Nuoret kysyvät:

Miksi pysyä sukupuolisesti kokemattomana?

”SIVEYDESTÄ on tullut kuin maitohampaat; ’siitä luovutaan ennen koulun päättymistä’”, sanoo kirjailija Lesley Jane Nonkin. Tämänkaltaiset lausunnot heijastavat monien nuorten omaksumaa suvaitsevaista, vastuuntunnotonta asennetta sukupuoliasioihin. Nykyään sellainen nuori, jolla ei ole vielä sukupuolikokemuksia, herättää todennäköisesti kummastusta ja häntä pidetään omituisena ihmisenä. Erään nuoria koskevan tutkimuksen mukaan pojat myönsivät ”halunneensa epätoivoisesti” luopua siveydestään. Tytöt, jotka olivat neitsyitä, myönsivät tuntevansa itsensä ”epänormaaleiksi”.

Kuten aiemmin ilmestyneessä kirjoituksessa osoitettiin, sukupuolinen kokemattomuus on Jumalan silmissä oikein.a Hän pitää sitä suuressa arvossa ja tuomitsee esiaviolliset suhteet moraalisesti vääriksi ja vahingollisiksi (1. Tessalonikalaisille 4:3–8). Sukupuolisen kokemattomuuden säilyttäminen edellyttää kuitenkin äärimmäisten paineiden kestämistä. Miksi nuorten pitäisi toimia näin? Onko sukupuolisen kokemattomuuden säilyttämisestä hyötyä?

Tapa saada osakseen rakkautta?

Monet nuoret ajattelevat sukupuolisuhteiden olevan yksinkertaisesti tapa ilmaista rakkautta – tai saada osakseen rakkautta. On täysin luonnollista haluta olla rakastettu. Ja nuorilla on yleensä erityistarpeita tässä suhteessa. Kirjassa Coping With Teenage Depression selitetään: ”Koska monissa perheissä perhesuhteet ovat viilentyneet eivätkä perheenjäsenet saa toisiltaan yhtä paljon hellyyttä ja huolenpitoa kuin ennen, teini-ikäiset etsivät tällaista tukea ja läheisyyttä muualta. Monien perheiden elämä on kiireistä, ja niinpä perheenjäsenillä ei ole juurikaan aikaa toisilleen, yhteisiin toimiin eikä luottamuksellisten asioitten kertomiseen toisilleen. – – Ellei teini-ikäinen voi saada kotona osakseen rakkautta ja huolenpitoa, hän – – tulee pitämään sukupuolisuhteissa olemista parhaana keinona läheisyyden saamiseksi ja todisteena siitä, että häntä rakastetaan ja arvostetaan.”

Tämä osoittautui todeksi nuoren Ann-nimisen tytön tapauksessa. Hän selittää: ”Monista nuorista tuntuu kuin heitä ei rakastettaisi ehkä siksi, etteivät heidän vanhempansa kiinnitä heihin paljoakaan huomiota. Pian he kaipaavat ja toivovat sitä, että he olisivat rakastettuja tai jollekulle läheisiä. Minulle kävi näin. Käännyin erään pojan puoleen saadakseni rakkautta.”

Tosi rakkaus ei kuitenkaan ”käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan” (1. Korinttolaisille 13:4, 5). Sukupuolisuhteilla on kunniallisessa avioliitossa arvokas ja ylevä tarkoitus (1. Mooseksen kirja 1:28; Sananlaskut 5:15–19). Mutta avioliiton ulkopuolella niiden avulla voidaan yleensä tuskin muuta kuin voidella tunneperäisiä haavoja, paeta paineita, vahvistaa heikkoa itsetuntoa tai ne voivat olla vastaus tovereiden painostukseen tai tilaisuus nauttia avioliiton intiimeistä suhteista ottamatta kannettavakseen sen tuomaa vastuuta. Tri Louis Fine tekee seuraavan päätelmän: ”Kasvuiässä olevan nuoren sukupuolinen toiminta on suurimmaksi osaksi vihamielistä, töykeää ja hänelle itselleen tuhoisaa; se ei ole osoitus kiinnostuksesta toista kohtaan, halua kokea jotakin yhdessä tai tunteiden ilmaus.” (”After All We’ve Done for Them” – Understanding Adolescent Behavior.)

Ann huomasi tämän pitävän paikkansa hänen tapauksessaan. ”Tulin raskaaksi”, hän kertoo. ”Ja kun se tapahtui, tajusin vanhempieni tosiaan välittävän minusta ja rakastavan minua. Nimenomaan vanhempani tukivat minua raskauteni ajan – ei se kaveri, jonka puoleen käännyin saadakseni rakkautta. Hän on mennyt menojaan.”

Silloinkin kun vältytään ikäviltä seurauksilta, kuten raskaaksi tulemiselta, luvattomien suhteiden jälkeen ihminen tuntee usein itsensä loukatuksi ja jäljelle jää tyhjyyden tunne. Kirjassa The Private Life of the American Teenager sanotaan: ”Joistakuista tuntuu siltä, että poikaystävä käyttää heitä hyväkseen uhatessaan katkaista välit, elleivät he suostu sukupuolisuhteisiin. Ja jos he suostuvat, niin lopputuloksena on usein tunne siitä, että heitä on käytetty hyväksi, varsinkin jos suhde päättyy tai jos se jatkuu pelkästään seksuaalisin perustein.”

Kun ollaan liian nuoria avioliittoon

Joistakuista tuntuu siltä, että sukupuolisuhteissa oleminen voi auttaa tyttöä ja poikaa vetäytymään lähelle toinen toistaan. Jos he kuitenkin ovat liian nuoria avioituakseen, niin miksi heidän pitäisi tulla kovin läheisiksi toisilleen? Suhteen katkeaminen, joka tapahtuu lähes väistämättä, ei voi olla aiheuttamatta tunneperäistä tuskaa. Kirjassaan How to Raise Parents kirjailija Clayton Barbeau muistuttaa meitä siitä, että ”nuoruus on aikaa, jolloin persoonallisuudessasi on käynnissä muutosprosessi ja jolloin pyrit saamaan selville kuka olet”. Hän kysyy: ”Jollet tunne itseäsi, miten voit rakastaa jotakuta toista ja siis tuntea hänet?”

Lisäksi sukupuolisuhteisiin antautuminen seurusteluaikana tyrehdyttää helposti mielekkään viestinnän eikä suinkaan edistä sitä. Samanaikaisesti pari voi ajautua eroon syyllisyydentunteiden vuoksi (Roomalaisille 2:15). ”Syyllisyydentunteeni aiheutti entistä suuremman särön suhteeseemme”, tunnusti eräs tyttö. ”Olin loukkaantunut [poikaystävääni], koska hänen takiaan olin vihainen itselleni. Olin niin häpeissäni, etten voinut edes katsoa vanhempiani silmiin.” Eräs toinen nuori valittaa: ”Luovuin kaikesta, mihin uskoin ja mitä arvostin, itsekunnioituksestani ja puhtaasta omastatunnostani – jotta olisin tuntenut olevani rakastettu.”

Kirjailija Clayton Barbeau teki hyvän yhteenvedon tästä sanoessaan: ”Mielestäni teini-ikäisiä, jotka leikittelevät sukupuoliasioilla, voidaan verrata lapsiin, jotka käsittelevät nitroglyseriiniä.”

Avain onnelliseen avioliittoon?

Jotkut nuoret ajattelevat sukupuolikokemusten hankkimisen valmentavan heitä paremmin avioliittoon. Tosiasiat osoittavat kuitenkin aivan muuta. Ensiksikin ongelmat avioliiton intiimeissä suhteissa liittyvät usein tunneperäisiin seikkoihin – eivät sukupuolikokemusten puutteeseen. Esiaviolliset suhteet ovat mitä todennäköisimmin tuhoisia avioliitolle. Ne tuhoavat molemminpuolisen kunnioituksen ja ohjaavat pitämään toista itselleen tärkeänä etupäässä fyysisin perustein, niin että tunneperäinen läheisyys laiminlyödään. Kirjassa Building a Successful Marriage mainitaan: ”Sukupuolinen kanssakäyminen ennen avioliittoa tapahtuu pakostakin pääasiallisesti fyysisellä tasolla, ja sille on tunnusomaista itsekkyys eikä niinkään toisen huomioon ottaminen.” Ajan mittaan itsekäs näkemys sukupuolisuhteista aiheuttaa vaikeuksia avioliitossa. Tyytyväisyys avioelämään tulee siitä, että aviopuolisot soveltavat Raamatun periaatteita ja ovat kiinnostuneempia antamisesta kuin itsekkäästä saamisesta. (1. Korinttolaisille 7:3; vrt. Apostolien teot 20:35.)

Kirjassa Why Wait Till Marriage? kiinnitetään huomiota vielä erääseen ongelmaan: ”Ei voida odottaa, että sellaiset miehet ja naiset, jotka ovat olleet sukupuoliasioissa sallivia ennen avioliittoa, muuttuisivat yhtäkkiä avioiduttuaan. Lähes poikkeuksetta he menettelevät samalla tavoin sukupuolisten mielijohteidensa suhteen kuin ennen avioliittoakin.” Tässä kirjassa sanotaan lopuksi: ”Jos pidät tärkeänä uskollisuuden osoittamista avioliitossa, niin huomaa, että se liittyy uskollisuuteen ennen avioliittoa.” Sukupuolisen kokemattomuuden säilyttäminen avioliittoon saakka voi auttaa sinua kehittämään moraalista voimaa, jota tarvitaan Raamatussa olevan käskyn noudattamisessa: ”Olkoon avioliitto kunniallinen kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamaton, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (Heprealaisille 13:4.)

Eräässä arvostetussa lääketieteellisessä aikakauslehdessä tehdään tällainen päätelmä: ”On selvää, että sukupuolisesti kokemattomien ennustetaan menestyvän paremmin avioliitossa, koska heillä on usein muita hyviä puolia, esimerkiksi he ovat velvollisuudentuntoisempia, kykenevämpiä lykkäämään nautintoja tuonnemmaksi, heille on tärkeämpää noudattaa sääntöjä ja heillä on muitakin samankaltaisia luonteenpiirteitä.” Niillä jotka tyhmyyksissään luopuvat siveydestään, on siis monia syitä katua.b Eräs tyttö sanoi: ”Olen 14-vuotias, ja olen menettänyt neitsyyteni. Kadun sitä syvästi, koko sydämestäni ja sielustani. Sydäntäni särkee, sillä halusin olla neitsyt, jollainen tuleva aviomieheni toivoisi minun olevan.”

Vältä tekemästä itsellesi vääryyttä

Siveydestä on vielä eräs hyöty, jota sinun tulisi harkita. Raamattu osoittaa, että ne jotka pitävät pilkkanaan Jumalan lakia, tekevät ”itselleen vääryyttä väärinteon palkaksi” (2. Pietari 2:13). Miten esiaviolliset suhteet voivat johtaa tällaisen vääryyden tekemiseen itseäsi kohtaan? Harkitse esimerkiksi sitä, mitä sanotaan Seventeen-lehden eräässä kirjoituksessa: ”Aids-tutkijat sanovat olevansa entistä huolestuneempia nähdessään aids-viruksen leviävän yhä laajemmalle nuorten keskuudessa.” Vaikka tämä kuolemaa tuottava sairaus onkin joutunut julkisuuden valokeilaan, eräs tutkimus paljastaa, että ”vain noin joka kolmas [tutkimukseen osallistunut nuori] oli muuttanut sukupuolista käyttäytymistään pelätessään tätä sairautta”.

Tällaiset nuoret eivät myöskään täysin ymmärrä, että moraaliton käytös voi johtaa raskauteen, monen muun sukupuolitaudin saamiseen aidsin lisäksi ja – mikä pahinta – se vahingoittaa suhdetta Jumalaan. Älä tee itsellesi vääryyttä. Sananlaskujen 14:16:ssa sanotaan: ”Viisas pelkää ja karttaa pahaa.” Älä tuudittaudu uskomaan tarunomaiseen ”turvalliseen seksiin”. Jumalan näkemyksen mukaan seksi on turvallista ja hyväksyttävää vain niiden välillä, joita yhdistää avioliiton side. Vaali sukupuolista kokemattomuuttasi, kunnes avioidut. Älä anna toisten saada sinua häpeämään sitä tai taivutella sinua luopumaan siitä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

Monista jotka ovat sukupuolisuhteissa ennen avioliittoa, tuntuu kuin heitä olisi käytetty sukupuolisesti hyväksi