Kun vanhat haavat parantuvat
ADELINE NAKO, joka mainittiin kirjoitussarjamme alussa, kehitti itsessään voimakasta vihaa esi-isiensä kotimaata, Japania, kohtaan. Kun muut lapset nimittivät havaijinjapanilaisia ”japseiksi”, hän vastasi napakasti: ”Me olemme amerikkalaisia.” Hän maalaili julisteita, joissa luki ”Nitistäkää akselivallat”, ja oli ensimmäisten joukossa kampanjoimassa sotapostimerkkien puolesta. Ne kelpasivat tavallisten kirjeiden postittamiseen, mutta niiden tuotto meni lyhentämättömänä sotaponnistusten hyväksi. Adeline kertoo: ”Olin hyvin ylpeä 100:nnesta ja 442. pataljoonasta. Ne koostuivat toisen polven amerikanjapanilaisista, jotka rohkeasti taistelivat Yhdysvaltojen puolesta.”
Varttuessaan hän kuitenkin alkoi kummastella: ’Miksi ihmisten täytyy tappaa toisiaan?’ Se ei missään tapauksessa voinut olla oikein. ’Buddhalaiset ovat lähteneet sotaan. Kristityt ovat lähteneet sotaan. He ovat kaikki ulkokultailijoita’, hän ajatteli. Kun hän oli ruvennut tutkimaan Raamattua Jehovan todistajien avulla, hän teki häntä opettaneelle todistajalle haastavan kysymyksen: ”Lähdettekö te Jehovan todistajat sotaan?”
Hänelle kerrottiin, että he eivät tartu aseisiin tappaakseen ketään. Siihen aikaan sota raivosi yhä Euroopassa, samoin Aasiassa. Adeline sai tietää, että Saksassa Jehovan todistajia oli lähetetty keskitysleireihin ja Yhdysvalloissa heitä oli pantu vankiloihin sen takia, että he eivät olleet tarttuneet aseisiin meneillään olevassa sodassa. ’Tämän täytyy olla tosi uskonto’, hän ajatteli.
Japaniin rauhanmiehinä
Kun hänen Raamatun tuntemuksensa lisääntyi, hän halusi omistaa elämänsä Jehovalle, Raamatun Jumalalle. Hänen ”rauhan Jumalaa” kohtaan tuntemansa antaumus sai hänet avartumaan rakkaudessaan sillä tavoin, että hän halusi tehdä samoin kuin ne viisi havaijinjapanilaista, jotka pian toisen maailmansodan jälkeen olivat tarjoutuneet menemään Japaniin. (Filippiläisille 4:9) He olivat olleet halukkaita auttamaan esi-isiensä maan asukkaita, jotka kaiken lisäksi olivat entisiä vihollisia, kertomalla näille lähetystyöntekijöinä lohduttavaa Valtakunnan hyvää uutista, jonka Raamattu tarjoaa. – Matteus 24:14.
Eräs niistä, jotka olivat tarjoutuneet auttamaan sodan repimässä Japanissa, oli Shinitši Tohara -niminen mies. Hän kertoo, miten hän suhtautui tehtäväänsä. ”Mietin japanilaisten uskollisuutta heidän palvellessaan ihmisherrojaan ja keisariaan”, hän sanoo. ”Ajattelin myös kamikazelentäjiä, jotka olivat antaneet henkensä keisarin puolesta syöksymällä koneineen tietoisesti päin vihollisen sotalaivoja. Mietin, että jos japanilaiset ovat näin uskollisia ihmisille, niin mitä he tulevatkaan tekemään, jos he löytävät todellisen Herran, Jehovan.”
Tällä tavoin myönteisesti asennoituneena nämä vapaaehtoiset saapuivat vuonna 1949 Tokioon, jonka B-29-pommittajat olivat vähän aikaisemmin muuttaneet soraläjäksi. Mitä he löysivätkään raunioitten sekaan kyhätyistä hökkeleistä? Ihmisiä, jotka olivat arkoja ja ujoja mutta toisaalta tunnollisia ja tarkkoja työntekijöitä. Luonnollisesti oli niitäkin, jotka yhä hautoivat vihaa ja joilla yhä oli ennakkoluuloja. Monet silti osoittivat vastakaikua Raamatun rauhansanomalle.
Vuonna 1953 Adeline liittyi näihin ensimmäisiin lähetystyöntekijöihin. Hän auttoi halukkaasti niitä, jotka tunsivat Raamatun lohduttavan sanoman nälkää ja janoa. Hän tapasi sananjulistamisessaan vihamielisiäkin ihmisiä. He saattoivat sanoa: ”Teidän miehenne pudottivat Hiroshimaan ja Nagasakiin atomipommeja!”
Hänellä oli tapana vastata: ”Tiedättehän, että olen kotoisin Havaijilta. Ei pidä unohtaa, että Japani hyökkäsi ensin Pearl Harboriin ja tappoi siellä paljon ihmisiä. Se ei ole kuitenkaan estänyt minua tulemasta Japaniin kertomaan täällä asuville ihmisille hyvää uutista.” Tämä sai heidät useimmiten rauhoittumaan, ja he halusivat ottaa vastaan Raamattua selittävää kirjallisuutta.
Sen ansiosta, että nämä ensimmäiset, Havaijilta ja muista maista saapuneet lähetystyöntekijät laskivat lujan perustuksen, on tähän mennessä jo yli 150000 japanilaista liittynyt siihen veljesseuraan, johon kuuluvat eivät ”enää opettele sotimaan”. – Jesaja 2:4; 1. Pietari 2:17.
Miten kaikki sodat loppuvat
Se, että ihmiset tuntevat toisensa ja kehittävät toisiaan kohtaan epäitsekästä rakkautta, on tosiaankin välttämätön edellytys maailmanrauhalle. Se ei silti vielä riitä. Nekin, jotka olivat rauhaa rakastavia ja joilla oli ystäviä toisella puolella, saatiin mukaan Tyynenmeren sotaan sen jälkeen, kun heitä oli painostettu ”oikeutetuilla” syillä. Kansallishenkinen propaganda pääsi voitolle heidän luonnollisista taipumuksistaan. Vaikka jotkut kieltäytyivät lähtemästä sotaan senkin uhalla, että heidät voitiin passittaa keskitysleireihin tai vankiloihin, niin se mitä he tekivät, ei juuri laisinkaan hillinnyt sotakiihkon valloilleen pääsyä.
Kun kokonainen kansakunta johdatetaan sotaan, se ei ole pelkästään ihmisten aikaansaannos. Useimmiten kaikki osapuolet väittävät haluavansa torjua sodan. Jonkin erittäin väkevän voiman täytyy olla vaikuttamassa niihin vastoin niiden tahtoa. Raamatussa tästä väkevästä voimasta puhutaan ”tämän asiainjärjestelmän jumalana”. (2. Korinttolaisille 4:4) Siellä sanotaan myös, että ”koko maailma on paholaisen”, Saatanan, ”vallassa”. – 1. Johannes 5:19; ks. myös Johannes 12:31; 14:30.
Raamatussa kuitenkin luvataan, että ”Jumala, joka antaa rauhan, murskaa – – Saatanan”. (Roomalaisille 16:20) Tämän murskaamisen ensimmäinen vaihe tapahtui taivaassa noin 77 vuotta sitten. Me luemme, mitä apostoli Johannes kertoi nähneensä sykähdyttävässä näyssä, jonka hän oli saanut 1800 vuotta ennen näyn toteutumista, mikä tapahtui vuonna 1914: ”Taivaassa syttyi sota: – – Niinpä suuri lohikäärme heitettiin alas, se alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata; hänet heitettiin alas maahan, ja hänen enkelinsä heitettiin alas hänen kanssaan.” – Ilmestys 12:7–9.
Siitä lähtien Saatana on saanut oleskella enää vain maapallon läheisyydessä. Poliitikot ja militaristit ovat olleet hänelle kuin sätkynukkeja, joiden avulla hän on aiheuttanut sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä tämän vuosisadan sodissa. Hänen levoton toimintansa on kuitenkin vain osoitus siitä, että hän on suuren vihan vallassa ”tietäessään, että hänellä on lyhyt aika”. (Ilmestys 12:12) Mahtavan ja voimakkaan ”Rauhanruhtinaan”, Jeesuksen Kristuksen, avulla Jumala tulee tekemään Saatanan toimintakyvyttömäksi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan”, ”Har-Magedonin”, jälkeen. – Jesaja 9:5; Ilmestys 16:14, 16.
Toisin kuin kaikissa ihmisten käymissä sodissa, tulevassa Jumalan sodassa noudatetaan ehdotonta oikeudenmukaisuuden normia. Kyseessä on ihmisten Luojan normi, ja hän on sellainen, että hän ajattelee aina ihmiskunnan parasta. Jehova, Luojamme, on erilainen kuin poliittiset johtajat, jotka painostavat kansojaan ryhtymään sotaan, sillä hän tulee antamaan kansalleen samanlaisen ilmoituksen, kuin hän antoi Israelin kansalle Juudan kuninkaan Joosafatin päivinä 900-luvulla ennen ajanlaskumme alkua: ”Silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät.” – 2. Aikakirja 20:17.
Kun Saatanan vaikutuksen synkät pilvet on pyyhkäisty pois, tulevat kansoista olevat ihmiset nauttimaan aidosta rauhasta ja turvallisuudesta kaikkialla maailmassa. Niistä olosuhteista, joista Jesaja kertoi eräässä ennustuksessaan, on silloin tullut todellisuutta. ”Katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” – Jesaja 65:17.
Niinpä se, mitä tapahtui Pearl Harborissa, ei silloin enää herätä tuskaisia muistoja, eivätkä Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien uhrit silloin huuda: ”Ei enää hiroshimoja!” Syynä on se, että seuraavat Jesajan profetian sanat tulevat myös käymään toteen jokaisen ihmisen kohdalla maan päällä: ”Hän [Jumala] tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” – Jesaja 2:4.
Näiden profetioiden toteutumista voidaan jo nyt seurata Jehovan todistajien keskuudessa, sillä he muodostavat nykyään miljoonien ihmisten vahvuisen, maailmanlaajuisen veljesseuran. Erityisen hyvin tämän havaitsee kansainvälisissä konventeissa, joita Jehovan todistajat järjestävät eri puolilla maailmaa. Sinäkin voit päästä osalliseksi tästä kansojen välisestä ykseydestä ja rauhasta. Ota selvää siitä, miten voit kuulua niihin, jotka ovat jo ’takoneet miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi’, jotka eivät ”enää opettele sotimaan” ja jotka odottavat paratiisin tulevan pian maan päälle, jossa ei sen jälkeen enää koskaan tulla käymään sotia. – Psalmi 46:9, 10.
[Kuva s. 9]
Jerry ja Joshi Toma, Shinitši ja Masako Tohara ja Elsie Tanigawa tarjoutuivat auttamaan entisiä vihollisiaan
[Kuva s. 10]
Kansainvälinen veljesjoukko palvelee nykyään Jumalaa ykseydessä ja sovussa