Lukijoiden kirjeitä
Avioero. Kirjoituksenne aiheesta ”Avioerojen julma hinta” (8.2.1992) saivat minut kirjoittamaan. Vuonna 1988 erosin oltuani neljä vuotta naimisissa lukionaikaisen rakastettuni kanssa. Jos olisin silloin tiennyt sen, mitä nyt tiedän, olisin yrittänyt pelastaa avioliittoni. Avioero johtaa taloudelliseen perikatoon. Ja vaikka avioliitossa olleet miehet tavoittelevat eronneita naisia, naimattomat miehet suhtautuvat torjuvasti naisiin, joilla on lapsia. He saattavat seurustella kanssasi, mutta ilman avioliittotarkoitusta. Toivon tosiaankin tämän kirjoituksen pelastavan ainakin yhden avioliiton. Omaani en pystynyt pelastamaan.
T. R., Yhdysvallat
Mainintanne siitä, että avioerosta on tuskallisia seurauksia, vaikka sille olisikin pätevät perusteet, pitää paikkansa. Joskus minusta tuntuu kuin uisin tunteiden meressä. Ajan kulumisen, päivittäisten hengellisten toimintojen ja Jehovan rakkaudellisen huomaavaisuuden vuoksi koen näitä vaikeita tunteita entistä harvemmin eivätkä ne ole enää yhtä voimakkaita.
M. H., Yhdysvallat
Nuoret kysyvät. Kiitoksia kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Onko normaalia olla sukupuolisesti kokematon?” (22.3.1992). Koska monet naureskelevat minulle ja pilkkaavat minua sen vuoksi, että olen säilyttänyt neitsyyteni, aloin tulla epävarmaksi. Tämä kirjoitus kuitenkin avasi silmäni. Olen päättänyt suojella fyysistä ja tunneperäistä hyvinvointiani ja, mikä kaikkein tärkeintä, säilyttää hyvän suhteeni Jumalaan.
A. R., Brasilia
Arvostin kirjoitusta ”Nuoret kysyvät: Miksen minä sovi mukaan joukkoon?” (22.10.1991). Se tuli juuri silloin, kun olin todella alamaissa, koska minua ei hyväksytty mukaan joukkoon. Voisin mainita erään nuoren, joka sanoi, että ”ellet käytä oikeita tenniskenkiä, sinä et sovi mukaan joukkoon”, minulla kun ei ole varaa kaikkiin muotivaatteisiin. Kirjoituksenne auttoi minua näkemään, etten ole ainoa.
K. M. S., Yhdysvallat
Kiitoksia kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Mitä jos olen köyhän perheen lapsi?” (22.1.1992). Siitä huolimatta etten ole nuori enkä todella köyhä, tämä kirjoitus auttoi minua. Mieheni ja minä olemme käyneet läpi taloudellisesti vaikeita aikoja. Tilanne näytti niin toivottomalta, että tunsin olevani aivan lamaantunut. Kirjoituksessa olleet tiedot auttoivat minua tajuamaan, että kielteinen ajatteluni vain pahensi tilannetta. Nyt pystyn kestämään paremmin.
K. J., Yhdysvallat
Inkat. Sain juuri luettua kirjoituksen ”Silmäys inkojen kulta-aikaan” (22.1.1992). Olen 15-vuotias, ja minua on aina kiehtonut tutkia, millaisia Etelä-Amerikan kulttuurit olivat ennen Kolumbuksen tuloa Amerikkaan. Kirjoituksenne oli hyvin mielenkiintoinen, asiallinen ja muihin lukemiini kirjoituksiin verrattuna erilainen. Tällaisen aineiston avulla voimme lisätä käytännöllisellä ja miellyttävällä tavalla tietojamme monenlaisista aiheista.
D. A. S., Argentiina
Syömishäiriöt. Kiitos kirjoituksestanne ”Syömishäiriöistä kärsivien auttaminen” (22.2.1992). Paras ystäväni valittaa alinomaa painostaan. Hän painaa ainoastaan noin 45 kiloa, ja minä olen kaksi kertaa niin iso, joten se saa minut tosiaan häpeämään liikalihavuuttani. Olen kokeillut jos jonkinlaisia ruokavalioita, mutta niistä ei ole ollut hyötyä. Minulla ei ole juuri ollut itseluottamusta, koska olen niin isokokoinen. Kirjoituksenne auttoi minua kehittämään jonkin verran lisää itseluottamusta.
P. M., Yhdysvallat
Enää lähes kahteen vuoteen en ole ollut tiukan tarkkailun alaisena bulimian vuoksi. Se, että aviomieheni piti minua silmällä päivittäin ja että rukoilin jatkuvasti Jehovaa, olivat ponnahduslautanani paranemiseen. Kioskiruoan sijasta terveellisen ruoan, kuten hedelmien ja vihannesten, pitäminen keittiössä oli myös avuksi. Persikka alkaa maistua hämmästyttävän makealta sen jälkeen kun lopettaa kioskiruoan syömisen.
S. G., Yhdysvallat