Peloton käärmeentappaja

PIENI ja pörröinen mungo tuskin vaikuttaa käärmeentappajalta. Kirjailija R. O. Pearse sanoo kuitenkin, että ”kenties käärmeen pahin vihollinen – – on mungo”. Pearse jatkaa: ”Tällä pikkueläimellä täytyy olla aivan yhtä paljon silkkaa rohkeutta pienessä ruumiissaan kuin millä tahansa muulla villieläimellä – –. Sen hyökkäykset käärmeiden kimppuun ovat legendaarisia.”

Mikä on tämä epätavallisen rohkea luontokappale? Mungot kuuluvat suureen mangustien heimoon, joka on levinnyt moniin osiin Afrikkaa, Aasiaa ja Etelä-Eurooppaa. Tähän nisäkäsheimoon kuuluu useita sukuja ja yli 40 lajia. Näiden eläinten koko vaihtelee hieman jalkaterää pitemmästä kääpiömangosta 1,2 metriseen rapumangustiin, joka elää Kaakkois-Aasiassa. Useimmilla mangusteilla on lyhyet jalat, tuuhea pitkä häntä ja pitkämäinen vartalo, jota peittää paksu, karhea harmaa tai ruskea turkki. Niillä on pienet silmät ja niiden kuono on tavallisesti terävä.

Jotkut näistä eläimistä elävät yksittäin ja liikkuvat öisin. Toiset taas lähtevät liikkeelle päivällä ja viihtyvät yhdyskunnissa kuten kettumangusti, joka elää jopa 50 yksilön ryhmissä. Missä ne asuvat? Pääasiassa maassa olevissa kallionhalkeamissa ja -koloissa. Vaikka ne joskus kaivavatkin itse kotikolonsa, yleensä ne yksinkertaisesti ottavat haltuunsa muiden eläinten hylkäämiä pesiä. Niiden tiedetään jopa asettuneen asumaan tyhjiin termiitti- ja muurahaiskekoihin.

Vaikka mangustit voivat näyttää suhteellisen harmittomilta, älä tee virhearvioita. Ne ovat valppaita, pelottomia ja nopealiikkeisiä petoeläimiä. Joidenkin lajien ruokavalioon kuuluvat hyönteiset, kovakuoriaiset, madot, etanat, sisiliskot, sammakot ja äyriäiset samoin kuin munat ja hedelmät. Mangustit ovat älykkäitä ja viekkaita. Seepramangustin sanotaan esimerkiksi tekevän tempun, jossa se ensin seisoo pystyssä takajaloillaan ja kaatuu sitten kyljelleen. Miksi? Saadakseen uteliaan helmikanan lähestymään – ja siinä samassa mangusti nappaa sen saaliikseen!

Mangustit ovat tulleet kuitenkin kuuluisiksi käärmeentappajina.

Käärme kohtaa mungon

Mutta voiko tämä pieni luontokappale todella voittaa pelottavan kobran taistelussa? Eteläafrikkalainen kirjailija Laurens van der Post kuvailee tyypillistä käärmeen ja mungon välistä yhteenottoa kirjassaan The Heart of the Hunter: ”Olen nähnyt kuonosta hännänpäähän vain 35 senttiä pitkän ja mahdollisesti vain 12–15 senttiä korkean [mungon] ryhtyvän taisteluun 1,8-metrisen kobran kanssa. Väisteltyään taitavasti ja ketterästi käärmeen toistuvia hiuksenhienosti ohi menneitä iskuja mungo tarrautuu nopeasti käärmeen niskaan purren hampaansa sen selkärangan läpi.”

Mungo kykenee voittamaan vaarallisen vihollisensa, koska sillä on ylivertainen itseluottamus ja rohkeus sekä kyky väistää salamannopeasti käärmeen iskuja.

Käärmeenpurema

Onko mungo jotenkin immuuni käärmeenmyrkylle? Ei täysin. Tarvitaan kuitenkin suuri määrä myrkkyä mungon tappamiseen. Erään asiantuntijan mukaan mungon surmaamiseen tarvitaan kahdeksan kertaa suurempi annos kuin jäniksen tappamiseen. On harvinaista, että mungo kuolee käärmeenpuremaan.

On paljon todennäköisempää, että mungo kuolee syödessään myrkkykäärmettä! Tosiaan tapettuaan vaarallisen vihollisensa tämä voittaja syö sen ja aloittaa ateriointinsa päästä. Eräässä luontoa käsittelevässä tietosanakirjassa sanotaan: ”Useita [mungoja] on löydetty kuolleina ja ruumiinavaus on osoittanut, että ne ovat syöneet käärmeitä, joiden myrkkyhampaat ovat puhkaisseet mahalaukun seinämän ja näin myrkky on päässyt verenkiertoon.” – The International Wildlife Encyclopedia.

Vaikka mungot kykenevät tappamaan kobria, ne eivät menesty niin hyvin yrittäessään surmata kyitä. Yksi syy tähän on se, että ne eivät ole immuuneja kyyn myrkylle. Kyyt iskevät myös kobria nopeammin.

Mangustit lemmikkeinä

Älä tee kuitenkaan sellaista johtopäätöstä, että mangustit ovat synnynnäisesti raakoja petoja. Jotkin mangustit on päinvastoin voitu kesyttää ja niistä on tullut rakastettavia ja älykkäitä lemmikkejä. Kirjassaan Sauce for the Mongoose Bruce Kinloch kertoo ihastuttavan kuvauksen Pipa-nimisestä lemmikkiseepramangustistaan.a Vekkulimainen ja eloisia temppuja tekevä Pipa viihdytti jatkuvasti hänen perhettään. Eräs sen tempuista, joka on tavanomainen mangustille, sai perheenjäsenet nauramaan kippurassa, kun he näkivät sen ensi kerran. Kirjailija kuvailee mitä tapahtui:

’Pipa löysi pyöreän valkoisen näkinkengän ja asettui jonkin matkan päähän eräästä eväskoristamme siten, että sen selkä oli tähän koriin päin. Se otti näkinkengän tukevasti etukäpäliensä väliin ja alkoi heiluttaa sitä ylös ja alas, eteenpäin ja taaksepäin, mikä muistutti amerikkalaisessa pesäpallossa syöttäjän heittoonsa valmistautuessa tekemiä liikkeitä. Yhtäkkiä se hyppäsi ilmaan ja sinkautti näkinkengän taaksepäin takajalkojensa välistä päin eväskoria, mistä aiheutunut paukaus muistutti pistoolinlaukausta. Viimein meille alkoi selvitä, mistä on kysymys. Pipa yritti rikkoa näkinkengän samalla menetelmällä, jota mangustit tavallisesti käyttävät munien rikkomiseen.’

Pörröinen ystävämme on siis rakastettava – ja pelottava. Ja vaikka sen kyky tappaa käärmeitä voi saada meidät hieman kavahtamaan, se toisaalta ihastuttaa meitä tempuillaan.

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 17]

Johannesburgin eläintieteelliset puistot