Lukijoiden kirjeitä

Väri. Kiitos kirjoituksesta ”Lisää vähän väriä elämääsi.” (8.10.1990) Siinä annettu ohjaus oli erinomaista ja auttoi minua suuresti vaatteiden valinnassa. Minun on ollut vaikea sovittaa yhteen värejä, ja minulla oli taipumus pitää vain mustia ja valkoisia vaatteita. Nyt asiat ovat toisin!

D. M. D., Brasilia

Immuunijärjestelmä. Kirjoitan kiittääkseni kirjoituksistanne, jotka käsittelivät ”Immuunijärjestelmää”. (22.11.1990) Opiskelin jonkin aikaa immunologiaa, joka oli yksi loppututkintoni suorittamiseen vaadituista aineista. Olisipa opettajani ollut yhtä selväsanainen ja havainnollinen kuin kirjoituksenne oli. Todella virkistävä oppitunti! Kiitos immunologian esittämisestä pähkinänkuoressa.

O. O. O., Yhdysvallat

Haluan vain onnitella teitä parhaimmasta tieteiskirjoituksesta, jonka olen koskaan lukenut immuunijärjestelmästä. Pidin erityisesti kirjoituksesta ”Hengellinen immuniteetti moraalin luhistumista vastaan”. Millaista syvällistä ymmärrystä se sisälsikään!

R. K., Yhdysvallat

Maailmanlaajuinen veljeys. Marraskuun alussa opettajani pyysi meitä kirjoittamaan aineen aiheesta ”Tulisiko jotakin kulttuuria pitää toista parempana?”. Kirjoitukset maailmanlaajuisesta veljeydestä (8.12.1990) tulivat juuri oikeaan aikaan! Opettajani kysyi minulta, mistä olin löytänyt aineistoni, ja annoin hänelle tuon Herätkää!-lehden. Sain aineesta 18 pistettä (20:stä)!

L. Q., Ranska

Työssäkäynti koulun ohella. Olen 17-vuotias ja iloitsin saadessani käsiini kirjoituksen ”Nuoret kysyvät: Auttaako työssäkäynti koulun ohella minua kasvamaan aikuiseksi?” (22.11.1990) Menin töihin tämän vuoden kesälomalla, koska halusin oppia tuntemaan aikuisten maailmaa. Jouduin tekemisiin ylimielisen esimiehen kanssa, selvittämään epämiellyttäviä ongelmia työtovereiden kanssa ja niin edelleen. Jos olisin lukenut tämän kirjoituksen aiemmin, luulenpa, että olisin valinnut tuskattomamman tavan oppia tuntemaan elämää. Olen hyvin iloinen siitä, että ymmärrätte nuorten tarpeita.

T. F., Japani

Syömishäiriöt. Olen taistellut bulimian kanssa seitsemän vuotta. Kerroin siitä äidilleni, ja hän sanoi sen olevan vain kausi, joka menisi ohi. Puolen vuoden kuluttua se ei ollut mennyt ohi. Niinpä uskouduin parille kristitylle naiselle, ja he ottivat aina aika ajoin selvää tilanteestani. Sen jälkeen olen sortunut vain kerran. Toisten tuki on suuri apu, mutta todellinen vaikutin on pelko olla miellyttämättä Ystävääni, Jehovaa. Olen lukenut monia kirjoja tästä aiheesta, mutta teidän kirjoituksenne (22.12.1990) olivat selvimmät ja kävivät suorasukaisesti käsiksi tähän häiriöön.

E. S., Yhdysvallat

13-vuotiaana minulle oli jo kehittynyt tapa syödä ja oksentaa. Alle tunnissa olin syönyt sellaisen määrän ruokaa, joka olisi yleensä riittänyt kymmenelle ihmiselle. Syömishäiriöihin erikoistuneen ammattiterapeutin avulla tein muutoksia. Olen nyt kastettu Jehovan todistaja. Paljon kiitoksia siitä, että toimitatte meille tällaisia huolellisesti tutkittuja ja tasapainoisia kirjoituksia näistä monimutkaisista ongelmista.

N. I., Japani

Silmänpainetauti. Anoppini tuli katsomaan minua ja kertoi minulle, että hän näki sinistä ja vihreää sekä sädekehän ihmisten kasvojen ympärillä. Löysin kirjoituksen ”Silmänpainetauti – salakavala näön viejä!”. (8.5.1988) Näiden tietojen ansiosta tehtiin varhainen diagnoosi ja anoppini saa pian hoitoa. Miten kiitollinen olenkaan Herätkää!-lehdelle.

G. S., Englanti