Nuoret kysyvät:

Miksi minulla on niin tiukat kotiintuloajat?

LENISTÄ oli hauskaa olla myöhään ulkona ystäviensä kanssa. Pian hänen isänsä sai kuitenkin tietää, että hänen myöhäisillan puuhansa olivat kaikkea muuta kuin harmitonta huvia. Len muistelee: ”Erään kerran jouduin niin suuriin vaikeuksiin, etten saanut kahteen viikkoon lähteä huoneestani – paitsi syömään ja kouluun. En saanut edes katsella ikkunasta ulos! Kun rangaistus oli kärsitty, lähdin ystävieni kanssa ulos ja viivyin keskiyöhön asti. Tullessani kotiin näin isäni istuvan kuistilla odottamassa minua ...”

Monia nuoria harmittaa se, että heidän vanhempansa valvovat heidän menemisiään ja tulemisiaan. Eräs nuori tyttö sanookin: ”Kun tulin teini-ikään, vanhempani alkoivat asettaa minulle kaikenlaisia rajoituksia, esimerkiksi että minun piti tulla kotiin puoliyöhön mennessä. Että minua suututti.” Kun nuori sitten purkaa harminsa uhmakkuutena, siitä ei tavallisesti koidu enempää vapautta vaan lisää ja tiukempia rajoituksia.

Pienistä rikkomuksista seuraa ehkä vain se, että kotiintuloaika muutetaan aikaisemmaksi. Vakavammissa tapauksissa nuori saattaa menettää joitakin etujaan tai joutua määräajaksi kotiarestiin. ”Jos tulee lauantai-iltana kotiin myöhästyneenä, ei ehkä pääse ollenkaan ulos seuraavana lauantaina”, selittää muuan teini-ikäinen tyttö. ”Yksinäisselliinkin” voi joutua: ei vieraita, ei puhelinsoittoja, ei televisiota. Joidenkin nuorten mielestä kaikkein kiduttavin rangaistus on kuitenkin nuhdesaarna. ”Voi sitä syyllisyydentunnetta!” huudahtaa eräs teinipoika. ”Aluksi he sanovat, miten hirveän huolissaan he olivat sinusta. Sitä tuntee itsensä aivan äärimmäisen syylliseksi.”

Mutta eivätkö vanhempasi rakastakin sinua ja eikö heillä olekin oikeus vaatia sinun olevan kotona järkevään aikaan? Jollet ole, he ovat pakostakin levottomia ja huolissaan eivätkä ehkä edes kykene nukkumaan. Vanhempiaan rakastava ja heistä aidosti välittävä nuori ei varmastikaan haluaisi aiheuttaa sellaista tarpeetonta huolta. Eikö se olisi todella itsekästä?

Monista nuorista kuitenkin tuntuu, että heidän vanhempiensa heille asettamat rajoitukset ovat epäoikeudenmukaisia tai kohtuuttomia. ”He ovat aivan järjettömiä yrittäessään kohdella minua kuin olisin vasta viisitoista”, 18-vuotias Fred kapinoi. ”Minun ei tarvitse kuin kieltäytyä tekemästä sitä, mitä isäni käskee, ja niin tappelemmekin jo täyttä päätä asian vuoksi.” Vanhempien kanssa voi kuitenkin toimia paremmallakin tavalla kuin turvautumalla uhmakkuuteen.

Reilua vai epäreilua?

Kuinka epäreiluja nuo rajoitukset ensinnäkään ovat? Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa osoitettiin, vanhemmillasi on todennäköisesti perusteltuja syitä pelätä turvallisuutesi ja hyvinvointisi puolesta?a Eikö muillakin ikäisilläsi kristityillä nuorilla ole samanlaisia rajoituksia? Onko sinulla siinä tapauksessa päteviä perusteita asettaa vanhempiesi arvostelukyky kyseenalaiseksi?

Alussa mainittu nuori Len ei ymmärtänyt, että hänen isällään oli hänen parhaat etunsa sydämellään. Muistathan, ettei hän tullut kotiin sovittuna aikana ja näkikin sitten isänsä odottamassa häntä kuistilla. Miten Len ratkaisi asian? Hän oli vielä tottelemattomampi. ”Kun auto kääntyi pihallemme, liu’uin nopeasti alas istuimellani niin ettei isä voinut nähdä minua ja käskin ystävääni ajamaan pois. Päätin lähteä kotoa.” Sen hän tekikin ja alkoi liikkua kurittoman joukon mukana, joka johti hänet sukupuoliseen moraalittomuuteen, autovarkauksiin ja huumeiden väärinkäyttöön. Lopulta hän joutui vankilaan. Onko tämä ääritapaus? Ehkäpä, mutta se havainnollistaa hyvin Sananlaskujen 1:32:n paikkansapitävyyttä: ”Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa.”

Jotkut nuoret eivät ehkä vastusta kotiintuloaikoja sinänsä, mutta heitä harmittaa se, että heidän sisaruksillaan näyttää olevan enemmän vapautta kuin heillä. ”Vanhempi veljeni Mark oli tavallisesti ulkona niin pitkään kuin halusi”, valittaa Patti, ”mutta hän ei koskaan saanut kotiarestia. Minun taas ei tarvitse olla kuin muutaman minuutin myöhässä, ja peli on menetetty. Se ei ole reilua.” On helppo ymmärtää, miksi tuollainen tilanne voi saada sinut kuohuksiin. Mutta ennen kuin huudat ”epäreilua!”, harkitsehan Galatalaiskirjeen 6:4, 5:ssä esitettyjä Raamatun periaatteita: ”Koetelkoon hän, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten. Sillä kukin on kantava oman kuormansa.”

Sinä olet yksilö. Se että vanhempi sisaresi tai veljesi nauttii joitakin etuja, ei välttämättä oikeuta sinua saamaan samoja etuja. Todennäköisesti hänen oli todistettava luotettavuutensa ajan mittaan. Sama koskee sinua. Etkö sitä paitsi inhoakin sitä, että vanhempasi vertaavat sinua vanhempaan veljeen tai sisareen? Miksi tekisit niin itse vertailemalla erilaisia etujanne? Kirjassaan ”After All We’ve Done for Them” tri Louis Fine toteaa: ”Usein vanhemmat todella kohtelevat ja kurittavat kutakin lastaan eri tavalla. He ehkä tajuavat, että heidän lapsensa ovat yksilöitä, joilla on erilaiset tarpeet ja taipumukset, ja että heitä siksi tulisi kohdellakin yksilöllisesti.”

Silti nuorista joskus tuntuu, että he joutuvat maksamaan vanhemman sisaren tai veljen tekemistä virheistä. ”Vain siksi, että sisareni otti auton ja oli ulkona liian myöhään, minun myöhäinen ulkona olemiseni on automaattisesti poissa laskuista. Minulle ei anneta edes mahdollisuutta todistaa olevani luotettava!” Tällainen tilanne ei ehkä kuitenkaan ole läheskään niin epäreilu kuin miltä se näyttää. Vanhempasi ovat nyt vanhempia ja viisaampia kuin kasvattaessaan veljeäsi tai sisartasi, ja koska he eivät halua toistaa aiemmin tekemiään virheitä, he ovat ehkä hieman tiukempia sinulle.

Mutta miksi pienestä myöhästymisestä pitää rangaista? Kotiarestiin jääminen ei epäilemättä ole hauskaa. Siksi ajatteletkin tavallisesti kahdesti, ennen kuin tulet taas kerran myöhässä kotiin. Nuori Marcus esittää asian näin: ”Minua on rangaistu monta kertaa. – – Jos meitä ei rangaistaisi, emme koskaan oppisi mitään.” Raamatussa sanotaankin: ”Kuritusta noudattava on elämän tiellä.” (Sananlaskut 10:17.)

Liian suojelevat vanhemmat

Joskus rangaistus eittämättä tuntuu olevan ”rikosta” raskaampi. Vanhemmat saattavat olla hieman liian suojelevia ja ehkä kohtuuttomia vaatimuksissaan. Usein avoin keskustelu kuitenkin katkaisee ongelmilta siivet heti alkuunsa. Jos kerrot vanhemmillesi, mihin olet menossa, mitä aiot tehdä, kenen kanssa ja milloin tulet takaisin, he todennäköisesti antavat sinulle auliimmin liikkumisvapautta. Jos he tuntuvat kohtuuttomilta, yritä lähestyä heitä ”oikeana aikana”, ehkä silloin kun he ovat tyyniä ja levänneitä (Sananlaskut 25:11, UM). Ota huomioon heidän pelkonsa ja huolensa. Vakuuta heidät siitä, että rakastat heitä ja haluat olla yhteistoiminnallinen. Auta heitä ymmärtämään, että vapauden lisääntyminen kuuluu kasvuusi aikuiseksi.

”Sinun täytyy myös kertoa heille tarkasti, mikä on tilanne”, sanoo eräs teini-ikäinen tyttö. ”Yleensä he ymmärtävät, kun selität, miksi et voi olla kotona aikaisin jonain iltana.” Puhumalla asiat selviksi kypsällä tavalla osoitat vanhemmillesi olevasi vastuuntuntoinen – sellainen johon voi luottaa. Jos he yhä epäröivät, voisit ehkä ehdottaa jotain järkevää kompromissia.

Entä jos lupa annetaan? Merkitköön silloin ”sanasi kyllä ’kyllä’”: ole kotona ajallaan (Matteus 5:37). Parhaimmatkin suunnitelmat voivat tosin pettää (vrt. Jaakob 4:13, 14); voi sattua onnettomuus tai suunnitelmat saattavat muuttua. Soita siinä tapauksessa kotiin, jos mahdollista, ja pidä vanhempasi ajan tasalla. ”Niin kauan kuin äitini tietää, missä olen ja että olen tulossa kotiin, kaikki on kunnossa”, sanoo muuan teini-ikäinen.

Hyvän maineen luominen on myös tärkeää. Sananlaskujen 20:11:ssä sanotaan: ”Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.” Jos otat tavaksesi toimia tottelevaisesti ja rehdisti, vanhempasi pysyvät ehkä rauhallisina, jos joskus olet hieman myöhässä. Tosin ei edes Jeesuksen täydellinen käytös estänyt hänen vanhempiaan tulemasta ”tuskaisiksi”, kun hän oli heiltä kadoksissa (Luukas 2:48). Älä siis ylläty, jos sinun vanhempasi ovat poissa tolaltaan – jopa siinä määrin, etteivät he ehkä aluksi anna sinun selittää, miksi olit myöhässä.

Sananlaskujen 29:11:ssä sanotaan: ”Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.” Anna heidän suuttumuksen puuskansa mennä ohitse. Kun tilanne on hiukan rauhoittunut, yritä selittää mitä tapahtui. Mutta ”puhu totta” (Efesolaisille 4:25); älä keksi kaukaa haettuja tekosyitä, jotka vain osoittaisivat, ettei sinuun voi luottaa. Mikäli olit huolimaton tai muistamaton, pyydä vilpittömästi anteeksi ja ota kuritus vastaan. Vanhempiesi mielestä ei ehkä ole syytä ryhtyä ankarampiin toimiin. Toisaalta heistä saattaa tuntua siltä, että lisärajoitukset olisivat paikallaan, ja sinun täytyy yksinkertaisesti voittaa takaisin heidän luottamuksensa.

Kotiintuloajat ovat ehkä ikäviä, mutta niitä tuskin voidaan pitää sydämettöminä, epätavallisina rangaistuksina. Suhtaudu niihin tyynesti. Jos olet yhteistyössä vanhempiesi kanssa ja vältät uhmakasta henkeä, he voivat jopa päättää löysätä hieman ohjaksia ja antaa sinulle enemmän vapautta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Vanhempiesi uhmaaminen johtaa tavallisesti siihen, että vapauttasi rajoitetaan entisestään