Nuoret kysyvät:

Miksi minun täytyy tulla kotiin niin aikaisin?

”ONKO kenellekään teistä asetettu aikarajaa sille, mihin mennessä teidän täytyy illalla olla kotona?” tiedusteli Herätkää!-lehden toimittaja eräältä nuorten ryhmältä. Vastaus oli käytännöllisesti katsoen yksimielisen myönteinen. Seuraava kysymys herätti kuitenkin hyvin erilaisia kannanottoja. Kysyimme: ”Kuinka myöhään teidän mielestänne pitäisi saada olla illalla ulkona?”

”Minun mielestäni pitäisi tehdä niin kuin vanhemmat sanovat”, kommentoi teini-ikäinen Monica.a Nuori Bill oli eri mieltä. ”Minusta heidän ei pitäisi puuttua kotiintuloaikoihin”, hän sanoi ja jatkoi: ”He näet saivat varmaan olla myöhään ulkona silloin kun he olivat lapsia.” Sally-niminen nuori yritti löytää keskitien sanomalla: ”Minun mielestäni pitäisi kyllä noudattaa vanhempien määräämää kotiintuloaikaa – kunhan se ei ole ennen iltakahdeksaa.” Viimeiseksi vastasi Jerry, jolla tuntui olevan voimakkain mielipide asiasta. Hän sanoi: ”Sen sijaan että vanhemmat määräisivät jonkin tietyn kotiintuloajan, emmekö me voisi vain soittaa heille ja kertoa missä olemme? Kyllä heidän pitäisi olla ymmärtäväisempiä.”

Oletpa henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa, vanhempasi ovat varsin todennäköisesti asettaneet sinulle jonkinlaisen kotiintuloajan. Se saattaa olla joustamaton sääntö: ”Sinun on oltava kotona iltakymmeneen mennessä, tai muuten ...!” Tai ehkä vanhempasi määräävät kotiintuloajan aina tilanteen mukaan. ”Harkittuaan kenen kanssa menen ulos ja minne menemme, he sanovat ajan, mihin mennessä minun on oltava kotona. Se riippuu täysin seurastani ja paikasta, jonne menemme”, selittää 16-vuotias tyttö, jota lainattiin ’Teen-aikakauslehdessä. Niidenkin harvojen nuorten, joilla näyttää olevan rajattomasti vapautta, täytyy tavallisesti antaa edes jonkinlainen käsitys siitä, missä he ovat ja milloin he palaavat.

Useimpia nuoria tällaiset rajoitukset eivät paljoakaan häiritse. Jotkut eivät kuitenkaan pidä vanhempien määräämää kotiintuloaikaa vain vähäisenä epämukavuutena tai kiusallisena esteenä henkilökohtaisten suunnitelmien toteuttamiselle. Jane Rinzlerin kirjassa Teens Speak Out lainataan erästä 16-vuotiasta tyttöä, joka valitti: ”Tunnen itseni aivan pikkulapseksi, jolla ei ole lainkaan omaa elämää.” Toisia kotiintuloajat rasittavat, koska ne hankaloittavat heidän elämäänsä. Muuan nuori selittää: ”Ennen kotoa lähtöäni minun on kerrottava äidilleni, mihin menen, kenen kanssa, miten pääsen sinne ja millä tulen takaisin.”

Vanhempien näkemys kotiintuloajoista

Mikseivät vanhempasi voi vain antaa sinun mennä ja tulla oman mielesi mukaan? Harkitsehan, millaisen rajoituksen Jumala kerran antoi Israelin kansalle. Jumala oli antanut israelilaisille neuvon toimia ensimmäisenä pääsiäisen vieton iltana vuonna 1513 eaa. seuraavalla tavalla: ”Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua.” (2. Mooseksen kirja 12:12, 22.) Oliko Jumala kohtuuton asettaessaan tällaisen rajoituksen? Ei suinkaan, sillä se suojeli israelilaisia Jehovan enkelin toimeenpanemalta teloitukselta!

Vaikkei tilanne nykyään ehkä ole läheskään yhtä vakava, useimmilla vanhemmilla on hyvät syyt yrittää suojella nuoriaan. Loppujen lopuksi on aivan luonnollista, että vanhemmat ovat huolissaan lapsistaan. Jeesuksen Kristuksen vanhemmat olivat ”tuskaisia”, kun he eivät tienneet, missä hän oli – ja hän oli sentään täydellinen lapsi! (Luukas 2:41–48.) Sinun vanhempasi tietävät sinun olevan kaukana täydellisyydestä. Niinpä he ovat väkisinkin silloin tällöin huolissaan sinusta, vaikket olisikaan vaikeuksia etsivää tyyppiä. Mistä tämä johtuu?

Siitä, että vanhempasi tietävät hyvin, kuinka voimakkaita ”nuoruudelle ominaiset halut” voivat olla (2. Timoteukselle 2:22). He saattavat lisäksi tietää omasta kokemuksestaan, että ”kuriton poika [tai tyttö] on äitinsä häpeä” (Sananlaskut 29:15). Eräs äiti tunnusti: ”Olin teini-ikäisenä hyvin villi. Tiedän, mitä vanhemmilta voi salata.” Kun vanhempasi siis kuulevat teini-ikäisten irrallisista suhteista, alkoholin ja huumeiden käytöstä tai naapurissa pidettävistä riehakkaista juhlista, he saattavat aivan oikein tehdä sellaisen päätelmän, että jonkinlaiset rajoitukset ovat paikallaan.

Lisäksi vanhempasi saattavat aivan aiheellisesti olla huolissaan turvallisuudestasi. Raamattu kertoo, että kun patriarkka Jaakobin poikien paluu Sikemin läheisyydestä viivästyi, Jaakob sanoi pojalleen Joosefille: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi – – voivat, ja kerro sitten minulle.” (1. Mooseksen kirja 37:13, 14.) Tämä ei ollut pelkkää vainoharhaisuutta. Muutamia vuosia aikaisemmin sattuneiden tapahtumien vuoksi Sikem oli Jaakobin pojille vaarallinen paikka. (1. Mooseksen kirjan 34. luku.)

Maailma on nykyään paljon vaarallisempi kuin raamatullisina aikoina – tai edes silloin, kun vanhempasi olivat nuorempia. Elämme hyvin pitkällä ”viimeisissä päivissä”, jona ajanjaksona Raamatun ennustuksen mukaan on ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Se kreikan kielen sana, joka on käännetty sanoilla ”vaikea selviytyä”, voidaan myös kääntää sanalla ”vaarallinen”, ”vakava” tai ”vaikea”. (Kuningas Jaakon käännös, Douay, English Revised Version, Kirkkoraamattu.) Monet ihmiset ovat nykyään ”vailla itsehillintää” eli ”väkivaltaisia”. (2. Timoteukselle 3:1–5, Today’s English Version.) Väkivaltarikokset, kuten raiskaukset ja murhat, kuuluvat tänä aikana elämän ikävään todellisuuteen.

Vanhempasi tietävät myös sen, että illan pimetessä vaikeuksiin joutumisen todennäköisyys kasvaa. ”Iltamyöhällä voi tapahtua kamalia asioita”, myönsi eräs nuori tyttö Herätkää!-lehden toimittajalle, ”ja vanhempamme yrittävät vain suojella meitä.” Muuan toinen nuori tyttö sanoi: ”Puolenyön jälkeen kaduilla liikkuu paljon rattijuoppoja, ja on parasta olla menemättä ulos samaan aikaan.”

Nuoria vaanivat myös moraaliset vaarat. Illan edetessä vapaudutaan yleensä estoista, ja käytös muuttuu aina vain riehakkaammaksi. Raamattu yhdistää näin ollen hyvästä syystä irstaan käytöksen illan tunteihin. Jesajan 5:11:ssä Jumala julisti, että ”voi niitä, jotka – – iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina”. (Vrt. 1. Tessalonikalaisille 5:7.) Vanhempasi saattavat näin ollen pelätä sitä, että mitä myöhempään olet ulkona, sitä suuremmassa vaarassa olet joutua mukaan riehakkaaseen juhlintaan, syyllistyä alkoholin väärinkäyttöön tai sukupuoliseen moraalittomuuteen. Jollet siis ilmaannu kotiin silloin, kun sinun vanhempiesi mielestä pitäisi, he todennäköisesti huolestuvat. Ja silloin heillä on oikeus kuulla tapahtuneesta jonkinlainen selitys.

Muuan nuori tyttö muistelee: ”Kerran kun olin tyttöystäväni luona myöhään eikä äitini tiennyt missä olin, hän lähti etsimään minua. Hän käveli naapuritalojen ohi ja huusi nimeäni!” Nolostuttavaa? Epäilemättä, mutta on niin kuin eräs äiti selitti: ”Joka kerta kun [tyttäreni] tulevat kotiin vasta pimeän tultua, huomaan pelkääväni pahinta.”

He siis välittävät

Mutta entä jos mieleesi ei edes juolahtaisi syyllistyä irstaaseen käytökseen? Entä jos haluat vain viettää hieman aikaa ystäviesi kanssa? Voi tosin olla turhauttavaa joutua jäämään kotiin, kun toiset ikäisesi saavat mennä ulos. Voi myös tuntua nololta joutua selittämään ystäville, ettet voi mennä ulos heidän kanssaan, koska sinun täytyy tulla kotiin aikaisin. Mutta jos oikein ajattelet asiaa, niin eikö Leslie-nimisen nuoren lausunnossa olekin vankka perä? Hän sanoo: ”Mitä sellaista aiot tehdä puolenyön aikaan, mitä et voi tehdä iltakahdeksalta?” Toisin sanoen eikö tervehenkisestä ajanvietteestä voida yleensä nauttia normaaliin valveillaoloaikaan? Miksi siis antautua alttiiksi niille vaaroille, jotka myöhään ulkona oleminen tuo tullessaan?

On vielä eräs näkökohta, jota kannattaa harkita: onko myöhään valvominen hyvä tapa käyttää aikaasi? Raamattu kannustaa kristittyjä seuraavin sanoin: ”Pitäkää siis tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat ostaen sopivan ajan itsellenne, koska päivät ovat pahat.” (Efesolaisille 5:15, 16.) Lisäksi onko myöhään valvomisesta sinulle hyötyä läksyjen lukemisessa, tai auttaako se sinua suoriutumaan kotiaskareista? Onko sinun sen vuoksi vaikeampi keskittyä kristillisissä kokouksissa?

Lopuksi voit koettaa pitää sinulle annettua kotiintuloaikaa osoituksena vanhempiesi rakkaudesta sinua kohtaan. Kirjassaan How to Raise Parents kirjailija Clayton Barbeau kysyy: ”Miltä sinusta tuntuisi, jos minä vanhempanasi sanoisin sinulle: ’En välitä, vaikka käytät huumeita, juopottelet tai tupakoit. En välitä, vaikka hurjastelet autolla. En välitä, vaikka olet myöhään ulkona. – –’ Mitä itse asiassa sanoisin sinulle? Tietenkin, että en rakasta sinua, en välitä sinusta ja ettet ole minulle lainkaan tärkeä.” Saatat tosin joskus tuntea olevasi hieman kateellinen sellaisille nuorille, joilla on enemmän vapautta, mutta muista: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” (Sananlaskut 13:24.)

Sinun täytyy koko elämäsi ajan noudattaa sääntöjä ja rajoituksia. Miksi siis jättää noudattamatta erästä melko vähäistä rajoitusta: kotiintuloaikaa? On totta, että joskus kotiintuloaikaa koskevat rajoitukset saattavat olla kohtuuttomia. Siksi voit saada apua myöhemmin julkaistavasta kirjoituksesta, joka käsittelee sitä, miten toimia tuollaisessa tilanteessa. Tavallisesti sinun on kuitenkin viisasta totella vanhempiasi ja yrittää ymmärtää heidän tunteitaan. Sananlaskujen 28:7 sanoo: ”Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika.” Ehkä aikaa myöten rupeat suhtautumaan asioihin samalla tavalla kuin muuan nuori nainen, joka sanoo: ”En millään ymmärtänyt, miksi äiti ja isä olivat niin kovin suojelevia ja olivat huolissaan minusta, kun tulin kotiin myöhään. Nyt kun olen itse äiti, tiedän, miksi äitini valvoi ja odotti minua. Siksi että hän välitti minusta!”

[Alaviitteet]

[Kuva s. 21]

Nuoret eivät useinkaan pidä siitä, että heidän täytyy tulla kotiin aikaisin