”Viimeinen vihollinen” kukistetaan!

KUN olit lapsi, saatoit pelätä pimeää. Kauhukertomukset ja jotkin sadutkin ovat voineet saada sinut pelon valtaan. Oli hyvin rauhoittavaa, kun äiti tai isä jätti valot palamaan yrittäessäsi saada unenpäästä kiinni.

Monet pelkäävät samalla tavalla kuolemaa. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla pelottava. Miksei? Se johtuu siitä, mitä kuolema todellisuudessa on.

Tunne vihollisesi

Muinaisen Israelin viisas kuningas Salomo julisti: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarnaaja 9:5.) Tämän omassa Raamatussasi olevan Jumalan henkeyttämän ajatuksen mukaan kuolema on yksinkertaisesti elämän vastakohta. Kuolleet ovat tiedottomassa tilassa.

Puhuessaan kuolemasta kuvaannollisella tavalla kristitty apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kuolema, missä on voittosi? Kuolema, missä on pistimesi?” Mikä on kuoleman tuottava pistin? Paavali sanoo: ”Kuoleman tuottava pistin on synti.” (1. Korinttolaisille 15:55, 56; Hoosea 13:14.) Mistä tämä kuolettava pistin sitten on peräisin? Toisaalla Raamatussa Paavali toteaa: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Apostoli ei jätä mitään epäilystä siitä, kuka tämä ”yksi ihminen” oli, sanoessaan: ”Kaikki kuolevat Aadamissa.” (1. Korinttolaisille 15:22.) Ensimmäisen esi-isämme, Aadamin, tottelemattomuuden vuoksi olemme kaikki suojattomia kuoleman pistintä vastaan (1. Mooseksen kirja 3:1–19).

Jos meillä on hyvä terveys, rakastava perhe ja miellyttävä elinympäristö, kukaan meistä ei haluaisi kuolla. ”Aika ja aavistamattomat tapahtumat” voivat kuitenkin riistää meiltä elämän, kuten Raamatussa osoitetaan (Saarnaaja 9:11, UM). Emme todellisuudessa tiedä, mitä elämässämme tapahtuu huomenna (Jaakob 4:14). Yksi asia on varma: olemme kaikki perineet synnin ja kuoleman. Niinpä kuolema väijyy meitä ja iskee kuin vihollinen.

Läheisen kuolemasta selviytyminen

Kuolema on vihollinen erityisesti silloin, kun se kohtaa jotakuta läheistämme. ”Sinun kannaltasi tilanne tulee olemaan pahempi”, sanoi muuan parantumattomasti sairas vaimo miehelleen odottaessaan kuolemaa. Miksi hän saattoi sanoa näin? Koska Raamatussa sanotaan: ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [”Šeolissa” (UM) eli ihmiskunnan yhteisessä haudassa], jonne olet menevä.” (Saarnaaja 9:10.) Kuolleet eivät enää kärsi. Mutta murheen taakka lankeaa eloon jääneitten sukulaisten ja ystävien harteille. Voidaanko tällaista kärsimystä jotenkin lievittää?

Jumalan sanan Raamatun sivuilla on monia lohdutuksen sanoja. Esimerkiksi psalmien lukeminen ja miettiminen on varmasti yksi lohdutuksen lähde. Saamme tosiaan lohtua seuraavanlaisista sanoista: ”Kiitetty olkoon Herra [”Jehova”, UM] joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme.” (Psalmit 68:20.)

Toinen lohdutuksen lähde on kristillinen seurakunta. Apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla: ”Kunnioita leskiä, jotka ovat todella leskiä. Mutta jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia [jotka voivat huolehtia hänestä aineellisesti], niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä. Luetteloon pantakoon sellainen leski, joka on vähintään kuusikymmenvuotias, on ollut yhden miehen vaimo ja on saanut todistuksen hyvistä teoistaan, jos hän on kasvattanut lapsia, jos hän on ottanut huolehtiakseen vieraista, jos hän on pessyt pyhien jalkoja, jos hän on avustanut ahdistuksessa olevia, jos hän on ahkerasti harrastanut kaikkea hyvää työtä.” (1. Timoteukselle 5:3, 4, 9, 10.) Nykyäänkin Jehovan todistajat auttavat ja lohduttavat tällaisia uskovia tovereitaan.

Omaisen menettäminen vaatii usein ennen kaikkea tunneperäistä sopeutumista. ”Rakastin syvästi vaimoani”, kirjoitti eräs mies, jonka puoliso oli kuollut kaksi vuotta aiemmin. ”Tämä on elämäni surullisin tapahtuma, ja minun on vaikea selviytyä siitä.” Avioliitossa melko pitkään olleet ovat jakaneet elämänsä kaikkein läheisimmässä ihmissuhteessa. Kun aviopuoliso kuolee, eloon jäänyt puoliso kokee luonnollisestikin suuren menetyksen. Kenen puoleen hän voi kääntyä saadakseen apua?

Tällaisessa tilanteessa hyvä kristillinen seura voi olla rakentavaa. ”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä”, sanoo viisas sananlasku (Sananlaskut 17:17). Leski tarvitsee apua – tovereita, jotka antavat todellista tukea. Viisaat ystävät rohkaisevat surevaa puhumaan, vaikka se saisikin hänet puhkeamaan kyyneliin. Kristitty, joka on jo aiemmin käynyt läpi puolison menettämisestä koituvan tuskan ja sydänsurun, voi kenties tarjota myötätuntoista apua. ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille”, neuvotaan Raamatussa (1. Tessalonikalaisille 5:14). Muista kuitenkin, että lesket kaipaavat aviopuolisoaan. Surevan tulee siksi uskoutua toisille vain silloin, kun olosuhteet ovat sellaiset, että kaikki voivat säilyttää käytöksensä siveänä (1. Pietarin kirje 2:12).

Paras lääke kuolemasta aiheutuneeseen tuskaan on ahkeroiminen muiden auttamisessa – mikä on melkoinen haaste niille, jotka uskovat itse olevansa avuntarvitsijoita. Epäitsekkyydellä on tässä osansa. Epäitsekäs toiminta toisten hyväksi auttaa karkottamaan surun ja murheen, sillä Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Voitto kuolemasta

Mehiläisenpisto voi olla hyvin tuskallinen, jopa kuolettava. Hyönteisen pistimen poistaminen ihosta auttaa kuitenkin useimmiten lievittämään kipua. Mutta mitä toivoa on vapautua kuoleman tuottavasta pistimestä?

Selitettyään, että kuoleman tuottava pistin on synti, Paavali huudahtaa: ”Kiitos Jumalalle, sillä hän antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen välityksellä!” (1. Korinttolaisille 15:57.) Miten voitto kuolemasta liittyy Kristukseen? Jeesus osoitti sen sanoessaan itsestään: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaina monien korvaukseksi.” (Matteus 20:28.) Aadamilta peritty kuolema ei tosiaan johda pysyvään olemattomuuteen niitä, jotka uskovat Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, ja Jehovan hänen kauttaan antamaan lunastusuhriin (Johannes 3:16).

Seuraavat Jeesuksen sanat ovat todella rohkaisevat: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, inhottavuuksia harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.)

Satoja vuosia aiemmin Jumalan profeetta Jesaja oli ennustanut: ”Hän [Jehova Jumala] hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta.” (Jesaja 25:8.) Lisäksi Raamatussa Ilmestyksen 21:4:ssä eteemme asetetaan seuraavanlainen suurenmoinen tulevaisuudennäkymä: ”Hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Tämä Raamatun antama toivo kuolemassa nukkuville vahvistaa jälkeenjääneitä, niin ettei heidän tarvitse ”surra niin kuin muut, joilla ei ole toivoa” (1. Tessalonikalaisille 4:13).

Yritä kuvitella mielessäsi, mitä Jumalalla on varattuna ihmiskunnalle, kuten Raamatussa on paljastettu. Lähestyvä ”suuri ahdistus” merkitsee nykyisen pahan asiainjärjestelmän tuhoa (Ilmestys 7:14). Väärän uskonnon harjoittajat kuolevat. Ahneet poliittiset ja kaupalliset ainekset, jotka edistävät nälkää ja sotaa, ovat poissa. Jeesus Kristus heittää syvyyteen Saatana Panettelijan, joka on aiheuttanut lukemattomien ihmisten kuoleman. Sitten Kristus aloittaa tuhatvuotisen hallituskautensa, jonka aikana hän soveltaa lunastusuhrinsa arvoa ihmiskuntaan. Kuolleet tulevat takaisin ylösnousemuksessa, ja Jumalan sanan valo loistaa niin kirkkaasti, ettei taikauskoisia käsityksiä kuolemasta, ihmiskunnan vihollisesta, enää ole. Kaikilla silloin elävillä on tilaisuus oppia Jumalan teitä ja mukautua hänen vanhurskaisiin periaatteisiinsa. (Sananlaskut 4:18; Apostolien teot 24:15; Heprealaisille 2:14, 15; Ilmestys 18:4–8; 19:19–21; 20:1–3.)

Paavali sanoo: ”Sitten tulee loppu, kun hän [Kristus Jeesus] luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen.” Sillä hän hallitsee ”kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle. Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.” (1. Korinttolaisille 15:24–26.) Kaikki Aadamin synnistä johtuvat heikkoudet ovat tipotiessään. Seuraa loppukoetus, ja Jumalaa rakastavat läpäisevät sen uskollisina (Ilmestys 20:4–10). Nämä tottelevaiset ihmiset, jotka on ennallistettu täydellisyyteen, eivät elä ainoastaan seitsemääkymmentä vuotta tai peräti sataakymmentä vuotta, vaan ikuisesti. Minkä lahjan Jumala antaakaan rakkaan Poikansa välityksellä! (Roomalaisille 6:23.)

Kuinka kauan ihminen voi siis elää? Elämäsi voi jatkua halki ikuisuuden. Koska elät tämän maailman ”lopun aikaa”, et ehkä ikinä kuole. (Daniel 12:4; Johannes 11:25, 26; 17:3.) Jos teet Jumalan tahdon, sinä voit selviytyä elossa suoraan Jumalan lupaamaan uuteen maailmaan (2. Pietarin kirje 3:13).

Jos sinulle on jo karttunut vuosia, sinun on kuitenkin otettava järkevästi huomioon se, että saatat kuolla. Ylösnousemustoivo tuottaa varmasti iloa. Mutta sinua saattaa askarruttaa, miten Jehova järjestää perhe-elämän tuossa uudessa asiainjärjestelmässä. Älä anna sellaisten seikkojen huolestuttaa sinua, sillä Jehova huolehtii niiden pysyvästä onnellisuudesta, jotka ovat ikuisesti uskollisia hänelle.

Kun nämä Saatanan pahan järjestelmän kriittiset ”viimeiset päivät” etenevät vääjäämättä kohti loppuaan, älä anna kuolemanpelon riistää sinulta etua palvella Jehovaa juuri nyt (2. Timoteukselle 3:1). Jos joku läheisesi kuolee, lohduttaudu sillä, että kuoleman valta on vain tilapäistä (Ilmestys 20:13, 14). Luota ylösnousemustoivoon. Pääsetpä siis uuteen maailmaan säilyen elossa suuresta ahdistuksesta tai saaden ylösnousemuksen, voit luottaa siihen henkeytettyyn vakuutukseen, että kuolema, viimeinen vihollinen, on määrä tehdä tyhjäksi (Ilmestys 7:9, 14).

[Kuva s. 5]

Hyvä kristillinen seura voi rakentaa surevaa hengellisesti

[Kuva s. 7]

Ahkeroiminen toisten auttamisessa lievittää läheisen kuolemasta aiheutuvaa murhetta