Kuoleman pistin poistetaan

EI OLE epätavallista, että kuolema selitetään luonnolliseksi tai normaaliksi asiaksi. Raamatun mukaan näin ei kuitenkaan ole. Kuolema on vihollinen, joka ilmaantui synnin seurauksena. ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet”, sanotaan Raamatussa Roomalaiskirjeen 5:12:ssa.

Koska Jumalan tarkoitus ei ollut, että ihmiset kuolisivat, hän on rakkaudellisesti järjestänyt ulospääsytien kuolemasta. Sallimalla Poikansa kuolla puolestamme hän on antanut vastaavat lunnaat kuolemanrangaistuksesta vapautumiseksi. (Matteus 20:28; 1. Johannes 2:2.) Hän on myös luvannut maallisen paratiisin, jossa kaikkia ihmisiä tulee hallitsemaan aivan uudenlainen hallitus. Tämä hallitus poistaa täysin synnin ja kuoleman vaikutukset (Luukas 18:30). Raamatussa sanotaan Ilmestyskirjan 21:3, 4:ssä: ”Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Miten on sitten niiden laita, jotka ovat jo kuolleet?

Heillä on ylösnousemustoivo – mahdollisuus saada elää jälleen ihmisinä, tällä kertaa paratiisimaassa ruumiillisesti ja henkisesti täysin terveinä. Me luemme: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Jeesus Kristus, jonka Jumala lähetti lunastamaan ihmiset vapaiksi, vakuuttaa meille edelleen: ”Tämä on Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Johannes 6:40.)

Ylösnousemustoivo on antanut monille, jotka ovat menettäneet jonkun omaisensa, voimaa kestää. He ymmärtävät, että nämä heidän läheisensä vain ”nukkuvat kuolemassa”, eivätkä he sen tähden sure ”niin kuin muut, joilla ei ole toivoa” (1. Tessalonikalaisille 4:13). He odottavat pääsevänsä nauttimaan jälleen yhdessäolosta heidän kanssaan Jumalan lupaamassa uudessa asiainjärjestelmässä. He luottavat Jumalaan, joka lohduttaa ja on antanut toivon (Roomalaisille 15:4, 13; 2. Korinttolaisille 1:3; 2. Tessalonikalaisille 2:16).

Tästä syystä Jehovan todistajien hautajaiset eroavat suuresti kaikkien muiden järjestämistä hautajaisista. Voidakseen saada Jumalan hyväksymyksen Jehovan todistajat karttavat muotomenoja, jotka ovat vastoin hänen Sanaansa, Raamattua. He karttavat myös tapoja ja koristuksia, jotka juontavat juurensa käsityksistä, joita Raamattu ei opeta. He palvovat ainoastaan tosi Jumalaa, Jehovaa, joten he kieltäytyvät osoittamasta vainajilleen palvovaa kunnioitusta. He eivät liioin halua millään tavoin tehdä vaikutusta varallisuudellaan tai asemallaan, sillä he tietävät sen olevan vastenmielistä Jumalalle (1. Johannes 2:16). Heidän hautajaisensa ovat yksinkertaisia ja arvokkaita ja rohkaisevat surevien mieltä. Vainajalle pidetään muistopuhe, jossa ilmaistaan Raamatun esittämä toivo. He surevat, mutta eivät kohtuuttomasti.

Jehovan todistajat tietävät, että ”viimeisenä vihollisena – – kuolema” tullaan pian poistamaan. Silloin toteutuvat seuraavan ennustuksen sanat: ”Kuolema on nielty iäksi. Kuolema, missä on voittosi? Kuolema, missä on pistimesi?” (1. Korinttolaisille 15:26, 54, 55.)