Washi – Japanin ikivanhaa käsin tehtyä paperia

Herätkää!-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta

PERINTEISEEN japanilaiseen kotiin astutaan taidokkaasta ristikkoliukuovesta. Sisällä voi todennäköisesti nähdä koristeellisen kokoon käännettävän irtoseinän. Huoneessa saattaa olla muita koristeita: nukkeja, seinälle ripustettavia kääröjä, joissa on maalauksia ja kaunokirjoitusta, lampunvarjostimia, kirjavia rasioita ja lippaita. Kaikilla näillä esineillä on jotakin yhteistä – ne on valmistettu washista – monikäyttöisestä käsin tehdystä japaninpaperista.

Pitkä historia

Japanilaiset toivat paperinvalmistustaidon Kiinasta 600-luvulla. Käsin tehty washi oli yli tuhat vuotta ainoa Japanissa tunnettu paperi. Joillakin alueilla kokonaiset kylät elivät paperinteon varassa; joistakin niistä tulikin kuuluisia niiden valmistaman erinomaisen paperin ansiosta.

1800-luvun loppupuoli oli Japanissa paperinvalmistuksen kulta-aikaa. Ympäri maata oli toiminnassa tuhatkunta paperitehdasta. Teollisuuden vallankumouksen myötä washin valmistaminen, samoin kuin muukin käsiteollisuus, alkoi taantua. Siitä huolimatta vielä nykyäänkin washin perinteistä valmistustapaa pidetään paikoitellen yllä paperin taiteellisten ominaisuuksien vuoksi.

Miten washia tehdään

Kiinalaiset valmistivat paperinsa silkistä, pellavasta, vanhoista puuvillalumpuista, kalaverkoista ja mulperi- eli silkkiäispuun kuoresta. Aluksi japanilaiset paperintekijät käyttivät näitä samoja raaka-aineita. Myöhemmin he kokeilivat materiaaleja, joita heidän oli helpompi hankkia, kuten mitsumata- eli paperimulperipuun kuoren alla olevaa nilaa, japanilaista gampi-nimistä vuoristokasvia ja jopa bambua.

Raaka-aine on ensiksi survottava kuitumassaksi. Tämä on työläs ja vaivannäköä vaativa työvaihe, jonka aikana raaka-ainetta muun muassa jauhetaan, höyrytetään, hierretään, liotetaan ja kuoritaan. Näin saatavaan massaan lisätään vettä, jotta kuidut voisivat kellua vapaasti.

Eräässä tyypillisessä verstaassa, jossa käytetään gampia, naiset kyykkivät puusammioiden ympärillä, jotka ovat täynnä vettä. He puhdistavat ja erottelevat käsin vedessä olevat gampi-kuidut, niin että ne sekoittuvat veteen tasaiseksi lietteeksi.

Joku toinen työntekijä upottaa tähän seokseen tukevaan puukehikkoon kiinnitetyn suuren, tiheän seulan. Kun kehikko nostetaan ylös, vesi valuu pois, ja seulaan jää puhdas kuitu, joka tasoittuu seulan pohjalle ohueksi levyksi. Näin syntyy washi-arkki. Kokenut ammattilainen huomauttaa kyllä, että paperista saadaan erittäin hyvää vasta sitten, kun seula on upotettu laimeaan seokseen useita kertoja, sen sijaan että se upotettaisiin vain kertaalleen paksuun massaan.

Seula käännetään sitten ylösalaisin suurelle pöydälle. Työntekijä tarttuu itseään lähinnä olevaan seulan laitaan ja nostaa seulan varovasti, niin että märkä washi-arkki jää pöydälle. Upottamista jatketaan, ja uusi arkki pannaan suoraan ensimmäisen arkin päälle. Arkit tehdään yksitellen, ja pian on valmiina vettä tippuva paperipino.

Jotta arkit eivät tarttuisi toisiinsa, veteen lisätään limaista tororo-nimistä ainetta, jota valmistetaan erään kiinanruusulajikkeen juurista. Tämä lisäaine parantaa myös veden viskositeettia eli sitkaisuutta, mikä hidastaa veden valumista pois seulasta. Näin kuidut tarttuvat lujemmin toisiinsa. Kokenut washin tekijä pystyy paperia tunnustelemalla sanomaan, milloin se on juuri sopivan tiivistä.

Ennen vanhaan arkit levitettiin yksitellen tasaiselle alustalle ja kuivattiin auringossa. Vaikka tätä menetelmää käytetäänkin yhä, useimmat washi-tehtaat kuivaavat paperinsa ruostumatonta terästä olevilla lämpölevyillä.

Perinne elää yhä

Vaikka washi ei enää olekaan Japanissa tärkeintä kirjoitusmateriaalia, sillä on yhä paikkansa taiteessa. Siitä valmistettavien lukuisten perinteisten ja taiteellisten paperitavaroiden ansiosta sitä sanotaankin usein taidepaperiksi.

Erivärisiä washi-suikaleita liimailemalla tehdään kauniita tauluja, joissa on kukkia, puita, lintuja, maisemia tai jokin muu kuva-aihe. Sellaisten japanilaisten taiteilijoiden kuin Hiroshigen ja Hokusain washille maalaamat väripuupiirrokset ovat maailmankuuluja. Washia käytetään myös nihongaksi sanotussa maalaustyylissä. Kiveä ja värillistä lasia sisältävästä jauheesta tehdään vettä lisäämällä pastaa. Sitä sivellään lähes parimetrisille nelikulmaisille washi-arkeille, jotka on valmistettu varta vasten tällaiseen maalaukseen. Tästä todella erikoisesta paperista tehdään myös käsilaukkuja, kukkaroita, viuhkoja, päivänvarjoja, leijoja, lyhtyjä ja paperinukkeja sekä suurempia esineitä, kuten väliseiniä ja sermejä. Kiinnostuksen lisäämiseksi tätä taidelajia kohtaan pidetään usein näyttelyjä, ja washin tekijät järjestävät nykyään ammattikursseja.

Japanilaisen washin kulta-aika kuuluu nykyään historiaan. Perinne kuitenkin elää yhä ja rikastuttaa edelleen ihmisten elämää kiireisessä ja nykyaikaistuneessa yhteiskunnassa.

[Kuvat s. 23–25]

Tyypillisiä ”washista” valmistettuja tavaroita:

sivulla 23 kirjekuoressa oleva vuorimaisema;

sivulla 24 paperinukkeja, ”washilla” koristellut syömäpuikot ja kirjanmerkkejä;

sivulla 25 origami-lintu, viuhka ja kimonokoristeita