Lukijoiden kirjeitä

Syömishäiriöt. Olen viidentoista vuoden ajan taistellut syömishäiriöitä vastaan. Kirjoituksenne (22.12.1990) oli looginen ja rakkaudellinen ja kaivautui ongelman perussyyhyn: heikkoon itsetuntoon. Haluaisin lisätä, että kestää kauan, ennen kuin syömishäiriöiden mahdollisesti aiheuttama lihaskudoksen tuhoutuminen, luumassan menetys sekä ruoansulatus- ja umpierityshäiriöt korjautuvat. Toipuminen voi olla hyvin turhauttavaa ja masentavaa, koska ihminen kokee epätavallisia vartalon muodon ja koon muutoksia, mielialan vaihteluita, masennusta, ärtyisyyttä ja kuumia aaltoja. Jos kuitenkin tietää, mitä paranemiseen sisältyy, ei niin helposti anna periksi.

L. B., Yhdysvallat

Yksinhuoltajaperheet. Halusin ilmaista arvostukseni kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Miten voin olla onnellinen asuessani vain toisen vanhempani kanssa?”. (22.12.1990) Äitini oli yksinhuoltajaperheen pää, ja tämä kirjoitus toi muistoja mieleen. Kokemuksesta voin sanoa, että säilömistä ja säästämistä koskevat ohjeet ovat todella käytännöllisiä, ja ne ovat hyödyttäneet minua edelleen toimiessani kokoaikaisena evankelistana. Tulen aina olemaan kiitollinen siitä hyvästä valmennuksesta, jota äiti antoi meille. Hän antoi aina kunnian Jumalalle onnistumisestaan yksinhuoltajana.

J. F., Yhdysvallat

Isäni kuoli melko hiljattain. Mielestäni tuo kirjoitus ilmestyi minua ajatellen juuri oikeaan aikaan. Huomaan, että Jehova todella välittää. Kiitos vielä kerran!

L. J., Yhdysvallat

Eläinkokeet. Minusta vuoden 1990 heinäkuun 8. päivän numero oli hyvin järkyttävä. Kansikuvan koiralla oli kovin surullinen ilme; se ikään kuin anoi, että joku pitäisi siitä huolta.

S. P., Saksa

Kuvan koira lainattiin paikallisesta eläinkaupasta, ja siitä huolehdittiin ja sitä ruokittiin hyvin sinä aikana, jonka se oli huostassamme. Näyttää siltä, että koiran surullinen katse on sille ominainen. – Toimitus.

Lapsen kuolema. Kiitoksia kirjoituksesta ”Raamatun näkökanta: ’Miksi Jumala otti lapseni?’”. (8.2.1991) Kirjoitus tuli postissa juuri samana päivänä, jona mieheni ja minä menetimme ensimmäisen lapsemme keskenmenossa. Kirjoitus oli lohduttava muistutus siitä, että Jumala ei ole vastuussa menetyksestämme.

J. G., Yhdysvallat

Mangustit. Pidin mangusteja käsittelevästä kirjoituksestanne. (8.3.1991) Tulisi kuitenkin olla varovainen, kun siirtää eksoottisen eläimen pois luonnosta ja tekee siitä lemmikin.

P. L., Yhdysvallat

Hyvä huomio. Joidenkin mangustilajien lemmikiksi ottaminen mainittiin vain sen osoittamiseksi, että ne eivät ole synnynnäisesti raakoja. Itse asiassa mangustien tuominen lemmikiksi Yhdysvaltoihin on kiellettyä. – Toimitus.

Alkoholi ja autolla-ajo. Sain hiljattain ajokortin ja havaitsin siksi vuoden 1991 helmikuun 8. päivän numeronne hyvin kiinnostavaksi. Artikkeli oli kannustava, mutta esitti silti selvän varoituksen. Kukaan ei varmasti koskaan haluaisi olla samassa tilanteessa kuin se nuori mies, joka kertoi tappaneensa erään miehen! Aion antaa tuon lehden autokoulun opettajalleni.

L. K., Saksa

Kirjoituksenne ”Uhrit kasvotusten rattijuoppojen kanssa” sai kyyneleet valumaan pitkin poskiani. Kunpa ihmiset eivät ajaisi alkoholia nauttineina. He säästäisivät niin monen ihmisen hengen.

K. M., Yhdysvallat