Miten radioaktiivisuus uhkaa sinua?
Herätkää!-lehden Englannin-kirjeenvaihtajalta
”RADIOAKTIIVINEN!” Mitä tulee mieleesi, kun kuulet tuon sanan? Useimpien ihmisten mielestä säteily on ”käsittämätöntä, näkymätöntä, käsin koskematonta ja lähes mystisen pahaa”, väittää Englannin parlamentin alahuoneen ympäristökomitea. Oletko sinä sitä mieltä?
Vielä sata vuotta sitten radioaktiivisuus oli tuntematon ominaisuus. Nykyään radioaktiivisia aineita käytetään niin paljon, että voit usein nähdä niitä koskevan tunnusomaisen varoitusmerkin sairaaloissa, radioaktiivisia aineita kuljettavissa autoissa, tehtaissa sekä ydinvoimaloissa. Radioaktiivisilla aineilla on merkittävä osa nykyisessä elämässä.
Toisaalta toisen maailmansodan lopussa Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut atomipommit päästivät valloilleen valtavat määrät radioaktiivista säteilyä ja tuottivat ennennäkemätöntä hävitystä ja tuhoa. Sen jälkeen ydinvoimalaonnettomuudet Three Mile Islandissa Yhdysvalloissa, Tšernobylissä Ukrainassa ja Sosnovyi Borissa Venäjällä ovat lisänneet ihmisten pelkoa radioaktiivisuutta kohtaan.
Mitä sitten radioaktiivisuus on? Miten se voi uhata sinua?
Voimakas ilmiö
Kaikki aine koostuu atomeista, ja useimmat atomit ovat stabiileja eli pysyviä. Poikkeuksia, niitä joilla on epästabiili, hajoava ydin, kutsutaan radioaktiivisiksi aineiksi. Niistä ehkä parhaiten tunnettu on uraani. Stabiilin tilan saavuttamiseksi epästabiili ydin muuttuu ja samalla lähettää sähkömagneettista ja hiukkassäteilyä. Tällä tavoin uraani muuttuu tietyistä välivaiheista muodostuvan radioaktiivisen sarjan kautta lopulta stabiiliksi aineeksi lyijyksi.
Kaikenlainen säteily läpäisee ainetta, mutta vaihtelevassa määrin. Raskaimmat alfahiukkaset kulkevat ilmassa tavallisesti alle viisi senttimetriä. Vaatteesi tai ihosi uloin kerros pysäyttävät niiden etenemisen. Beetasäteilyn muodostavat pienet elektronit voivat kulkea ilmassa muutaman metrin, mutta ne pysähtyvät ohueen alumiinilevyyn tai lasiin. Kolmannella säteilylajilla, gammasäteilyllä, on edellisiä paljon suurempi läpäisykyky. Raskaat lyijy- tai betoniesteet voivat suojella meitä tältä säteilyltä, mutta ollessamme suojaamattomina se uhkaa meitä. Miten?
Miten säteily vahingoittaa
Kun edellä mainittuihin lajeihin kuuluva säteily tunkeutuu ihmisruumiiseen, se aiheuttaa muutoksia joissakin sen eteen joutuneiden solujen atomeissa. Tämä voi saada aikaan kemiallisia muutoksia, jotka voivat vaurioittaa noita soluja tai jopa tappaa ne. Säteilyn kokonaisvaikutus ruumiiseen riippuu aiheutuneen vaurion laajuudesta ja tuhoutuneiden solujen määrästä. Jos kromosomien DNA-molekyylit vaurioituvat, voi vahinko olla erityisen vakava, sillä ne ohjaavat solujen normaalia kehitystä ja solujen toimintaa. Tiedemiehet uskovat, että syöpä liittyy tällaisiin vaurioihin.
Lyhyessä ajassa saatu suuri säteilyannos vaurioittaa sekä luuydintä että verisoluja, mikä aiheuttaa säteilysairauden ja kuoleman. Vuoden 1987 syyskuussa tapahtui brasilialaisessa Goiânian kaupungissa murhenäytelmä, jota Maailman terveysjärjestössä toimivan tri Gerald Hansenin on sanottu kuvailleen ”läntisen pallonpuoliskon pahimmaksi [ydin]onnettomuudeksi, joka on toisena heti Tšernobylin jälkeen”. Muuan rautaromukauppias käsitteli käytöstä poistettuun sädehoitolaitteeseen jäänyttä erittäin radioaktiivista cesiumjauhetta. Hän ja muut lähinaapurustossa olevat altistuivat suurille määrille säteilyä. Pelko levisi, kun ensimmäisten kuolonuhrien ruumiit pantiin lyijyarkkuihin ja haudattiin betonilla vuorattuihin hautoihin. Lontoolaisen The Times -lehden mukaan eloonjääneet, jotka saivat suuria säteilyannoksia, ovat sairastuneet ”lähes varmasti syöpään tai heistä on tullut hedelmättömiä”.
Myös se, että ajan mittaan altistutaan pienemmille määrille säteilyä, lisää jonkin verran syöpään sairastumisen todennäköisyyttä. Elimistö voi joskus onnistua korjaamaan säteilyn vaurioittamia soluja. Kun soluvaurio korjautuu virheellisesti, voi kuitenkin kehittyä syöpä. Paradoksaalista on, että sädehoidossa tuhotaan syöpäsoluja juuri radioaktiivisuuden avulla.
Miten me altistumme sille
Vuonna 1986 sattuneen Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen useissa maissa tietyt ruokatarvikkeet pantiin myyntikieltoon vaarallisen saastuneina. Ruotsissa havaittiin poronlihassa korkeita cesiumpitoisuuksia, ja sen vuoksi tuon lihan käyttö kiellettiin. Samoin monilla walesilaisilla ja skotlantilaisilla maatiloilla kasvatettujen lampaiden liha asetettiin uudelleen myyntikieltoon, kun vuonna 1987 kasvatetuista lammaslaumoista mitattiin voimassa olevat turvallisuusmääräykset ylittäviä aktiivisuuspitoisuuksia.
Vaikka suuri yleisö on ymmärrettävästi huolissaan saastuneiden ruokatarvikkeiden ja radioaktiivisen jätteen aiheuttamasta uhasta, se on harvoin, jos koskaan, huolestunut radioaktiivisista lääkkeistä ja röntgentutkimuksissa saatavasta säteilystä. Englannissa näistä koostuu kuitenkin noin 12 prosenttia vuosittaisesta säteilyannoksesta. Ylivoimaisesti suurin osa saamastamme säteilystä tulee luonnossa olevista lähteistä. Avaruudesta tulevan kosmisen säteilyn osuus on 14 prosenttia.a Ruoan ja juoman mukana tulee radioaktiivisia aineita, joiden lähettämän säteilyn osuus on 17 prosenttia. Jopa luonnollisella tavalla radioaktiivisesta kallio- ja maaperästä tulee melkoinen osa: 19 prosenttia.b Entä mistä tulee loput säteilystä?
Vaara: radon!
”Lounais-Englannissa Dartmoorin vieressä on Chagfordin kylä. Sen yhdessä terveyskeskuksena käytetyssä rakennuksessa on paikka, jota on kutsuttu maailman radioaktiivisimmaksi kylpyhuoneeksi. Jos kävisit tuossa paikassa neljästi päivässä ja olisit siellä 15 minuuttia kullakin kerralla, saisit niin suuren annoksen radon-nimistä radioaktiivista kaasua, että se ylittäisi vuotuista enimmäisannosta koskevan kansallisen suosituksen. Tämä kaasu on tupakoinnin jälkeen luultavasti Englannin suurin yksittäinen syövän aiheuttaja.” (New Scientist -lehti, 5.2.1987.)
Vaikka tuo uutinen saattaa olla sensaationhakuinen, saamastamme keskimäärin kolmasosasta puoleen (Suomessa jopa kaksi kolmasosaa) vuotuisesta säteilyannoksestamme tulee radonista ja siihen liittyvästä radioaktiivisesta kaasusta, toronista. Koska radon on kaasu, se on poikkeuksellinen aine uraanista lähtevässä radioaktiivisessa sarjassa. Kallioperän halkeamista ja maaperästä tihkuen se tunkeutuu perustuksen läpi sisätiloihin ja saastuttaa hengitysilman radioaktiivisuudella.
Englannin kansallinen säteilysuojelulautakunta löysi alueita, jossa ilma on niin radonin saastuttamaa, että ”sitä ei sallittaisi ydinvoimalan sisällä”, kerrotaan New Scientist -lehdessä. Lautakunta arvioi, että Englannissa on 20000 kotia, joissa saadaan säteilyä kymmenen kertaa enemmän kuin on normaali vuotuinen säteilyannos. Koska monet talot rakennetaan nykyisin hyvin ilmatiiviiksi, radioaktiiviset kaasut eivät pääse niistä pois, ja niin keuhkosyövän mahdollisuus kasvaa.
Vaikka riskit voivat olla pieniä, ne eivät ole merkityksettömiä. Nykyisten arvioiden mukaan vuodessa saa noin 2500 englantilaista keuhkosyövän radonsäteilyn vuoksi. Yhdysvalloissa, jossa kymmenen osavaltiota kattanut tutkimus paljasti, että viidenneksessä kaikista kodeista radonpitoisuus ylitti turvallisuusrajan, arvioitiin, että 2000–20000 ihmistä kuolee tämän kaasun aiheuttamaan keuhkosyöpään. Ruotsista tutkijat raportoivat, että soraan sitoutuneen radonkaasun vuoksi on joissakin taloissa mitatun säteilyn määrä nelinkertainen Englantiin verrattuna. Samoin Suomessa saatava keskimääräinen vuotuinen säteilyannos ylittää huomattavasti Englannin keskiarvon juuri radonin vuoksi.
Miten todellisia riskit ovat?
”Nykyisten tietojen valossa yksi ainoa [gamma]säde voi aiheuttaa syövän, ja mitä useampia säteitä kulkee ruumiisi läpi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jokin niistä aiheuttaa vaurion”, kertoo The Economist -lehti. Se lisää kuitenkin rohkaisevasti: ”Sen todennäköisyys, että niin tapahtuu, on hyvin pieni.”
Sen todennäköisyys, että jollekulle kehittyy kuolemaan johtava syöpä yhden millisievertin annoksesta (enemmän kuin ulkoinen säteily luonnossa) on Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICRP) mukaan yksi 80000:sta.c Näin ollen ICRP esittää, että ”mitään toimintaa, jonka vuoksi ihmisiä saattaa joutua alttiiksi säteilylle, ei pidä aloittaa, ellei sen tuottama hyöty ole haittoja suurempi”. Se suosittelee, että ”aina, kun ihmisiä asetetaan alttiiksi säteilylle, annos on pidettävä niin pienenä kuin kohtuudella on saavutettavissa, kun asiaan vaikuttavat taloudelliset ja yhteiskunnalliset seikat otetaan huomioon”.
Englannin atomienergiavirasto uskoo, että todennäköisyys saada säteilyn aiheuttama syöpä edellä mainitun suuruisesta annoksesta voi olla vieläkin alhaisempi. Toisaalta ympäristöaktivistit, joiden tukena on useita tutkijoita, väittävät, että säädettyjä annosrajoja tulee pienentää. Yksi ehdotus on, että ICRP:n ohjetta muutetaan niin, että aina kun ihmisiä asetetaan alttiiksi säteilylle, annos on pidettävä ”niin pienenä kuin on teknisesti mahdollista”.
Voitko sillä välin tehdä mitään suojellaksesi itseäsi säteilyn aiheuttamalta uhalta? Kyllä voit.
Varotoimet joihin voit ryhtyä
Aivan niin kuin voit ryhtyä varotoimiin suojellaksesi itseäsi liialta altistumiselta auringonvalolle ja niin välttää ihosyöpää, voit ryhtyä varotoimiin suojellaksesi itseäsi radioaktiivisuuden aiheuttamilta vaaroilta. Tähyile ja noudata näin ollen varoituksia.
Jos elät alueella, jolla on radonia tihkuva kallio- ja maaperä, voit ehkä järjestää talosi perustukseen ilmanvaihdon, joka auttaa torjumaan tuon kaasun vaarallista kerääntymistä taloon. Kun sinut määrätään lääketieteellisiin tutkimuksiin, joissa käytetään radioaktiivisia aineita tai röntgenkuvausta, kysy lääkäriltäsi, miten välttämättömiä ne ovat. Hän voi kenties ehdottaa vaarattomampaa vaihtoehtoa. Lisäksi nähdessäsi säteilyvaara-merkin ryhdy tarvittaviin varotoimiin noudattamalla alueen turvallisuusmääräyksiä.
Radioaktiivisuus on tosiaan näkymätöntä ja käsin koskematonta. Mutta jos radioaktiivisuus pidetään omalla paikallaan, sen aiheuttama uhka vähenee. Täydellisissä olosuhteissa se ei tule enää olemaan uhka.
[Alaviitteet]
a Kosminen säteily eroaa radioaktiivisista aineista lähtevästä säteilystä.
b Suomessa edellä mainittujen säteilylähteiden suhteellinen osuus vuonna 1989 oli kutakuinkin seuraava: röntgentutkimukset ja radionuklidien käyttö 13 %, avaruussäteily 5 %, luonnon radioaktiiviset aineet kehossa 6 %, ulkoinen säteily luonnossa 8 %, Tšernobylin laskeumasta aiheutuva ulkoinen ja kehon sisäinen säteily 3 %. (Lähde: Säteilyturvakeskus.)
c Sievert on yksikkö, joka osoittaa säteilyn kudoksiin luovuttamaa energiamäärää. Yksi millisievert (mSv) on sievertin tuhannesosa. Keskimääräinen vuotuinen annos Englannissa on noin 2 mSv, ja rintakehän röntgenkuvaus antaa noin 0,1 mSv:ä. Suomalaisen keskimääräinen säteilyannos vuonna 1989 oli noin 6 mSv, josta radonin osuus oli noin 4 mSv.
[Kaavio/Kuva s. 13]
(Ks. painettu julkaisu)
A
B
C
D
E
F
A – Ruoka ja juoma
B – Radon ja toron
C – Kallio- ja maaperä
D – Kosminen säteily
E – Lääketieteelliset tutkimukset
F – Radioaktiivinen laskeuma
[Lähdemerkintä]
Kuva D: Holiday Films
[Kuvien lähdemerkinnät s. 11]
Kuvat: ylhäällä vasemmalla ja alhaalla oikealla U.S. National Archives, alhaalla vasemmalla USAF, alhaalla toinen kuva vasemmalta Holiday Films