Opettele odottamaan

IHMISELÄMÄN vaikeimpia läksyjä on luultavasti se, että on opittava odottamaan jotain haluamaansa. Pikkulapset ovat luonnostaan kärsimättömiä. He haluavat saada kaiken näkemänsä – ja heti! Kuten saatat kuitenkin kokemuksesta tietää, tosiasia on se, että kaikkea haluamaansa ei voi saada. Vaikka meillä olisi oikeuskin saada jotakin, meidän täytyy oppia odottamaan sopivaa aikaa. Monet oppivat tämän läksyn; toisilta se ei onnistu koskaan.

Varsinkin niiden, jotka haluavat Jumalan hyväksynnän, on opittava odottamaan. Jeremia, esikristillisenä aikana elänyt Jehovan palvelija, tähdensi sitä: ”Hyvä on odottaa, ja hiljaa, Jehovan pelastusta.” Kristitty opetuslapsi Jaakob sanoi myöhemmin: ”Osoittakaa siis kärsivällisyyttä, veljet, Herran läsnäoloon asti.” (Valitusvirret 3:26, UM; Jaakob 5:7.)

Jehovalla on oma aikataulunsa jumalallisten tarkoitusten toteuttamista varten. Jos emme pysty odottamaan hänen jonkin asian toteutumiseksi asettamaansa määräaikaa, meistä tulee tyytymättömiä, mikä riistää meiltä ilon. Ilman iloa Jumalan palvelijasta tulee hengellisesti heikko, kuten Nehemia kertoi maanmiehilleen: ”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” (Nehemia 8:10.)

On viisasta oppia odottamaan

On luonnollista, että naimaton ihminen haluaa avioitua ja että lapseton pariskunta haluaa perheenlisäystä. Ei ole myöskään mitään väärää toivoa asiaankuuluvien aineellisten tarpeiden ja halujen tyydyttymistä. Monet kristityt ovat kuitenkin päättäneet odottaa täyttääkseen jotkin tällaiset halut sopivampana ajankohtana, koska he uskovat, että tämän asiainjärjestelmän päivät ovat luetut ja että Jumala avaa tulevassa uudessa järjestelmässä ”kätensä ja ravitsee suosiollaan kaikki, jotka elävät” (Psalmit 145:16).

Sellaiset ihmiset, joilla ei ole tätä lujalle perustalle pohjautuvaa toivoa, eivät kuitenkaan näe mitään syytä jäädä odottelemaan. Koska heiltä puuttuu uskoa Jehovaan, jolta ”jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja” tulee, heidän mielestään ei ole mitään järkeä lykätä asioita epävarmaan tulevaisuuteen. Heidän tunnuslauseensa on: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” (Jaakob 1:17; 1. Korinttolaisille 15:32; Jesaja 22:13.)

Teollisuusmaissa mainosmaailma käyttää hyväkseen ihmisten ilmiselvää taipumusta tyydyttää halunsa heti. Ihmisiä kannustetaan hemmottelemaan itseään. Kauppamaailma haluaisi saada meidät uskomaan, että nykyajan mukavuudet ovat välttämättömyyksiä. Miksi yrittääkään tulla toimeen ilman niitä, meille vakuutellaan, kun luottokorttien, osamaksukaupan ja ”osta nyt – maksa myöhemmin” -sopimusten avulla voi hankkia kaiken heti. Sitä paitsi ”sinä ansaitset parasta; rakasta itseäsi! Nauti niistä nyt; huomenna voi olla myöhäistä!” Näin meille iskulauseissa uskotellaan.

Samanaikaisesti kymmenet miljoonat kehitysmaiden ihmiset tulevat hädin tuskin toimeen, kun heillä on pelkät elämän välttämättömyydet – jos niitäkään. Voisiko mikään havainnollistaa paremmin ihmisten poliittisten ja taloudellisten järjestelmien epätäydellisyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta?

Se että on viisasta opetella odottamaan, käy ilmi siitä, kuinka miljoonat ihmiset, jotka eivät halua tehdä niin – tai eivät ainakaan näe syytä tehdä niin – ovat velkaantuneet korviaan myöten yritettyään tyydyttää halunsa heti. Aavistamattomat tilanteet, kuten sairaus tai työttömyys, voivat merkitä katastrofia. Saksalaisessa sanomalehdessä Frankfurter Allgemeine Zeitung selitettiin, miksi Saksassa on tiettävästi miljoona koditonta ihmistä: ”Tavallisesti kodittomuutta on edeltänyt työttömyys tai suunnattomat velat.”

Kyvyttöminä maksamaan velkojaan monet sellaiset huono-onniset ihmiset menettävät traagisesti sekä kotinsa että omaisuutensa. Aivan liian usein lisääntynyt stressi kiristää perhesuhteita. Natisevat avioliitot alkavat hajota. Masennus ja muut terveysongelmat tulevat arkipäiväisiksi. Kristittyjen hengellisyys saattaa kärsiä, mikä puolestaan johtaa väärään ajatteluun ja sopimattomaan käytökseen. Ihmisille, jotka alkoivat epäviisaasti haluta kaikkea, ei lopulta jääkään juuri mitään.

Monet uuden haasteen edessä

Jeesus kehotti meitä hyvin selvästi varomaan, etteivät ”tämän asiainjärjestelmän huolet ja rikkauden petollinen voima sekä halut muihin asioihin” tunkeudu sekaan ja tukahduta sanaa (Markus 4:19). Meidän tulee muistaa, ettei mikään poliittinen järjestelmä ole onnistunut poistamaan Jeesuksen mainitsemia huolia, taloudelliset huolet mukaan luettuina.

Itä-Euroopan maiden nyttemmin hylkäämä kommunismi yritti valtionjohtoisen talouden avulla jakaa kaiken tasan. Päinvastoin kuin yksityisyrittämiselle perustuva järjestelmä, se takasi kansalaisille jonkinlaisen taloudellisen turvallisuuden, jota kapitalismi ei useinkaan kykene antamaan. Jeesuksen mainitsemia huolia oli silti, koska kulutustavaroista oli puutetta ja henkilökohtainen vapaus rajallista.

Monet noista maista ovat nyt siirtyneet markkinatalouteen, mikä asettaa kansalaisille uuden haasteen. Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa sanotaan: ”Herkkäuskoisuuteen yhdistyy halu päästä nopeasti länsimaisen kulutuksen tasalle.” Sen saavuttamiseksi ”yhä useammat niistä ihmisistä, jotka asuvat itäisen Saksan uusissa osavaltioissa, ajautuvat velkakierteeseen”. Tutkimuksessa jatketaan: ”Taloudellista vapautumista seuranneen alkuinnostuksen sijaan leviävät nyt pelko ja epätoivo.” Huolet pysyvät, mutta ne ovat tällä kertaa kapitalismin vaatteissa.

Suuremmat poliittiset ja taloudelliset vapaudet ovat avanneet uusia mahdollisuuksia taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Monia voi sen vuoksi houkutella ajatus oman yrityksen perustamisesta tai muuttamisesta johonkin toiseen maahan, jossa olisi parempi työtilanne.

Jokaisen täytyy tehdä itse sellaiset ratkaisut. Ei ole väärin, että kristitty haluaa parantaa taloudellista tilannettaan. Hänen tavoitteenaan voi olla halu huolehtia perheestään, koska hän tietää, että ”jos joku ei varaa ylläpitoa omaisilleen ja varsinkaan niille, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa” (1. Timoteukselle 5:8).

On siksi sopimatonta arvostella toisten ratkaisuja. Toisaalta kristittyjen tulee muistaa, että on epäviisasta etsiä taloudellista helpotusta ottamalla ylettömästi velkaa, mikä voi koitua ansaksi. Samoin on väärin etsiä taloudellista helpotusta siten, että joutuu laiminlyömään hengellisiä velvollisuuksia ja toimia.

Ota oppia toisista

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina tuhannet saksalaiset muuttivat sodan repimästä Euroopasta muihin maihin, varsinkin Australiaan ja Kanadaan. Monet pystyivät sen vuoksi parantamaan taloudellista tilannettaan, mutta kukaan heistä ei voinut täysin paeta Jeesuksen mainitsemia taloudellisia huolia. Taloudellisten vaikeuksien ratkaiseminen aiheutti joskus uusia ongelmia: oli voitettava koti-ikävä, opittava vieras kieli, totuttava uusiin ruokiin ja tapoihin sekä sopeuduttava uuteen ystäväpiiriin ja erilaisiin asenteisiin.

Näiden siirtolaisten joukossa oli joitakin Jehovan todistajia. Useimmat heistä ansaitsevat kiitoksen, koska he eivät antaneet maahanmuuttajille tyypillisten ongelmien tukahduttaa hengellisyyttään. Mutta joukossa oli poikkeuksia. Jotkut joutuivat rikkauden petollisen voiman uhreiksi. Heidän teokraattinen edistymisensä ei pysynyt heidän taloudellisen hyvinvointinsa kasvun tasalla.

Tämä korostaa varmasti sitä, kuinka viisasta on punnita asioita huolellisesti, jotta voisi välttää tekemästä mahdollisesti epäviisaita ratkaisuja. Materialistiset pyrkimykset hidastavat vauhtiamme kristityille annetussa ainutkertaisessa opetuslasten tekemisessä. Tämä koskee kaikkia asuinpaikasta riippumatta, sillä minkään maan kansalaiset eivät ole vailla taloudellisia huolia.

Taistele hyvä taistelu

Paavali kehotti Timoteusta: ”Pyri – – vanhurskauteen, jumaliseen antaumukseen, uskoon, rakkauteen, kestävyyteen, lempeämielisyyteen. Taistele uskon hyvä taistelu, hanki luja ote ikuiseen elämään, johon sinut kutsuttiin.” Korinttolaiskristityille hän sanoi: ”Tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä.” (1. Timoteukselle 6:11, 12; 1. Korinttolaisille 15:58.)

Noudattamalla noita erinomaisia neuvoja voi parhaiten onnistua taistelussa materialismia vastaan, ja varmasti kristityillä riittääkin runsaasti tehtävää! Joissakin maissa, missä Valtakunnan julistajia ei ole kovin paljon, kokonaiset ihmismassat eivät ole saaneet kuulla paljoakaan totuudesta. Jeesus ennusti täsmällisesti: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän.” (Matteus 9:37.)

Sen sijaan että tällaisissa maissa asuvat Jehovan todistajat sallisivat taloudellisten huolten syöstä heidät sivuun nyt tehtävästä hengellisestä työstä, he käyttävät tilanteen hyväkseen päästämättä ohi avautuneita tilaisuuksia. Jäädessään tilapäisesti työttömäksi monet lisäävät saarnaamistoimintaansa. Paitsi että he kaiuttavat palveluksellaan ylistystä Jehovalle, he saavat niin tekemällä lisäksi iloa, jota he tarvitsevat selviytyäkseen taloudellisista ongelmistaan.

Nuo todistajat asettavat saarnaamistyön etusijalle ja jättävät taloudelliset koettelemukset toiseksi; siten he osoittavat maailmanlaajuiselle veljesseuralle luottavansa vankkumatta siihen, että Jehova huolehtii heistä. Hän on luvannut: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:33.)

Sen jälkeen kun tosi palvonta ennallistettiin vuonna 1919, Jehova ei ole antanut kansansa horjua. Hän on suojellut heitä ankarien vainojen läpi ja joissakin paikoissa vuosikymmeniä kestäneen maanalaisen toiminnan aikana. Jehovan todistajat ovat päättäneet, että sitä, mitä Saatana ei ole kyennyt saamaan aikaan vainon avulla, hän ei onnistu toteuttamaan viekkaamman materialismin ansankaan avulla!

Opettele odottamaan joka asiassa

Tilavat valtakunnansalit, arvokkaat äänentoistolaitteet, konventtisalit ja viehättävät Beetel-kodit tuovat Jehovalle kunniaa ja todistavat äänettömällä tavalla hänen siunaavan kansaansa. Niistä Jehovan todistajista, jotka asuvat pitkään kiellon alla olleissa maissa, voi tuntua, että heillä on sellaisissa asioissa paljon saavutettavaa. Heidän hengellinen edistymisensä on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Jumalan antamat aineelliset siunaukset seuraavat aikanaan.

Jehovan vihkiytyneiden palvelijoiden täytyy varoa, etteivät he ala omia etuja tavoitellessaan ajatella saaneensa olla riittävän kauan ilman joitakin tavaroita. Ihminen kaipaa ymmärrettävästi vapautusta taloudellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta, mutta Jehovan todistajat eivät unohda kaikkien Jumalan palvelijoiden kaipaavan vapautusta jostakin. Sokeat haluaisivat nähdä, kroonisesti sairaat toivoisivat paranevansa, masentuneet haluaisivat saada iloisen mielen, ja kuolleitten omaiset toivoisivat näkevänsä menetetyt läheisensä jälleen.

Olosuhteiden vuoksi kaikilla kristityillä on sellaisia ongelmia, joiden ratkeamiseksi heidän täytyy odottaa Jehovan uutta maailmaa. Tämän tulisi saada meidät kysymään itseltämme: jos minulla on elatus ja vaatteet, niin eikö minun pitäisi tyytyä niihin ja olla halukas odottamaan vapautumista taloudellisista ongelmista? (1. Timoteukselle 6:8.)

Ne kristityt, jotka luottavat täysin Jehovaan, voivat olla varmoja siitä, että jos he vain ovat halukkaita odottamaan, niin kaikki heidän sopivat halunsa ja tarpeensa tyydytetään pian. Kenenkään ei tarvitse odottaa turhaan. Muista Paavalin sanat: ”Tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä, tietäessänne että vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä.” (1. Korinttolaisille 15:58.)

Pitäisikö siis sen, että opimme odottamaan, olla sittenkään kovin vaikeaa?

[Kuva s. 10]

Se että opit odottamaan, voi pelastaa henkesi