivän jälkeen. Jos olet haluton yhteistyöhön tai valitat, perhetutkistelu voi olla koettelevaa kaikille siinä mukana oleville. Ole siis yhteistyöhaluinen! Ole valmis tutkimaan, kun sovittu aika tulee. Valmistaudu tutkistelujaksoihin etukäteen. Sinun yhteistoiminnallisuutesi voi olla juuri se kannustin, jota vanhempasi tarvitsee pitääkseen tuon tutkistelun säännöllisenä. Kun osallistut patistelematta kristillisiin kokouksiin ja talosta taloon saarnaamiseen, osoitat myös, että vaellat totuudessa. (Matteus 24:14; Heprealaisille 10:24, 25) Tällä tavoin saat äitisi vakuuttuneeksi siitä, etteivät hänen ponnistelunsa ole turhia!

Saamasi hyöty

Sananlaskujen 3:27 sanoo: ”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit.” Olet selvästikin velvollinen osoittamaan äidillesi tällaista huomaavaisuutta. Kun ilmaiset sitä, miellytät hänen lisäkseen Jehova Jumalaa. Toinen hyöty on se, että vanhempasi on paremmassa mielenvireessä ja voi näin antaa sinulle apua, kun tarvitset sitä.

Lopuksi voidaan sanoa, että toisten auttaminen kehittää hyviä ominaisuuksia. Eräs kirjoittaja mainitseekin: ”Nuoret tarvitsevat tilaisuuksia, joissa he voivat tuntea auttavansa toisia ja antavansa toisille. Jos heillä ei ole lainkaan tällaisia kokemuksia, he eivät voi päästä perille omista vahvoista puolistaan ja kestävyydestään [jotka tulevat] sen tietämisestä, että on hyvä, avulias ihminen.” Jeesus sanoikin: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35) Voit olla erittäin onnellinen, jos osoitat todella välittäväsi yksinhuoltajaisästäsi tai -äidistäsi auttamalla häntä.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 19]

Laiska tai välinpitämätön nuori lisää painetta äitinsä elämään – –. Nuori, joka auttaa kotitöissä, keventää hänen kuormaansa