Afrikan ihmeellinen ”elämän puu”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN TANSANIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”EN USKO, että mitään vastaavaa oli koskaan nähty missään päin maailmaa.” Mitä ranskalainen Michel Adanson näki käydessään Senegalissa vuonna 1749? Hän näki puun! Se oli parikymmentä metriä korkea, ja sen valtavan paksu runko oli halkaisijaltaan kahdeksan metriä. David Livingstone sanoi myöhemmin tuota puuta ”ylösalaisin istutetuksi porkkanaksi”.

Legendan mukaan ”paholainen kiskaisi ylös – – [puun], survaisi sen oksat maahan ja jätti sen juuret ilmaan”. Sen vuoksi monet kutsuvat sitä ”ylösalaisin olevaksi puuksi”. Latinan kielessä se on saanut löytäjänsä mukaan nimen Adansonia digitata, mutta useimmat meistä tuntevat sen nimellä apinanleipäpuu eli baobab. Se on Itä-Afrikan tunnetuimpia puita, vaikka sen korkeampia serkkuja kasvaa Madagaskarissa ja joitakin jopa Australiassa.

Ylösalaisin oleva puu

Olimme ajaneet tuntikausia halki Tansanian maaseudun. Oli ihastuttavaa nähdä viehättäviä pikku kyliä, olkikattoisia majoja, naisia kantamassa polttopuita päänsä päällä, lapsia leikkimässä mangopuiden alla ja muutamia paimenia valvomassa karjaansa. Lopulta näimme saman, minkä Adanson oli nähnyt aikoinaan 1700-luvulla.

”Tuolla niitä on!” Margit huutaa. Massiivisia, majesteettisia apinanleipäpuita kasvaa siellä täällä trooppisen Afrikan kuivissa osissa. Ne ovat tuttu näky savanneilla, rannikkoseudulla ja jopa Kilimanjaron rinteillä. ”Se ei muistuta mitään aiemmin näkemääni puuta”, sanoo yksi tovereistamme. Apinanleipäpuu on harmahtavan värinen ja suunnattoman kokoinen, ja sen kaarna on 5–10 senttimetriä paksua. ”Se tosiaan näyttää ylösalaisin istutetulta puulta!” Suurimman osan vuotta, kuudesta seitsemään kuukautta kestävän kuivan kauden aikana, puussa ei ole lehden lehteä. Miten se selviää hengissä? Kysytäänpä joltakulta, joka voisi tietää.

Matkatessamme apinanleipäpuita kasvavan alueen läpi pysähdymme lopulta juttelemaan Shemin, alkuasukkaan, kanssa. ”No katsokaas”, mies sanoo, ”tämä on pullopuu.” Pullopuu? ”Niin. Lyhyenä sadekautena puun huokoiset syyt imevät valtavat määrät vettä, joka varastoituu runkoon kuivan kauden varalle.” Julkaisussa Baobab—Adansonia Digitata todetaan: ”Rungon yläpää on tavallisesti kovera; sinne kerääntyy sadevettä ja kastetta, ja se saattaa olla ainoa vesi, jota on saatavilla kilometrien säteellä. – – Runkoon mahtuu vettä suuret määrät. On arvioitu, että 200 kuutiometrin puu voi sisältää jopa 140000 litraa vettä. – – Rungosta voi myös hakata irti sopivankokoisia pätkiä, joista voi puristaa juomavettä.” Shem vitsailee: ”Se on jättiläismäinen puu, mutta sillä on pehmeä sydän.” Nyt paikalle on tullut muita kyläläisiä, ja he kuuntelevat keskustelua tarkkaavaisesti. ”Tiesitkö, että apinanleipäpuu on elämän puu?” kysyy Emmanuel.

”Elämän puu”

Monille alkuasukkaille tämä puu on Jumalan lahja. Miksi? ”Ensinnäkin se voi elää hyvin pitkään. Ehkä tuhat vuotta tai kauemminkin”, jatkaa muuan kyläläinen. ”Se antaa meille ruokaa, vettä, vaatteita, kateainetta, liimaa, lääkkeitä, suojaa, kaulakoruja ja jopa makeisia lapsille.” Entä polttopuuta? ”Ei, kaarnaan varastoitunut vesi tekee sen liian kosteaksi. Etsimme sitä varten yleensä muita puita.” Nuori Daniel sanoo: ”Kaarnaa me käytämme sen sijaan narujen ja köysien valmistukseen.” Sen lisäksi kaarnasta tehdään paljon muutakin: verkkoja, mattoja, kangasta, hattuja, kanootteja, tarjottimia, laatikoita, koreja ja paperia. Poltetun kaarnan tuhkaa voidaan käyttää lannoitteena, ja monet tekevät siitä saippuaa. ”Nuoria versoja ja lehtiä syödään”, lisää eräs nuori äiti, joka kantaa vauvaa selässään. ”Me myös paahdamme siemenet ja teemme niistä kahvia. Survottuja siemeniä käytetään oluen valmistuksessa, ja niistä voidaan puristaa myös öljyä.”

Lyhyen sadekauden aikana puuhun puhkeaa kauniita, valkoisia kukkia. Mutta ne eivät tuoksu yhtä hyvältä kuin näyttävät! Niiden aukeaminen alkaa myöhään iltapäivällä ja jatkuu auringonlaskun jälkeisiin hetkiin, ja aamulla ne ovat täydessä terässä. Siten ne houkuttelevat yöllä hedelmälepakoita pölyttämään. Alkuasukkaat sekoittavat kukan siitepölyä veteen ja käyttävät sitä liimana. Pitkä (40 senttimetriä) hedelmä roikkuu varren päässä. Kokeilemme vihertävää hedelmää kädellämme, ja sen pinta on kuin samettia. Se näyttää apinan hännältä. ”Ahaa, sen vuoksi sitä siis sanotaan apinanleipäpuuksi!” Eiköhän halkaista yksi hedelmä ja vilkaista sen sisälle.

”Viinikivipuu”

Hedelmän siemeniä ympäröi valkoinen, kirpeänmakuinen malto, jossa on runsaasti C- ja B₁-vitamiinia sekä kalsiumia. Leivonnassa maltoa voi käyttää viinikiven asemasta. Sen vuoksi jotkut kutsuvat sitä viinikivipuuksi. Shem sanoo: ”Toisinaan teemme hedelmämallosta juomaa. Se maistuu sitruunalta.” Sen vuoksi jotkut toiset sanovat sitä sitruunapuuksi. Mihin muuhun sitä käytetään?

Shem vastaa: ”Me käytämme lähes kaikkia puun osia. Käytämme hedelmän kuorta kalanpyydyksen kohona, vesikauhana ja saippua-astiana, ja siitä saa myös hyvän rotanloukun. Kun hyönteiset kiusaavat karjaamme, me yksinkertaisesti poltamme hedelmämaltoa, ja savu karkottaa ne. Joskus sekoitamme jauhomaista maltoa maitoon ja saamme erinomaista jogurttia.” Entä saako siitä lääkettä? ”Totta kai, puuhan on apteekkimme”, Shem naureskelee.

Apinanleipäpuu apteekkina

Mihin te sitä käytätte? ”Kaikkeen!” Koska tätä puuta voidaan käyttää monin eri tavoin, ei ole ihme, että monet paikalliset asukkaat kunnioittavat, pelkäävät ja jopa palvovat sitä. Saamme tietää, että imettävät äidit sekoittavat jauhomaista maltoa maitoon ja antavat sitä vauvoilleen, jotta näiden vatsa ei paisuisi eivätkä nämä sairastuisi punatautiin tai saisi kuumetta. Puusta saatavaa ”lääkettä” myydään paikallisilla toreilla, ja sen sanotaan parantavan tulehduksia, hammassärkyä ja muita vaivoja. Paikalliset asukkaat hoitavat sen avulla anemiaa, ripulia, influenssaa, astmaa, munuaisvaivoja, hengitysvaikeuksia ja jopa kasvaimia.

Tätä merkillistä puuta ympäröivät luonnollisesti myytit ja legendat. Joidenkuiden mielestä ”peltoa, jolla seisoo – – [apinanleipäpuu], ei saa myydä, koska sen uskotaan olevan hyvä enne. – – Eräs toinen tarina väittää leijonan syövän jokaisen, joka on niin ajattelematon, että poimii puusta kukan. Henkien uskotaan asuvan kukissa. Lisäksi kerrotaan, että vesi, johon on liotettu ja sekoitettu puun siemeniä, suojaa krokotiilin hyökkäykseltä ja että jos juo kaarnasta valmistettua juomaa, kasvaa mahtavaksi ja voimakkaaksi.” (Baobab—Adansonia Digitata.)

Makeisia lapsille

Olemme oppineet paljon uutta alkuasukkailta, joita asuu apinanleipäpuita kasvavalla seudulla. Dar es Salaamissa tapaamme Navinan, Suman ja Kevinin. Arvaapa, mitä he pureskelevat ja imeskelevät? Apinanleipäpuun siemeniä! Punaisia siemeniä myydään kadun varrella, ja nämä lapset näyttävät olevan aivan hulluina niihin. ”Onko se hapanta?” ”Hiukan, mutta me pidämme siitä!” sanovat lapset kuorossa. ”Ottakaa tekin vähän! Maistakaa!” Niin, miksipä emme maistaisi – onhan se peräisin Afrikan ”elämän puusta”.

[Kuva s. 24]

Apinanleipäpuu – puu, josta on monenlaista hyötyä

[Kuva s. 24]

Siemeniä käytetään makeisina ja paahdetaan kahviksi

[Kuva s. 25]

Kukat ovat suuria

[Kuva s. 25]

Kuivana kautena puu on lehdetön