Lukijoiden kirjeitä
Syövän hoitomenetelmät. ”Tarkkailemme maailmaa” -palstalla ilmestynyt pikku-uutinen ”Hoitomenetelmät puntarissa” (22.9.1991) oli mielestäni todella harhaanjohtava. Se antaa ymmärtää, että epätavanomaisista hoitomuodoista on syöpäpotilaille aivan yhtä paljon apua kuin tavallisessa sairaalassa annettavasta hoidosta. The New England Journal of Medicine -lehden kirjoitus, johon uutisenne pohjautui, toi esiin täysin eri ajatuksen.
A. R., lääket. tri, Yhdysvallat
Uutisemme asiasisältö oli paikkansapitävä. On kuitenkin totta, ettemme maininneet yhtä tutkimuksen tärkeimmistä havainnoista, nimittäin sitä, että ne parantumattomasti sairaat potilaat, joita hoidettiin tavanomaisin lääketieteellisin menetelmin, kertoivat ”merkittävästi paremmasta elämänlaadusta” kuin ne, joita hoidettiin vaihtoehtoisin menetelmin. Mutta kuten uutisessamme osoitettiin, kumpikaan hoitotapa ei pystynyt toista tehokkaammin pidentämään potilaiden elämää. Siksi tutkimuksessa ehdotettiinkin, että joidenkin parantumattomasti sairaiden kohdalla harkittaisiin yhtenä vaihtoehtona hoidosta pidättymistä. Lukijoiden tulisi lisäksi huomata, että tutkijoiden itsensä mukaan näitä tuloksia ”ei voida yleistää koskemaan sellaisia potilaita, joiden [syöpä] ei ole kehittynyt yhtä pitkälle.” He toteavat lopuksi, että lääketieteen tutkijoiden ”saattaa olla syytä ryhtyä tutkimaan” joitakin vaihtoehtoisia hoitomuotoja. (Toimitus.)
Itä-Euroopan konventit. Kirjoitussarja ”Jumalista vapautta rakastavien riemua Itä-Euroopassa” (22.12.1991) oli mielestäni todella liikuttava. Saatoin aivan kuin kuulla Itä-Euroopassa asuvien kristittyjen veljiemme riemuhuudot ja suosionosoitukset, kun he saivat uusia raamatullisia julkaisuja äidinkielellään. En voinut itse olla läsnä noissa konventeissa, ja siksi olen kiitollinen näistä kirjoituksista, jotka tekivät meille jossain määrin mahdolliseksi iloita heidän kanssaan ja arvostaa enemmän omaa vapauttamme.
M. M., Italia
Flirttailu. Luin kirjoituksenne ”Nuoret kysyvät: Miten voin välttyä flirttailun aiheuttamalta tuskalta?” (8.12.1991.) Se kosketti minua, sillä siinä kerrottiin samanlaisesta kokemuksesta kuin minulla oli. Yksi alaotsikoista kuuluu: ”Älä anna flirttailijan loukata itseäsi!” Se on vaikeaa, koska ennen kuin tajuaa olevansa flirttailun uhri, on jo saattanut tulla loukatuksi. Mutta kuten kirjoituksessa sanotaan, joudumme ehkä kärsimään muutamista tunne-elämän mustelmista ja naarmuista matkalla kohti tosi rakkautta. Kiitos tällaisista arvokkaista kirjoituksista.
S. C. S. M., Brasilia
Verikysymys. Luin juuri artikkelin ”Vannomatta paras!” (22.9.1991), ja minulla on kyyneleet silmissäni kirjoittaessani tätä kirjettä. Asun uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa, ja minulla on pieni tytär. Tällä hetkellä mieheni ei vastusta uskoani, mutta jos syntyisi tilanne, jossa tyttärelleni voitaisiin tehdä verensiirto, mieheni vastustaisi kantaani. Tämä kirjoitus sai minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että meidän on tarpeellista valmentaa lapsiamme siten, että he voivat itse asennoitua Raamatun periaatteiden puolelle varhaisessa iässä.
L. W., Yhdysvallat
Villa ja koit. Kirjoituksessanne ”Ihmeellinen villa” (22.9.1991) sanotte: ”Sinua ei luultavasti tarvitse muistuttaa siitä, että koit pitävät villasta. Ne laskevat munansa paikkaan, missä kuoriutuvilla perhosentoukilla on yllin kyllin syötävää.” Suurin osa koiperhosista ei kuitenkaan aiheuta vahinkoa villalle eikä millekään muulle kankaalle! Kyseinen väite saa ihmiset ajattelemaan, että kaikki koit ovat vaaraksi ja että ne pitäisi tappaa.
T. K., Englanti
Kirjoituksessa ei suinkaan vaadittu koiden hävittämistä viimeistä yksilöä myöten, vaan esitettiin käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten välttää niiden aiheuttamat vahingot. On mielenkiintoista, että ”Grzimek’s Animal Life Encyclopedia” -eläinkirjan mukaan villaa ravinnokseen syövät koilajit ”ovat hyvin haluttomia lentämään. Suurin osa taloissa lentelevistä koiperhosista kuuluu muihin, harmittomiin sukuihin.” (Toimitus.)