Kauppamaailman nousu ja tuho
6. osa: Milloin taloushuolet loppuvat?
NIIN kauan kuin ahne kauppa pitää ihmisjoukkoja tiukasti otteessaan, tulevat taloushuolet jatkumaan. Tämä on huono uutinen. Hyvä uutinen on, että sen ote tulee pian kirpoamaan, jolloin myös taloushuolet loppuvat ainiaaksi. Tätä hyvää uutista tehdään nykyään tunnetuksi yli neljän miljoonan Jehovan todistajan voimin kautta maailman. (Ks. sivun 14 tekstiruutua.)
Mitä tehokkain väline
Silloin kun talouselämä käyttää mainontaa, mainonnan tarkoituksena on myydä tuotteita tai palveluksia. Jotta myynti kasvaisi, yleisössä täytyy saada kehittymään ostohaluja. Tienvarsimainokset, sanomalehdet, aikakauslehdet, radio ja televisio ja ärsyttävä mainosposti ovat kaikki välineitä, joiden avulla tämä päämäärä pyritään saavuttamaan.
Tämän päivän taidokkaista televisiomainoksista on pitkä matka tiedonantoihin, joita julkiset kuuluttajat esittivät antiikin Kreikassa. Tarkoitus, ihmisiin vaikuttaminen, ei kuitenkaan ole muuttunut. Johannes Gutenbergin keksimä irtokirjakkeilla painaminen avasi mainonnalle sellaisia uusia näköaloja, että jo vuonna 1758 saattoi Englannin kirjallisuuden jättiläinen Samuel Johnson kirjoittaa: ”Ilmoituksia on nykyään niin paljon, että niitä luetaan hyvin huolimattomasti, ja niinpä on käynyt välttämättömäksi käyttää huomion vangitsemiseen suurellisia lupauksia ja kaunopuheisuutta, joka joskus on ylevää ja joskus voimakkaasti tunteisiin vetoavaa.” Jollei tietäisi, niin voisi luulla Johnsonin kirjoittaneen nämä sanat vasta tänä vuonna.
Teollinen vallankumous antoi mainonnalle uutta voimaa. Markkinoille ilmaantui valtavasti uusia tuotteita, jotka tarvitsivat ostajia, ja heidät voitiin nyt tavoittaa alati kasvavan sanoma- ja aikakauslehdistön avulla. Ajan oloon voitiin radion ja television avulla tavoittaa vielä enemmän yleisöä. Mainonnasta tuli oma teollisuudenalansa. Lontooseen vuonna 1812 perustettu Reynell and Son oli maailman ensimmäisiä mainostoimistoja.
Jos mainonta on todenmukaista ja se kertoo meille niistä tuotteista ja palveluksista, joilla voimme tyydyttää oikeutettuja tarpeitamme, se palvelee hyviä tarkoitusperiä. Muussa tapauksessa se astuu yli sopivien rajojen ja viekoittelee meidät ostamaan sellaista, mitä emme tarvitse, ja ottamaan taakaksemme velkaa, jotta saisimme meissä herätetyt halut nopeasti tyydytetyiksi. Mainonnasta on kirjoitettu, että se ”imartelee, pyytää hartaasti, vetoaa järkeen, huutaa. Tajusimmepa sitä tai emme, mainonta vaikuttaa kaikkiin meihin tavalla tai toisella.”
Mahdollisiin ostajiin vaikutetaan usein voimakkaasti tekijöillä, jotka ovat täysin asiaan kuulumattomia. Mainostajat vetoavat itsekeskeisyyteen. He käyttävät hyväkseen tunteita. He voivat esittää puolitotuuksia. Vielä pahempaa on se, että he voivat salata tuotteittensa heikot tai vaaralliset ominaisuudet, ja tällä tavalla he osoittavat olevansa piittaamattomia toisten hyvinvoinnista. Kaiken tämän he tekevät taloudellisen kilpailun nimissä.
Onko taloudellinen kilpailu välttämätöntä?
Lukija voi monien muiden tavoin olla sitä mieltä, että kilpailu on välttämätön edellytys kehityksen eteenpäinmenolle. Tällä hetkellä tilanne tosiaankin on sellainen, että rehti taloudellinen kilpailu voi jossain mielessä suojella kuluttajien etuja. Kasvatustieteen oppikirjassa Psychology and Life kuitenkin epäillään sitä, onko kilpailuhalu ”välttämätön ihmisluonnon ominaisuus”, kun siinä kysytään: ”Täytyykö meidän saada toinen jalkamme voitettujen kaulalle voidaksemme olla onnellisia?”
Samalla kun oppikirjassa todetaan, että kilpailuyhteiskunnassa kasvaneet ihmiset kaikesta päättäen ”ottavat vastaan lähimmäisensä voittamisen haasteen”, siinä puolustetaan sellaista ajatusta, että kilpailuhenki ei ole ihmisessä synnynnäinen ominaisuus. Ajan mittaan kilpailuhenki näet vaikuttaa ei-toivotulla tavalla. Tutkimusten mukaan siitä ”on seurauksena ’voita hinnalla millä hyvänsä’ -asenne, joka johtaa usein työn laadun heikkenemiseen”.
Kilpailu voi aiheuttaa esimerkiksi epäonnistumisen pelkoa. Pelko ei kuitenkaan edistä hyviin suorituksiin yltämistä koulussa, työssä eikä muuallakaan. Lisäksi kilpailu voi johtaa epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Koululaiset, jotka käyvät liian kovaa kilpailua hyvistä arvosanoista, voivat kadottaa näkyvistään koulukasvatuksen todellisen tarkoituksen: heidän tekemisensä kykeneviksi olemaan parempia ja tuotteliaampia yhteiskunnan jäseniä.
Kirja Psychology and Life on kirjoitettu 1930-luvulla, ja siinä käytettiin senaikaista Samoaa esimerkkinä yhteisöstä, johon kilpailuhalu ei vielä ollut liiemmin päässyt vaikuttamaan: ”Ihmiset tekevät työtä ja varastoivat työnsä tulokset yhteiseen varastorakennukseen, josta jokainen voi käydä hakemassa sen mitä hän tarvitsee.” Edelleen siinä sanotaan: ”Antropologien mukaan nämä ihmiset ovat aivan yhtä onnellisia kuin heidän individualistisemmat lähimmäisensä muualla maailmassa.”
Tyydyttävän ja tarkoituksenmukaisen talousjärjestelmän ei siis ole pakko perustua kilpailuun. Eräs nimekäs liikemies väittää, että vaikka kilpailu voikin olla välttämätön kannustin epäkypsien ihmisten toiminnalle, kypsien ihmisten ei pitäisi olla vaikea löytää toiminnalleen kannustinta toiminnasta itsestään. Iloa antaa se, kun voi oppia, käyttää luovuuttaan, onnellistuttaa toisia, edistyä ja keksiä ja oivaltaa uusia asioita.
Raamatun viisas neuvo onkin ymmärrettävästi seuraavanlainen: ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, herättäen kilpailuhenkeä toisissamme, kadehtien toisiamme.” – Galatalaisille 5:26; Saarnaaja 4:4.
Riuhtaise itsesi irti, sillä tiedossa on jotakin parempaa!
On ilmiselvää, että ahne kauppa on Saatanalle eräs välikappale hänen pyrkiessään kohti omia tarkoitusperiään. Aiheuttamalla taloushuolia hän on entisestään tiukentamassa otettaan ihmisistä. Huoli aineellisten halujen tyydyttämisestä tulee tärkeämmäksi kuin välttämättömien hengellisten tarpeitten tyydyttäminen. Kaupan edistämä kertakäyttökulttuuri roskaa ja pilaa elinympäristöämme. Sen ihmisissä kehittämä halu kaikkien mielitekojen nopeaan tyydyttämiseen riistää heiltä tyytyväisyyden ja onnellisuuden. Kun jumaliset periaatteet eivät ole hallitsemassa taloudellisten etujen turvaamista, niin oikeutettukin taloudellisista eduista huolehtiminen rappeutuu lopulta itsekkäitten etujen ajamiseksi ja sitä kautta ahneudeksi.
Ahneus ja itsekkyys ovat kuitenkin kumpikin epäjumalanpalvontaa, joka Jumalan silmissä on inhottavaa. (Kolossalaisille 3:5) Ne, jotka antavat kaupan vääristää persoonallisuuttaan, saattavat itsensä samanlaiseen vaaralliseen asemaan kuin ne, jotka puolustavat väärää uskontoa ja ihmishallituksia. Jumala voi näet antaa heille langettavan tuomion. Jeesus varoitti: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista [joihin kuuluvat taloudelliset huolet] ja se [Jehovan tuomion] päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä.” – Luukas 21:34.
Niiden, jotka haluavat olla kristittyjä, täytyy riuhtaista itsensä irti epätäydellisten talousjärjestelmien otteesta, toisin sanoen hylätä se henki, jota ne edistävät, ja luopua itsekkäistä taloudellisista päämääristään. He eivät saa enää antaa kaikkivaltiaan rahan, vaan kaikkivaltiaan Luojan muovata persoonallisuuttaan. Rehellisyys on asia, jonka hyväksi täytyy ponnistella kaikkina aikoina. Tyytyväisyyden täytyy perustua siihen, mitä ihmisellä on, eikä siihen, että hän jatkuvasti hamuaa ahnaasti yhä enemmän. – Efesolaisille 5:5; 1. Timoteukselle 6:6–11; Heprealaisille 13:18.
Jotta asiat pysyisivät kristittyjen elämässä tärkeysjärjestyksessä, heidän täytyy aika ajoin tarkastella päämääriään. (Filippiläisille 1:9, 10) Tämän vaikutus näkyy siinä, millaisen työn he valitsevat itselleen ja millaisen koulutuksen he valitsevat lapsilleen. He pitävät mielessään sen, että ”mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta. Lisäksi maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” He pitävät alati mielessään sen, että kun tämä maailma katoaa, kauppamaailma tulee kokemaan sellaisen romahduksen, josta se ja sen kannattajat eivät enää koskaan toinnu. – 1. Johannes 2:16, 17.
[Tekstiruutu s. 14]
Jumalan valtakunnan hallitessa taloushuolet ovat poissa
Ei huimasti kohoavia hintoja ravinnonpuutteen takia: ”Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.” ”Maa kasvakoon runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten.” – Psalmi 67:7; 72:16.
Ei kallista lääkärinhoitoa: ”Eikä yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivanalainen’.” ”Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niin kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa.” – Jesaja 33:24; 35:5, 6.
Ei ylettömiä vuokria eikä kiinnelainan lyhennyksiä: ”He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä.” – Jesaja 65:21, 22.
Ei jakoa rikkaisiin ja köyhiin: ”Hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. – – He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä.” – Miika 4:3, 4.
Ei enää tyydyttämättä jääneitä tarpeita: ”Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.” ”Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.” – Psalmi 34:11; 145:16.
[Kuva s. 15]
Jumalan valtakunnan hallitessa taloushuolet ovat vihdoinkin mennyttä