”Syömishäiriöitä” käsitelleen kirjoituksen tuottamaa kirjepostia
HERÄTKÄÄ!-lehdessä olleet kirjoitukset, jotka käsittelivät aihetta ”Syömishäiriöt – mitä on tehtävissä?” (22. joulukuuta 1990), tuottivat epätavallisen paljon kirjeitä Herätkää!-lehden toimitukseen. Meitä kiitettiin eri puolilta maailmaa tulleissa kirjeissä siitä, että olimme käsitelleet tätä arkaluonteista ja usein tuskallista aihetta. Kirjoitukset koskettivat monia niistä, jotka ovat pitkään kamppailleet syömishäiriöiden kanssa.
Eräs nainen esimerkiksi kirjoitti: ”Hyvä herra tai rouva: Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseura ansaitsee parhaimmat kiitokset syömishäiriöitä käsittelevän kirjoituksensa vuoksi. Ollessani 9-vuotias minun todettiin sairastavan anoreksiaa, ja olen kamppaillut sen kanssa 34 vuotta. Koska olen lukenut lähes kaiken tarjolla olevan syömishäiriöitä käsittelevän kirjallisuuden ja saanut monenlaista hoitoa sairauteeni, voin totuudenmukaisesti sanoa, että Herätkää!-lehti esittää parhaan tätä aihetta käsittelevän esityksen, jonka kanssa olen joutunut tekemisiin. Yksikään julkaisu tai neuvoja ei ole esittänyt hengellistä näkökulmaa niin tyhjentävästi kuin se Herätkää!-lehdessä esitettiin. Ensimmäistä kertaa näen anoreksian Jumalan näkökulmasta.”
Monet soveltavat kirjoituksissa olleita neuvoja jo käytäntöön. Eräs nainen kirjoittaa: ”Lukiessani kirjoitusta ’Keille kehittyy syömishäiriöitä?’ hämmästyin lukiessani kuvauksen omasta luonteestani. Joka ikinen näkökohta, joka mainittiin kirjoituksessa ’Taistelun voi voittaa’, on auttanut minua hyvin paljon. Olen korjannut näkemyksiäni. Oli helpottavaa saada tietää, että muutkin, jopa kristityt, kärsivät tästä samasta ongelmasta. Ajattelin mahdollisesti olevani ainoa.”
Eräs 25-vuotias nainen kirjoitti: ”Olen kärsinyt bulimiasta 13-vuotiaasta lähtien. Koin syvää, heikentävää masennusta koko vuoden 1989 ja osia vuodesta 1988. Yritin kahdesti jopa tappaa itseni. Voin helposti samastaa itseni näiden mitä liikuttavimpien kirjoitusten kuvauksiin ja olen jo toteuttanut käytännössä joitakin kirjoituksissa olleista ehdotuksista ja järkevistä neuvoista. Kirjoitukset ovat antaneet elämälleni selkeämmän päämäärän ja suunnan. Tämä on varmasti sellainen lehti, jota tulen jatkossakin todella ARVOSTAMAAN ja jonka puoleen tulen usein kääntymään!”
”Luen yhä uudelleen tätä lehteä”, kirjoittaa eräs nuori nainen, joka on taistellut syömishäiriöiden kanssa kymmenen vuotta. ”Olen vasta alkanut myöntää, että minulla on ongelma. On hyvin lohduttavaa saada tietää, että Jehova haluaa auttaa ja ettei hän menetä toivoaan meidän suhteemme, vaikka kohtaisimmekin takaiskuja.”
”Minusta tuntui kuin olisin lukenut omista tunteistani!” kirjoittaa eräs nuori tyttö. ”Tämä kirjoitus auttoi minua avautumaan ja puhumaan äidilleni, ja kykenen nyt paremmin käsittelemään itseeni liittyviä tuntemuksiani.” Eräs 16-vuotias tyttö kirjoittaa: ”Olen tervehtymässä anorexia nervosasta. Olin rukoillut Jehovalta jotakuta, joka ymmärtäisi sairauttani. Herätkää!-lehti osoitti minulle, että minulla jo on sellaisia ihmisiä ympärilläni. Minulla on perheeseeni kuuluvat, monet Jehovan todistajat, jotka ovat ystäviäni, ja minulla on Jehova. Toivon, että Herätkää!-lehden 22. joulukuuta päivätty numero auttaa muita yhtä paljon kuin se on auttanut minua ja perhettäni.”
Eräs kokoaikaisena sananjulistajana oleva 20-vuotias nainen kirjoittaa: ”Yritin hyvin pitkään selviytyä syömishäiriöstäni omin avuin. Eräässä vaiheessa minusta jopa tuntui siltä, että oli typerää rukoilla tämän asian vuoksi. Sen tietäminen, että Jehovan täytyy pitää tällaista asiaa niin tärkeänä, toi silmiini ilon kyyneleet.”
”Se oli suurenmoinen! Tarkoitan sitä!” kirjoittaa muuan nainen. Hän jatkaa: ”Olen läpäissyt monenlaisia lapsuudenajan traumoja, joista pahimmat ovat olleet seksuaalinen hyväksikäyttö ja saatananpalvonnan välikappaleeksi joutuminen. Väliotsikon ’Riittämättömyyden tunteet’ alla olleet kaksi ensimmäistä kappaletta osuivat asian ytimeen. Ihmisen tulee tosiaankin valmentaa mieltään siten, että hän voi jälleen pitää itsestään, eikä sitä voi tehdä yksin, kuten kirjoituksesta niin hyvin kävi ilmi.”
Monista vaikutti siltä, että kirjoitukset tulivat vastauksena heidän rukouksiinsa. ”Näitä kirjoituksia ei kirjoitettu sattumalta, sillä Jehova vastaa rukouksiin!” julisti eräs lukija. Hän lisää: ”Vasta luettuani tämän kirjoituksen tajusin, että minulla on vakava syömishäiriö (bulimia), vaikka olenkin taistellut liikakiloja vastaa suurimman osan elämästäni.” Eräs 19-vuotias, joka on kamppaillut bulimian kanssa kuusi vuotta, sanoi: ”Olin juuri aikeissa kirjoittaa teille tämän kuun alussa nähdäkseni, voisitteko tehdä asiantuntevan kirjoituksen tästä aiheesta. Olen hyvin iloinen siitä, että käsittelitte aihetta yksityiskohtaisesti ettekä useimpien ihmisten tavoin lakaisseet asiaa maton alle.”
Eräässä kirjeessä todetaan yksinkertaisesti: ”Olen rukoillut ja odottanut kärsivällisesti näitä syömishäiriöitä käsitteleviä kirjoituksia. Olisin pyytänyt saada tietoja, jollen olisi ollut niin häpeissäni asiasta. Se myötätunto, jota osoititte kirjoituksissa minua kohtaan yksilönä, lujitti uskoani siihen, että voin voittaa tämän ongelman pysyvästi.” Lukiossa oleva tyttö kirjoittaa: ”Minulle kehittyi anorexia nervosa ja bulimia ja tästä aiheutui sekä henkisiä että fyysisiä kärsimyksiä. Rukoilin Jehovalta apua, ja nämä kirjoitukset ilmestyivät. En voinut olla itkemättä ilosta.”
Monille kirjoitusten lukeminen oli tunne-elämys. ”Käännettyäni kannen esiin se melkeinpä hyökkäsi päälleni”, kirjoittaa eräs nuori nainen. ”Lehden koskettaminen tuntui miltei pelottavalta. Panin sen sängylle viereeni ja joitakin minuutteja vain katselin sitä. En voinut muuta kuin kiittää Jehovaa näistä kirjoituksista. Voin tosiaankin nähdä, että Jehova rakastaa minua. Kirjoitukset auttoivat minua jälleen ymmärtämään sen, että kehoni on arvokas lahja ja että minun pitäisi kohdella sitä sen mukaisesti.”
”Lukiessani näitä kirjoituksia”, kirjoittaa eräs nainen, ”ja jopa kirjoittaessani tätä kirjettä en voi estää kyyneleitäni valumasta poskillani. Olen tervehtynyt bulimiasta, ja olen kaivannut Seuralta tätä aihetta käsittelevää kirjoitusta. Se, että olen oppinut hyväksymään itseni – sen uskominen, että olen arvokas Jehovan silmissä, ja se, etten anna toisten mielipiteiden vaikuttaa näkemykseeni itsestäni –, on ollut vaikeimpia asioita, joka minun on koskaan täytynyt tehdä. Vaikka joinain päivinä minun on helpompi hyväksyä itseni kuin toisina, ponnistelen edelleen asian kimpussa.”
”Kyynelsilmin tartuin tähän lehteen ja painoin sen rintaani vasten”, kirjoittaa 21-vuotias nainen. ”Lähes yhdeksän vuoden ajan olen kamppaillut kaikkien kolmen kirjoituksessa mainitun syömishäiriön kanssa. En koskaan uskaltanut puhua asiasta kenellekään. Annettujen käytännöllisten neuvojen ansiosta minusta tuntuu nyt siltä, että voin voittaa ongelman Jumalan avulla. Juuri tätä olen rukoillut.”
Lopuksi eräs kristitty vanhin kirjoittaa: ”Olen havainnut näiden kirjoitusten olevan mahtava apu. On todella tärkeätä, että me vanhimmat tutkimme ja omaksumme tämän aineiston, jotta voimme auttaa sekä seurakunnan sisä- että ulkopuolella olevia.”
Nämä poiminnot edustavat vain muutamia niistä arvostusta ilmentävistä kirjeistä, joita olemme saaneet. Hartain toiveemme ja rukouksemme on, että nämä kirjoitukset auttavat edelleen ihmisiä kautta maailman kamppailemaan näitä ahdistavia sairauksia vastaan.