Miten yöperhoset petkuttavat lepakkoja

Lepakot syövät mielellään yöperhosia ja käyttävät kaikuluotausjärjestelmäänsä niiden pyydystämiseksi. Yöperhosen paljastusjärjestelmä on kuitenkin erittäin pätevä varoituskeino, joka antaa yöperhoselle aikaa lentää suojaan. Lepakot paikantavat yöperhosen päästämällä ultraäänikirkaisujen sarjoja ja kaiut kertovat niille, onko yöperhonen saavutettavissa vai ei. Tämä keino toimii hyvin noin kolmeen metriin asti, mutta sitä kauempana kaiusta tulee liian heikko, jotta lepakolle olisi siitä suurtakaan hyötyä. Toisaalta taas yöperhonen voi kuulla lepakon piipityksen yli 20 metrin päästä. Aina kun siis yöperhonen sieppaa lepakon merkin, se lentää poispäin äänen tulosuunnasta ja lepakon ulottumattomiin. Mutta kolmen metrin etäisyydellä lepakosta yöperhosen täytyy toimia nopeasti. Joskus se syöksyy maata kohti. Toisinaan se yksinkertaisesti nykäisee siipensä kokoon ja pudottautuu. Joskus se taas saattaa käyttää sukellustaitoa tai kieppua maata kohden lentäen spiraalimaista rataa pitkin. Jotkin yöperhoset maistuvat pahoilta lepakoista. Nämä pahalta maistuvat yöperhoset pitävät voimakasta naksuttavaa ääntä lentäessään. Lepakon kuullessa tämän ”naksutuksen” se lopettaa heti pyydystämisen. Kuitenkin hyvältä maistuvat yöperhoset naamioituvat lähettämällä ultraääni-”naksutusta” lepakon hämäämiseksi. Petetty lepakko ei lähde takaa-ajoon, se kun ei tiedä, että äänekkäimpien ”naksuttelijoiden” joukossa ovat maukkaimmat yöperhoset.