Hellyttävän koalan lumoissa

Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta

KIEHTOVIMPIA muinoin koettuja yllätyksiä oudoissa, tutkimattomissa maissa on varmasti ollut jännittävien ja epätavallisten eläinten löytäminen. Näin oli epäilemättä Australiassa vuoden 1788 jälkeen.

Englannista Australiaan tuodut rangaistusvangit asettuivat tuolloin asumaan Port Jacksonin sataman ympärille perustettuihin rangaistussiirtoloihin. (Tällä alueella sijaitsee nykyään Sydneyn kaupunki.) Kymmenen vuotta myöhemmin eräs entinen vanki, josta tuli tutkimusmatkailija, suuntasi kulkunsa eteläisille ylämaille, jotka sijaitsivat 130 kilometrin päässä rannikolta. Hän koki miellyttävän yllätyksen nähdessään ensi kerran australialaisen koalan. Hän kirjoittaa, että ”alueen syntyperäiset asukkaat kutsuvat tätä eläintä nimellä ’cullawine’; eläin muistuttaa hyvin paljon amerikkalaista laiskiaista”.

Haluaisitko tutustua lähemmin tähän viehättävään, tuuheaturkkiseen eläimeen, joka nykyään, kaksisataa vuotta myöhemmin, houkuttelee turisteja auringon paahtamaan Australiaan? Varmaankin haluaisit, sillä sen jälkeen kun Australian-kävijät ovat ilmaisseet haluavansa nähdä kengurun, he yleensä pyytävät: ”Minun täytyy myös saada nähdä hellyttävä teddykarhunne ja koskettaa sitä.”

Se ei todellisuudessa ole karhu

Koala on eittämättä hellyttävä pieni eläin. Täysikasvuisena se on 80 senttimetriä pitkä ja sillä on nappimainen nenä sekä pehmeä, kaunis turkki, minkä vuoksi se muistuttaa teddykarhua. Saatat kuitenkin yllättyä saadessasi tietää, ettei se kuulu lainkaan karhujen heimoon.

Sitä kyllä kutsutaan pussikarhuksi, mutta tämä on osittain harhaanjohtava nimi. Sen sijaan että koala kuuluisi karhujen heimoon, se muistuttaa läheisesti majavan kaltaista vompattia, joka on koalan tavoin australialainen pussieläin.

Eräässä tietosanakirjassa (The Australian Encyclopaedia) maalataan kiehtova kuva tästä valloittavasta ja hellyttävästä luontokappaleesta: ”Koalalla on tanakka ruumis, paksu ja tuuhea turkki, joka on selkäpuolelta harmaa tai rusehtava ja vatsan puolelta kellertävän valkoinen, isot pyöreät pörrökorvat sekä karvaton, melkeinpä kärsämäinen nenä – –. Tämä eläin kiipeilee ketterästi, mutta liikkuu maalla kömpelösti.”

Täysikasvuisina koalat painavat noin 15 kiloa. Luonnossa ne voivat elää 20-vuotiaiksi. Vankeudessa jotkut niistä ovat eläneet 12-vuotiaiksi.

Australialaisen kengurun tavoin koala on pussieläin, ja se syntyy pussieläimille ominaisella ainutlaatuisella tavalla. Syntyessään pikkuruinen koalanpoikanen ei ole vielä täysin kehittynyt. Tässä vaiheessa se selviytyy omin avuin emonsa pussiin, jossa se kiinnittyy toiseen emon kahdesta nisästä.

Kuusi kuukautta myöhemmin poikanen on täysin kehittynyt pienokainen ja valmis lähtemään pussista lyhyiksi ajoiksi. Kun tästä vaiheesta on kulunut noin kaksi kuukautta, se on kuitenkin jo niin iso, ettei se enää mahdu pussiin takaisin. Mikä nyt neuvoksi? Ei hätää. Emoonsa tiukasti takertuneena poikanen ratsastaa emonsa selässä, kun tämä kiipeilee puissa.

Ilmainen kyyditys ei voi kuitenkaan jatkua loputtomiin, joten kun on vielä kulunut viisi tai kuusi kuukautta, koalanpoikasen on selviydyttävä omin neuvoin. Tuona lyhyenä aikana on kuitenkin viehättävää katsella, miten onnellinen koalaemo kuljettaa selässään poikastaan, joka on tarrautunut emonsa tuuheaan turkkiin. Lähdettyään pois emonsa luota nuori koala elää melko lailla omissa oloissaan. Se on toisten lajiinsa kuuluvien kanssa ainoastaan paritteluaikana.

Puiden lehtiä ravinnoksi

Nimi koala tulee Australian alkuasukkaiden kielessä olevasta sanasta, joka merkitsee sitä, ettei tämä eläin juo juuri lainkaan vettä. Mutta miten ne voivat pysyä elossa juomatta? Siten että ne nauttivat kastetta ja saavat nestettä ravinnokseen käyttämistään eukalyptuspuun lehdistä.

Eukalyptuspuun lehtiä? Koalat tosiaankin syövät ravinnokseen 50:n eri eukalyptuslajin lehtiä, vaikkakin ne pitävät erityisesti vain noin kymmenen lajin lehdistä.

Täysikasvuinen koala syö päivittäin noin 1–1¹/2 kiloa lehtiä, jotka se pureskelee verkkaisesti mutta perusteellisesti. Suurimman osan aikaa ne oleilevat eukalyptusten latvuksissa ja laskeutuvat alas vain siirtyäkseen toiseen puuhun. Maassa ne liikkuvat kömpelösti.

Koska ne ovat yöeläimiä, ne nukkua nyhjöttävät suurimman osan päivää vaarallisen näköisesti puunhaarassa korkealla maasta. Eikö se ole epämukava paikka? Ei niiden mielestä, ja se on erinomainen suojapaikka mahdollisilta pedoilta.

Voidaanko se kesyttää?

Koaloja on kesytetty, kun ne on hankittu hyvin nuorina, ja ne kiintyvät isäntäänsä. Eräs pariskunta Queenslandin pohjoisosassa kasvatti tällaista lemmikkiä kolmikuisesta lähtien. Tämä pieni naaraspentu itki joka yö, kunnes se lopulta sai lohtua tyynyn päälle kiedotusta koalannahan kappaleesta, joka pantiin sen viereen koriin emon korvikkeeksi. Pariskunta antoi pennulle nimeksi Teddy, ja ennen kuin se oli riittävän vanha syömään eukalyptuspuiden lehdistä koostuvaa kiinteää ravintoa, se sai voimia kasvamiseen lehmänmaidosta, jota se latki kissanpentujen tavoin.

Pulmallista kyllä Teddy tottui siinä määrin ihmisiin, ettei se viihtynyt omissa oloissaan, vaan piti siitä, että sitä kanniskeltiin ympäriinsä kuin lasta. Siitä oli todella melko paljon harmia. Se eli tyytyväisenä 12-vuotiaaksi. Koala siis voidaan tosiaankin kesyttää, mutta nykyään Australiassa on laitonta pitää niitä lemmikkeinä.

Ennen metsästetty, nykyään rauhoitettu

Vuosisatamme sarastaessa koaloja ilmoitettiin olevan Australiassa miljoonia yksilöitä. Eukalyptusten haaroissa nukkuvat koalat olivat kuitenkin hyvin helppo maalitaulu, ja niinpä tuhansia niistä metsästettiin vain huvin vuoksi.

Sitten kun niiden pehmeällä, hopeanharmaalla turkilla alkoi olla kysyntää, niitä alettiin teurastaa toden teolla. Esimerkiksi vuonna 1908 yksistään Sydneyssä myytiin lähes 60000 koalannahkaa. Vuonna 1924 Australian itäisistä osavaltioista vietiin ulkomaille yli kaksi miljoonaa turkisnahkaa.

Onneksi Australian liittovaltio tajusi, että hellyttävää koalaa uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, ja se sääti vuonna 1933 lain, joka kielsi koalojen ja niistä saatujen tuotteiden viennin. Nykyään koala on rauhoitettu.

Koala ei ole menestynyt kovinkaan hyvin muiden maiden eläintarhoissa. Tuoreita eukalyptusten lehtiä on vaikea järjestää säännöllisesti. Tässä on kuitenkin onnistuttu Kaliforniassa, Yhdysvaltain osavaltiossa, mikä johtuu pitkälti siitä, että tuon alueen ilmastossa voidaan kasvattaa eukalyptuksia. San Diegon ja Los Angelesin eläintarhoissa asuu nykyään terveitä, hyvinvoivia koaloja. Hiljattain koaloja on lähetetty Japaniin, missä huolellisesti tutkittujen menetelmien avulla pyritään varmistamaan se, että ne pysyvät terveinä.

Tuleeko hellyttävä koala selviytymään?

Näyttää siltä, että kun mielivaltaista teurastusta pyritään estämään vetoamalla terveeseen järkeen, koalan selviytymismahdollisuudet voivat lisääntyä. Kirjailija Ellis Troughton esitti kirjansa Furred Animals of Australia lopussa toiveen: ”Viehättävästä koalasta ei ole missään minkäänlaista harmia. Miten suuresti se ilahduttaisikaan meitä kaikkia, jos niitä olisi niin paljon, että ne oleilisivat maatalojen läheisyydessä ja esikaupunkialueilla kuten pussikiipijät usein tekevät! Lisääntyköön niiden määrä kuin ihmeen avulla ja saakoot ne kaikessa rauhassa syödä lehtiä rauhoitusalueiden metsissä.”

Eläimiä rakastavat toistavat kaikkialla tätä jaloa toivetta, eivät ainoastaan hellyttävän koalan puolesta vaan kaikkien maan päällä elävien kauniiden eläinten puolesta, jotka on pantu tänne nautinnoksemme ja iloksemme.

[Kuva s. 16]

Täysikasvuinen koala syö päivittäin noin 1–1¹/2 kiloa eukalyptuksen lehtiä, jotka se pureskelee verkkaisesti mutta perusteellisesti