Lukijoiden kirjeitä
Flirttailu. Kiitoksia kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Miten voin välttyä flirttailun aiheuttamalta tuskalta?” (8.12.1991). Jouduin äskettäin kokemaan flirttailun aiheuttaman tuskan ja petetyksi tulemisen tunteen, kun nuorimies, jonka kanssa olin kihloissa, lopetti suhteemme äkisti ja ilman syytä. Myöhemmin sain tietää, että hänellä oli flirttailijan maine ja että hän oli jo haavoittanut toisia ennen minua. Nyt tajuan, että olen itse osasyyllinen tähän tuskalliseen tilanteeseen, sillä tulin tunneperäisesti liian läheiseksi liian pian. Kunpa vain tämä kirjoitus olisi ilmestynyt kuukausia sitten.
G. T., Yhdysvallat
Muuan nuorimies halusi pitää minua vain ystävänään, ja suostuin siihen. Mutta hän soitteli minulle edelleen ja pyysi minua kanssaan ulos. Kun hän myöhemmin kysyi minulta, voisinko harkita häntä aviopuolisokseni, olin haltioissani. Mutta vuotta myöhemmin hän ilmoittaa minulle, ettei hän koskaan oikeastaan halunnutkaan mennä naimisiin. Hän sanoo, ettei minun olisi pitänyt suhtautua asiaan niin tunteellisesti, koska hän oli alun perin sanonut, ettei hän ole valmis avioliittoon. Sitten peittääkseen virheensä hän sanoo, että hän haluaa yhä mennä kanssani naimisiin – mutta vasta uudessa maailmassa. Tunnen yhä tunneperäistä tuskaa, mutta tuo kirjoitus auttaa minua selviytymään tilanteesta.
S. Y., Yhdysvallat
Perhe arvoonsa. Kuulun niihin isiin, jotka eivät ole koskaan osoittaneet olevansa kiinnostuneita lapsistaan. En tajunnut, millaisia vaikutuksia sillä voisi ajan mittaan olla. Kirjoitussarja ”Perhe arvoonsa ennen kuin on liian myöhäistä” (22.9.1991) osui todella arkaan paikkaan. Lupaan muuttua ja tehdä parhaani osoittaakseni lapsilleni enemmän hellyyttä.
J. B. M., Gabon
Kirjoitussarjassa puhuttiin pienokaisten itkuun reagoimisesta. Tarkoittaako tämä sitä, että meidän tulisi reagoida jokaiseen itkuun? Jos tulisi, niin eikö vauva saisi silloin tilaisuuden ohjailla vanhempiaan mielensä mukaan – lopulta omaksi vahingokseen?
S. H., Yhdysvallat
Me emme esittäneet mitään jäykkää sääntöä vaan rohkaisimme äitejä yleisesti huomaamaan lastensa tarpeet. Ja vaikka hieman vanhempien lasten hemmottelusta on aiheellistakin olla joskus huolissaan, niin lääkäreiden mukaan hyvin pieniä vauvoja on vaikea hemmotella pilalle reagoimalla niiden itkuun. (Ks. kirjoitusta ”Voi, hyvä lapsi! Lopeta jo!” ”Herätkää!”-lehdestä 8.12.1982.) (Toimitus.)
Tieteen huijauksia. Olin erityisen kiinnostunut kirjoituksesta ”Huijauksia tieteen pyhätöissä” (22.11.1991). Olen yhteydessä yhteen kirjoituksessa mainituista laitoksista, ja on järkyttävää saada tietää, että tällaista voi tapahtua luotetussa tieteellisessä yhteisössä. Sellaista tapahtuu, kun kilpailu ja ensimmäisenä olemisen halu voittavat rehellisyyden. Ihailen tri O’Toolen rohkeutta ja rehellisyyttä – jotka maksoivat hänelle hänen työpaikkansa. Vallitseva asenne tuntuu olevan se, että kuka tri O’Toole on oikaisemaan tri Imanishi-Karia. Ennakkoluulottomuuden oletetaan olevan luonteenomaista tiedemiehille, mutta toisinaan asia on juuri päinvastoin.
O. O., Yhdysvallat
Villa. Haluan kiittää teitä kirjoituksesta ”Ihmeellinen villa” (22.9.1991). Opiskelen parhaillaan ompelijaksi, ja meillä on oppitunnilla luettu villasta. Olen käyttänyt tätä kirjoitusta erään koulutehtäväni perustana. Minua vähän huolestutti se, sillä koulutoverini pitivät minua pilkkanaan sen vuoksi, että olen Jehovan todistaja. Rehtori piti jopa puheen, jossa hän varoitti oppilaita Jehovan todistajista! Opettajani kuitenkin luki kirjoituksen kiinnostuneena ja pyysi saada itselleen oman Herätkää!-lehden.
P. A., Tšekkoslovakia