Keuhkot – suunnittelutaidon ihme
VOIT selviytyä viikkoja ilman ruokaa. Voit elää päiviä ilman vettä. Mutta jos pidätät hengitystäsi vain muutamia sekunteja, tunnet olosi hyvin epämukavaksi. Ja jo neljän minuutin kuluttua hapenpuute voi aiheuttaa aivovaurion ja kuoleman. On siis ensisijaisen tärkeää, että ihmiselimistö saa happea!
Todennäköisesti et voi paljonkaan vaikuttaa hengittämäsi ilman laatuun. Sinä kuitenkin tarvitset ilmaa, ja tarvitset sitä nyt heti! Miten selviät olosuhteissa, jolloin ilma on liian kylmää, liian kuumaa, liian kuivaa tai liian likaista? Miten erotat sellaisesta ilmasta elämää ylläpitävän hapen, ja miten happi kulkeutuu elimistösi kaikkiin osiin? Miten poistat elimistöstäsi hiilidioksidikaasun? Voit kiittää kaikkien näiden toimintojen suorittamisesta ihmeellisesti suunniteltuja keuhkojasi.
Silmäys keuhkoihin
Kaksi keuhkoasi ovat tärkeimmät hengityselimesi. Ne sijaitsevat ihanteellisesti rintakehäsi sisällä sydämen molemmilla puolilla. Oikeassa keuhkossasi on kolme osaa eli lohkoa ja vasemmassa keuhkossasi on kaksi lohkoa. Kukin lohko on jossain määrin riippumaton muista lohkoista. Tämän ansiosta kirurgi voi poistaa sairaan lohkon tekemättä muita lohkoja käyttökelvottomiksi. Ensi silmäyksellä keuhkokudoksen ulkoinen rakenne voi muistuttaa pesusientä.
Alaspäin mentäessä keuhkot ulottuvat palleaan, joka on voimakas rinta- ja vatsaonteloa erottava lihasseinä. Tärkeimpänä hengityslihaksena pallea myötävaikuttaa keuhkojen jatkuvaan täyttymiseen ja tyhjentymiseen. Palleasta keuhkot ulottuvat ylöspäin aina kaulan alaosaan asti. Kumpaakin keuhkoa peittää ohut kalvo. Tämä kaksilehtinen kalvo eli keuhkopussi verhoaa myös rintakehän sisäseinämää. Keuhkopussin lehtien väliin jäävä tila on täynnä kitkaa vähentävää nestettä. Tämän nesteen ansiosta keuhkot ja rintakehä voivat liukua hengityksen aikana kitkattomasti.
Tiedemiehet ovat voineet tunnistaa keuhkoista tähän mennessä 25–30 erityyppistä solua. Erilaisilla lihaksilla ja hermoilla, luilla ja rustoilla, verisuonilla, nesteillä, hormoneilla ja kemiallisilla yhdisteillä on tärkeä osa keuhkojen toiminnassa. Vaikka tiedemiehet eivät vielä täysin käsitäkään kaikkia keuhkoihin liittyviä näkökohtia, tutustukaamme joihinkin niistä monista piirteistä, jotka nykyään ymmärretään.
Hengitysteiden ”puu”
Hengitystiesi ovat itse asiassa sarja toisiinsa liittyviä putkia ja käytäviä. Ennen kuin ilma saapuu keuhkoihisi, sillä on melkoinen matka kuljettavanaan. Ensin ilma virtaa nenäsi ja suusi kautta nieluun. Nielua käytetään sekä ruoan nielemisen että hengittämisen yhteydessä. Pieni liikuteltava kurkunkantena tunnettu levymäinen osa sulkee nieltäessä tien henkitorveen, jotta ruoka ja juoma eivät pääsisi hengitysteihisi.
Seuraavaksi ilma kulkee kurkunpään läpi. Äänihuulet sijaitsevat kurkunpäässä. Tämän jälkeen on vuorossa suunnilleen 10–11 senttimetrin pituinen henkitorvi, jota sen koko pituudella tukevat tasaisen välimatkan päässä toisistaan olevat noin 20 C:n muotoista rustorengasta. Sitten henkitorvi haarautuu kahdeksi noin 2,5 senttimetrin pituiseksi pääkeuhkoputkeksi. Toinen pääkeuhkoputki uppoaa vasempaan keuhkoon ja toinen oikeaan keuhkoon. Keuhkojen sisällä nämä putket jakautuvat edelleen useiksi haaroiksi.
Putket haarautuvat uudestaan ja uudestaan keuhkojen sisällä, kunnes muotoutuu puuta muistuttava rakenne, jossa rungon lisäksi on sekä isoja että pieniä oksia. Jokaisen haarautumisen jälkeen hengitystiet tulevat tietenkin ohuemmiksi ja ohuemmiksi. Sen jälkeen ilma saapuu pieniin haarakkeisiin, pikkuriikkisten ilmatiehyiden eli bronkiolien verkostoon, jonka tiehyet ovat halkaisijaltaan vain noin millimetrin paksuisia. Ilmatiehyet johtavat vielä pienempiin tiehyisiin, joista ilma kulkeutuu noin 300 miljoonaan pieneen keuhkorakkulaan eli alveoliin. Keuhkorakkulat ovat järjestäytyneet ryhmiksi, jotka muistuttavat roikkuvaa viinirypäleterttua tai ilmapallonippua. Täällä puun kaltainen hengitysteiden järjestelmä saavuttaa päätekohtansa ja ilma saapuu lopulliseen päämääräänsä.
Lopullinen päätekohta
Saapuessaan lopulliseen päämääräänsä hengittämäsi ilma on keuhkorakkulan äärimmäisen ohuiden seinämien sisällä. Näiden seinämien paksuus on vain noin 0,5 mikromillimetriä. Tässä lehdessä käytetty paperi on noin 150 kertaa paksumpaa kuin alveolin seinät!
Jokaista näistä keuhkorakkuloista peittää keuhkohiussuonten verkko. Nämä keuhkohiussuonet ovat niin ahtaita, että vain yksi punasolu mahtuu kulkemaan kerrallaan niiden läpi! Ja rakkulan seinämät ovat niin ohuet, että veressä oleva hiilidioksidi voi siirtyä ilmarakkulaan niiden läpi. Happi vuorostaan siirtyy vastakkaiseen suuntaan: se poistuu alveolista ja sitoutuu punaisiin verisoluihin.
Jokainen näistä jonossa kulkevista punasoluista viipyy keuhkohiussuonessa noin 3/4 sekuntia. Tämä on riittävän pitkä aika, jotta hiilidioksidi ja happi voivat vaihtaa paikkoja. Tällaisesta kaasujen siirtymisestä käytetään nimitystä diffuusio. Hapekas veri siirtyy tämän jälkeen keuhkoissa suurempiin suoniin ja päätyy lopulta sydämen vasempaan puoliskoon, josta elämää ylläpitävä veri pumputaan kaikkialle elimistöön. Kaikki veri ehtii kiertää noin yhdessä minuutissa tämän monimutkaista suunnittelua ilmentävän järjestelmän läpi.
Nyt kun ilma on saavuttanut lopullisen päämääränsä, miten se hiilidioksidilasti mukanaan poistuu keuhkoista? Tarvitaanko uloshengitettäessä toinen hengitysteiden järjestelmä? Jälleen saamme todisteen hämmästyttävästä suunnittelutaidosta: keuhkoissasi olevaa hengitysteiden ”puuta” käytetään sekä ulos- että sisäänhengitykseen. On mielenkiintoista, että poistaessasi hiilidioksidin keuhkoistasi uloshengityksen yhteydessä voit saada myös äänihuulesi värisemään ja muodostaa näin puhetta varten tarvittavan äänen.
Laadunvalvonta
Laadunvalvontajärjestelmä käsittelee todellisuudessa hengittämäsi ilman, kun se menee nenä- ja suuontelon läpi. Kun ilma on liian kylmää, se lämmitetään nopeasti sopivaan lämpötilaan. Kun ilma on liian kuumaa, se jäähdytetään. Mitä tapahtuu, kun ilma on liian kuivaa? Nenäontelon sisäseinät, nenän sivuontelot, nielu ja muut kanavat ovat limaksi kutsutun nesteen peitossa. Kun hengität sisääsi kuivaa ilmaa, limassa olevaa kosteutta haihtuu hengittämääsi ilmaan. Saapuessaan hengitysteiden päähän ilman suhteellinen kosteus on lähes sata prosenttia. On mielenkiintoista, että hengittäessäsi ulos puolet ilmassa olevasta kosteudesta palaa takaisin limaan.
Tähän laadunvalvontajärjestelmään kuuluu myös monimutkainen ilmansuodatin. Yhden päivän aikana keuhkoihisi virtaa 9500 litraa ilmaa. Tässä ilmassa on usein tartunta-aineita, myrkyllisiä hiukkasia ja kaasuja sekä muita epäpuhtauksia. Hengityselimistösi on kuitenkin suunniteltu sellaiseksi, että se kykenee poistamaan suurimman osan näistä saasteista.
Ensinnäkin suurehkot likahiukkaset takertuvat nenän karvoihin ja limakalvoihin. Tämän lisäksi hengitysteiden seinillä kasvaa miljoonia mikroskooppisen pieniä karvamaisia ulokkeita. Niitä kutsutaan värekarvoiksi. Melojen tavoin ne liikkuvat edestakaisin 16 kertaa sekunnissa työntäen likaista limaa pois keuhkoista. Keuhkot ovat myös riippuvaisia erityisten keuhkorakkuloissa olevien solujen, makrofagien palveluksista. Näiden solujen tehtävänä on tappaa bakteereja ja pyydystää vaarallisia hiukkasia.
Näin ollen ennen kuin hengittämäsi ilma saavuttaa keuhkojesi herkimmät kudokset se mukautetaan elimistöllesi sopivaksi ja suodatetaan. Todellinen suunnittelutaidon ihme!
Automaattinen järjestelmä
Saadaksesi happea sinun ei tarvitse tietoisesti ponnistella, kuten sinun täytyy tehdä tyydyttääksesi ruoan ja veden tarpeesi. 14 hengitysliikkeen minuuttivauhdilla terveet keuhkot erottavat hapen ilmasta automaattisesti. Jopa nukkuessasi keuhkosi jatkavat toimimistaan sinun niitä tietoisesti valvomatta.
Voit myös tilapäisesti kytkeä pois päältä tämän automaattisen järjestelmän. Voit siksi jossain määrin tietoisesti valvoa hengitystäsi, jos niin haluat. Loppujen lopuksi haluaisitko hengitysjärjestelmäsi jatkavan automaattisesti toimintaansa uidessasi veden alla? Olisiko sinulla 14 hengitysliikkeen minuuttivauhdissa riittävästi aikaa paeta savun täyttämästä huoneesta tulipalon aikana, jos et voisi pidättää hengitystäsi? Automatiikkaa ei tietenkään voida kytkeä pois päältä pitkiksi ajoiksi. Korkeintaan joidenkin minuuttien kuluttua keuhkosi alkavat jälleen väistämättä toimia automaattisesti, itsestään.
Mikä sitten aktivoi lihakset tyhjentämään tai täyttämään keuhkosi ilmalla tämän automaattisen toiminnan aikana? Valvontakeskus sijaitsee ydinjatkoksessa ja aivosillan alueella. Täällä erityiset reseptorit valvovat elimistön hiilidioksidin määrää. Kun hiilidioksidin määrä kasvaa, tiedot välittyvät eteenpäin hermostossa, joka taas vuorostaan aktivoi oikeat hengityslihakset.
Tämän ansiosta hengitysjärjestelmäsi on huomattavan mukautumiskykyinen. Keuhkot voivat pysyä jopa äkillisten toiminnassasi tapahtuvien muutosten tasalla. Esimerkiksi rasittavan ruumiinharjoituksen aikana elimistösi voi käyttää 25 kertaa enemmän happea ja tuottaa 25 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin lepotilassa ollessaan. Keuhkosi kuitenkin mukauttavat lähes silmänräpäyksessä hengityksesi tiheyden ja syvyyden alituisesti muuttuvaa hapentarvettasi vastaavaksi.
On olemassa muita monimutkaisia valvontajärjestelmiä, joiden avulla keuhkot voivat toimia asianmukaisesti. Esimerkiksi joitakin hengityslihaksia käytetään myös sellaisiin muihin toimintoihin kuin nielemiseen ja puhumiseen. Nämä toiminnot tasapainotetaan kuitenkin siten, että ne vain harvoin häiritsevät hengittämistäsi. Ja kaikki tämä tapahtuu sinun tietoisesti ponnistelematta sen hyväksi – siis automaattisesti.
Moni asia voi tietysti mennä vikaan keuhkoissasi, erityisesti silloin, kun vastustuskykysi on alhainen. Joitakin keuhkosairauksia ovat: astma, keuhkoputkentulehdus, keuhkolaajentuma, keuhkosyöpä, vesipöhö, keuhkopussintulehdus, keuhkokuume, tuberkuloosi ja jotkin bakteeri-, virus- ja sienitaudit.
Mutta nämä sairaudet eivät johdu virheellisestä tai puutteellisesta keuhkojen rakenteesta. Useimmat keuhkosairaudet johtuvat altistumisesta ihmisen ympäristöönsä syytämille saasteille, pölyille ja kaasuille. Miljoonat ihmiset kärsivät nykyään keuhkosyövästä, keuhkoputkentulehduksesta ja keuhkolaajentumasta, koska he tupakoimalla tai muulla tavoin itse turmelevat hengityselimistöään.
Normaaleissa olosuhteissa keuhkosi ovat kuitenkin huomattava osoitus ihmeellisestä suunnittelutaidosta ja elävä todiste suurenmoisesta Suunnittelijasta Jehova Jumalasta. Meidät on tosiaan, kuten psalmista sanoi, ”tehty ylen ihmeellisesti”. – Psalmi 139:14.
[Tekstiruutu s. 22]
Mikä aiheuttaa sen?
Aivastus: Tahdosta riippumaton raju suun ja nenän kautta tapahtuva uloshengityspurkaus. Nenässä olevat hermonpäät aiheuttavat aivastusrefleksin ärsyttävien hiukkasten poistamiseksi nenästä. Kylmä ilma voi myös aikaansaada aivastamisen. Aivastus voi saada ilman virtaamaan noin 160 kilometrin tuntivauhdilla ja se voi poistaa elimistöstä suun ja nenän kautta jopa 100000 limapisaraa ja pieneliötä. Tästä syystä, jollet riittävässä määrin peitä suutasi ja nenääsi, aivastuksesi voi olla vahingollinen muille ihmisille.
Yskäisy: Äkillinen uloshengitysliike vahingollisten aineiden poistamiseksi keuhkoista, kun hengitysteitä verhoava kalvo ärsyyntyy. Yskiminen voidaan aiheuttaa myös harkitusti kurkun tai keuhkoputkien selvittämiseksi. Aivastamisen tavoin yskiminenkin voi levittää ympäristöön taudinsiemeniä.
Nikotus: Äkillinen tahdoton sisäänhengitys, jonka aiheuttaa pallean kouristuksenomainen supistus. Nämä odottamattomat supistukset voivat johtua palleaa lähellä olevien elinten ärsytyksestä. Kouristusrefleksi vetää ilmaa keuhkoihin kurkunpään kautta. Vedettäessä ilmaa kurkunpäähän se osuu kurkunkanteen ja saa äänihuulet värähtelemään. Tämä aiheuttaa nikottelulle ominaisen äänen.
Kuorsaus: Nukkuessa aikaansaatu karhea ääni, joka yleensä aiheutuu ihmisen hengittäessä suun kautta. Kitalaessa lähellä nielua oleva pehmeä kudos värähtelee ohi kulkevan ilman vaikutuksesta. Huulet, posket ja sieraimet voivat myös väristä. Jos nukut selälläsi, suulla on taipumus retkottaa avonaisena ja kieli tukkii ilman kulkureitin. Kyljellään nukkuminen voi lopettaa kuorsaamisen.
Haukotus: Tahdosta riippumaton syvä sisäänhengitys, jonka uskotaan olevan vastavaikutus keuhkoissa runsaasti lisääntyneelle hiilidioksidille. Haukottelua on pidetty toisilta ihmisiltä tarttuvana tapana, sillä ihmiselle tulee voimakas halu haukotella, kun hän näkee tai kuulee toisten haukottelevan. Tiedemiehet eivät pysty selittämään tätä ilmiötä.
[Kaaviot s. 23]
(Ks. painettu julkaisu)
Nielu
Henkitorvi
Pääkeuhkoputki
Oikea keuhko
Nenän sivuonteloita
Kurkun kansi
Kurkunpää
Äänihuulet
Vasen keuhko
Osa ilmatiehyestä suurennettuna
Keuhkohiussuonia
Keuhkorakkula