Onko kristittyjen sopivaa pelata uhkapelejä?

ONKO kristityn sopivaa pelata uhkapelejä saadakseen jotakin ilmaiseksi? Ei ole, sillä Jumalan sana kannustaa häntä elättämään itsensä ja perheensä työnteolla: ”’Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.’ – – Annamme käskyn – – että he tekisivät hiljaisesti työtä ja söisivät itse ansaitsemaansa ruokaa.” (2. Tessalonikalaisille 3:10, 12.)

Eräs sosiologi on sanonut veikkauspelejä ”keinoksi, jolla monet köyhät tekevät muutamista harvoista rikkaita”, ja tämä pätee useimpiin rahasta pelattaviin peleihin. Haluaisiko kristitty rikastua niiden kustannuksella, joilla tuskin on siihen varaa? Kristittyjen tulee ”rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään” (Markus 12:31). Uhkapelit kehittävät rakkauden asemesta itsekkyyttä ja myötätunnon asemesta tunteettomuutta.

Uhkapelien pelaamisen pontimena on usein himoitseminen eli ahneus, kristillisyydelle vieras mielenlaatu. Roomalaiskirjeen 7:7:ssä Paavali kirjoittaa: ”Sinä et saa himoita.” Sana ”himoita” merkitsee ’tuntea himoa jotakin kohtaan, haluta kiihkeästi’. Eikö tässä olekin osuva luonnehdinta sille kohtuuttomalle halulle, jota uhkapeluri tuntee yrittäessään voittaa lähimmäistensä rahat? Tällainen halu sotii kristillistä omastaan jakamisen ja antamisen ihannetta vastaan.

Raamatussa sanotaan: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat – – lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Timoteukselle 6:10.) Tällaiseksi Raamattu kuvailee himopelaajan ahdingon, sellaisen paheen orjana olon, joka yhä uudelleen saa hänet tuntemaan itsensä tuskallisesti runnelluksi.

Jeesus sanoi, että ihmiset tunnistettaisiin ”heidän hedelmistään” (Matteus 7:20). Sen lisäksi että pelaaminen aiheuttaa kärsimyksiä himopelaajille ja heidän perheilleen, se on jo pitkään yhdistetty epärehellisyyteen ja rikollisuuteen. Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica todetaan: ”Uhkapelien huono maine johtuu suuressa määrin pelinjärjestäjien epärehellisyydestä.” Järjestäytynyt rikollisuus on yhdistetty sekä lailliseen että laittomaan uhkapelitoimintaan. Haluaisiko kristitty tukea tällaista elinkeinoa edes välillisesti?

Tämän kirjoitussarjan toisessa osassa selitettiin myös, miten uhkapelien pelaamiseen liittyy onnennumeroiden, onnenpäivien tai onnekkaan voittojen sarjan tavoittelua. Pelurit ovat vuosisatojen ajan koettaneet liehakoinnilla voittaa Onnettaren suosion. Vanhat roomalaiset antoivat hänelle nimen Fortuna, ja Roomassa oli lopulta 26 hänen kunniakseen pystytettyä temppeliä.

Profeetta Jesaja puhui samantapaisesta, Gad-nimisestä jumaluudesta, jota luopioisraelilaiset palvoivat. Hän kirjoitti: ”Te, jotka hylkäätte Herran – –, jotka valmistatte Gadille [hyvän onnen jumalalle, hepreaksi gadh] pöydän.” (Jesaja 65:11.) Vuoden viimeisenä päivänä oli tapana valmistaa hyvän onnen jumalalle pöytä, johon pantiin monenlaisia ruokia. Tällä keinoin entisajan ihmiset toivoivat saavansa varmistetuksi itselleen hyvän onnen alkavallekin vuodelle.

Jumala ei hyväksynyt niitä, jotka lapsellisesti luottivat siihen, että Gad eli Onnetar ratkaisee heidän ongelmansa. Onneen luottaminen rinnastettiin tosi Jumalan, Jehovan, hylkäämiseen. Kristittyjen ei pidä alistua Fortunan oikkuihin, vaan heidän tulee panna luottamuksensa tosi Jumalaan, Jehovaan. Hän on luvannut antaa paljon suuriarvoisempia rikkauksia, eikä hän koskaan petä meitä.