Miten ”nuolikotelopuu” sai nimensä

”NUOLIKOTELOPUU” (Aloe dichotoma) on tehnyt vaikutuksen useimpiin Etelä-Afrikan kuivilla aavikkoseuduilla käyneisiin matkailijoihin. ”Harmaine, valkoraitaisine runkoineen – – se kohoaa vuorenharjanteilla karuna ja arvokkaana. – – Ne ovat kuin unohdetun legioonan sadanpäämiehet, jotka ovat tottuneet tuuleen, aurinkoon, janoon ja hyytävän kylmiin öihin.” Näin Jon Manchip White kuvailee ”nuolikotelopuita” kirjassaan The Land God Made in Anger.

”Nuolikotelopuu” on yksi Etelä-Afrikassa kasvavista 150 aaloelajista. Vaikka sen lehdet ovat paksut, mehevät ja teräväkärkiset, se kasvaa alueilla, joilla sataa hyvin vähän tai ei lainkaan. Se säilyy hengissä varastoimalla vettä runkoonsa. Joka kesä- ja heinäkuussa se voi näin ollen tarjota paikallisille linnuille, mehiläisille ja paviaaneille kirkkaankeltaisista kukistaan yltäkylläisen aterian mettä.

Mutta miksi tätä puuta kutsutaan Afrikassa yleisesti ”nuolikotelopuuksi”? Koska Etelä-Afrikan kekseliäät metsästäjät ja keräilijät, bušmannit, valmistivat puun oksista nuolikoteloita nuolilleen. Nämä neuvokkaat keksijät poistivat oksan pehmeän, kuituisen sisuksen ja jättivät kovan ulkokuoren kuivumaan ontoksi putkeksi. Siitä puu on saanut nimensä ”nuolikotelopuu”.