Uskonnonvapaus Bulgariassa
Torstai-iltana 11. heinäkuuta 1991 saapui Thessaloniken tuntumaan Kreikkaan kuusi bussia Bulgariasta tuoden mukanaan yli 300 osanottajaa ”Vapautta rakastavien” piirikonventtiin. Naapurimaassa Jugoslaviassa käydyn siviilisodan ja alueella vallinneen levottoman ilmapiirin vuoksi nämä vieraat olivat saaneet viisuminsa vasta aivan viime hetkellä.
Suurlähetystön henkilökunta Sofiassa Bulgariassa oli jäänyt ylitöihin keskiviikkona käsittelemään konventtivieraiden viisumianomukset. Siksi heidät voitiin poimia busseihin eri puolilta Bulgariaa, niin että he ehtivät ajoissa konventtipaikalle ensimmäistä konventtipäivää, perjantaita 12. heinäkuuta, edeltäneenä iltana.
Jehovan todistajien työ oli tuolloin vielä kielletty Bulgariassa, joten he olivat riemuissaan saadessaan vapaasti nauttia kristillisestä toveruudesta naapurimaassaan Kreikassa! Bulgarialaisten vierailijoiden käyttöön oli varattu konventtialueelta sali, jossa oli kauniisti koristeltu lava (näkyy kuvassa). He olivat hyvin onnellisia ja kiitollisia siitä, että käytännöllisesti katsoen koko ohjelma esitettiin heidän omalla kielellään! Ainoa poikkeus oli raamatullinen näytelmä; siitä kerrottiin bulgariaksi 15 minuutin tiivistelmässä, jonka jälkeen konventtivieraat istuutuivat yhdessä kreikkalaisten veljiensä kanssa seuraamaan näytelmän esitystä.
Yksi bulgariankielisen ohjelman kohokohdista oli lauantaiaamupäivän kastepuhe, jota oli kuuntelemassa kaikkiaan 342 henkeä, ja 39 kastettiin (osa heistä näkyy seisomassa yllä olevassa kuvassa). Vieraat iloitsivat myös siitä, että heidän äidinkielellään ilmestyi kaksi julkaisua: kirjanen Kuolleiden henget – Voivatko ne auttaa tai vahingoittaa sinua? Onko niitä todella olemassa? sekä Kirjani Raamatun kertomuksista.
Kaikkein suurin riemunaihe konventtivieraita odotti kuitenkin Bulgariassa pian heidän palattuaan kotiinsa. Heinäkuun 17. päivänä, vajaa viikko konventin jälkeen, Jehovan todistajien toiminta Bulgariassa laillistettiin! Merkille pantavaa oli se, että bulgarialaiset julistajat käyttivät seuraavassa kuussa keskimäärin 21,2 tuntia palvelukseen. Voimme olla todella iloisia siitä, että uskonnonvapaudesta nautitaan jälleen yhdessä Itä-Euroopan maassa!