Kauppamaailman nousu ja tuho
1. osa: Rahahuolten puristuksessa
”Äiti ja isä ovat antaneet meille elämän, mutta ainoastaan rahalla se saadaan säilymään.” – Ihara Saikaku, The Japanese Family Storehouse; or, The Millionaires’ Gospel (Japanilaisen perheen käsikirja eli miljonäärien evankeliumi).
OLETKO joskus ollut kovassa rahapulassa? Tai onko sinulle joskus käynyt niin, että rahasi eivät riittäneetkään jonkin välttämättömän ostamiseen? Tai onko perheesi ollut joskus nälässä tai kehnoissa vaatteissa? Miljoonat voivat nykyään vastata näihin kysymyksiin myöntävästi. He tietävät, mitä ovat rahahuolet.
Voidaan hyvin kuvitella, millaista huolta tuntee työtön isä, jolla on monta suuta ruokittavana ja laskuja maksettavana. Tai miltä tuntuu äidistä, joka väsyneenä on jonottanut vaikeasti saatavissa olevia hyödykkeitä, kun hän sitten kauppaan päästyään huomaa, että hyllyt ovat tyhjillään tai hinnat ovat liian korkeita. Tai miten lujille tuntee joutuvansa johtaja, jonka liikeyritys uhkaa mennä konkurssiin, tai hallitus, joka kamppailee vapautuakseen miljardien suuruisesta velkataakastaan.
Tämän päivän maailmassa herättävät jopa jotkin tietyt sanat levottomuutta tai pelkoa. Tulomme (se rahan, tuotteitten tai palvelusten määrä, jonka saamme korvauksena työpanoksestamme tai muiden resurssiemme käytöstä) voivat olla niin pienet, että elintasomme (aineellisen elämisen taso, johon olemme tottuneet) on vakavasti uhattuna. Syynä tähän voi olla työttömyys, taantuma tai lama (kaksi jälkimmäistä vähentyneen taloudellisen toiminnan kausia; edellinen lievä, jälkimmäinen vakavampi) tai inflaatio (hintojen nousu kysynnän ylittäessä tarjonnan eli rahan ostovoiman väheneminen). Jos meillä on liian vähän rahaa, emme enää selviydy elinkustannuksista (niistä kustannuksista, jotka päivittäin tarvitsemiemme tavaroitten ja palvelusten ostaminen aiheuttaa).
Taloudellisen paineen ja painostamisen voima
Erään asiantuntijan mukaan 1930-luvun suuri lamakausi oli talouden murhenäytelmä, joka ”vaikutti kaikkiin valtioihin ja kaikkiin elämänaloihin, yhteiskunnalliseen ja valtiolliseen elämään, kotimaan asioihin ja valtioitten välisiin suhteisiin”. Osoituksena taloudellisen paineen voimasta on se, että se aikoinaan vahvisti poliittisten ääriainesten asemaa Saksassa ja Italiassa ja oli siten ajamassa kansoja toiseen maailmansotaan. John K. Galbraith sanookin kirjassaan Raha – mistä se tulee, minne se menee: ”Saksassa Adolf Hitler tuli valtaan alkuvuodesta 1933. Hän sai kiittää menestyksestään suureksi osaksi suunnatonta työttömyyttä ja erittäin tuskallista palkkojen, palkkioiden, hintojen ja omaisuusarvojen alenemista.” Tarkastellessaan Yhdysvaltojen senaikaista inflaatiota Galbraith lisää: ”Riippumatta siitä, miten tärkeätä itse raha oli, ei kukaan voinut epäillä sen aiheuttamien pelkojen merkittävyyttä.”
Itä-Euroopassa viime vuosikymmenen lopussa tapahtuneet nopeat poliittiset mullistukset selittyvät lähinnä taloudellisilla tekijöillä. Nämä tekijät ovat usein myös lännen demokratioitten vaaleissa ratkaisevassa asemassa, sillä on jo pitkään sanottu, että äänestäjät käyttäytyvät sen mukaisesti, miten vaalikampanjassa esiin nostetut aiheet vaikuttavat heidän kukkaroonsa.
Taloudellinen painostaminen on usein se ase, jolla jotkin valtiot yritetään pakottaa muuttamaan politiikkaansa. Nykyään ovatkin talouspakotteet alkaneet aika ajoin merkitä samaa kuin ennen vanhaan sotilaalliset piiritykset. Vuonna 1986 suuntasivat Eurooppa, Japani ja Yhdysvallat Etelä-Afrikkaa vastaan talouspakotteita vastalauseena sen harjoittamalle apartheid-politiikalle, ja ne kaikesta päättäen ovat ainakin jossain määrin täyttäneet tarkoituksensa. Vuonna 1990 alkoi YK:ssa edustettuna oleva maailmanyhteisö painostaa Irakia taloudellisesti, mutta selvästi heikommin tuloksin.
Suuntaus näyttää joka tapauksessa selvältä. Jacques Attali, ranskalainen kirjailija ja Ranskan presidentin neuvonantaja, väittää ’kauppiaitten syrjäyttävän sotilaat suuren maailmanteatterin päänäyttelijöinä’. Eräs viikkolehti mainitsi: ”[Monissa maissa] pidetään nykyään tärkeimpänä niiden taloudellista voimaa eikä sotilaallista mahtia.”
Onko ote heltiämässä?
Luonnonkatastrofit, taudit ja rikollisuus aiheuttavat häiriöitä talouselämälle. Samalla tavoin voivat vaikuttaa velat ja alijäämäiset budjetit. Historiateos The Collins Atlas of World Historyn mukaan ”[kehitysmaiden] ulkomaanvelka on niin valtava, että maailma on aika ajoin ollut lähellä suunnatonta talouskatastrofia, ja köyhyyden lisääntyminen, mikä lisää myös epätoivoa ja mullistusten vaaraa, on ollut erittäin huolestuttavaa”.
Samalla kun joidenkin valtioitten vitsauksena on nopea inflaatio, koettavat toiset valtiot kaikin keinoin torjua sen. Epävarmuus näkyy pörssikurssien heilahteluina. Jonkun valtiomiehen sairastuminen tai jopa perättömät huhut voivat muutamassa tunnissa tuhota omaisuuksia. Wall Streetin arvopaperipörssin romahdusta lokakuussa 1987 – mikä oli vielä ankarampi kuin vuoden 1929 romahdus – on sanottu pahimmaksi viikoksi rahamaailman historiassa. Se puhalsi taivaan tuuliin 385 miljardia dollaria varallisuutta. Osakemarkkinat tointuivat, mutta monien asiantuntijoitten mielestä todellinen romahdus on vielä edessäpäin. ”Maailman olisi parasta toivoa, ettei se koskaan saa selville, millainen [rahatalouden] lopullisesta romahduksesta tulee”, kirjoitti toimittaja George J. Church.
Talouden ahdinko ja sen aiheuttamat huolet eivät suinkaan ole vähenemässä, vaan päinvastoin näyttää siltä, että ihmiset ovat entistä tiukemmin niiden puristuksessa. Onko siis realistista ottaa huomioon sellainen mahdollisuus, että loppu saattaa olla jo hyvin lähellä?