Radon – oletko uhattuna kotonasi?
ERÄS insinööri, joka työskenteli Limerickin ydinvoimalassa Yhdysvaltain itäosassa, havaitsi, että hänen elimistönsä sai säteilynvalvontalaitteen hälyttämään, vaikkei hän ollut mennyt voimala-alueelle. Kun kävi ilmeiseksi, ettei hän ollut saanut säteilyä ydinvoimalan sisällä, hänen kotinsa tutkittiin, ja sen havaittiin olevan säteilysaasteen lähde.
Kahden ahtauman ohitusleikkauksesta toipuvalla 68-vuotiaalla lähetystyöntekijällä oli vaikeuksia anemian voittamisessa, vaikka hän sai vertavahvistavaa lääkehoitoa. Yksi lääkärin esittämistä kysymyksistä oli: ”Oletteko koskaan altistunut säteilylle?”
”Olen”, hän vastasi. ”Ollessani hiukan yli kaksikymmenvuotias työskentelin kaksi vuotta teknikkona laitoksessa, jossa altistuin radonille.”
”Se voi olla ongelmanne”, päätteli lääkäri.
Sekä ydinvoimalassa työskennellyt insinööri että anemiasta kärsinyt mies olivat altistuneet näkymättömälle vaaralle: radonille.
”Mitä radon on? Voisiko se aiheuttaa vaaran minun kotonani?” saatat kysyä.
Mitä se on?
Radon, hajuton ja väritön kaasu, on yksi kuudesta kemian alkuaineesta, jotka tunnetaan jalokaasuina. Radon eroaa kuitenkin muista viidestä jalokaasusta siten, että se on radioaktiivinen. Se on radiumin, radioaktiivisen alkuaineen, hajoamistuote.
Radioaktiiviset alkuaineet levittävät säteitä eli hiukkasia, ja hajotessaan nämä alkuaineet muuttuvat toisiksi aineiksi. Tämän vuoksi uraani, radioaktiivinen metalli, muuttuu lopulta radiumiksi. Radiummetalliatomi muuttuu säteillessään radonatomiksi. Radon vuorostaan hajoaa radioaktiivisiksi hajoamistuotteiksi, joita kutsutaan sen tytärytimiksi.
Radioaktiivisen aineen hajoamisnopeutta kutsutaan puoliintumisajaksi. Radonin puoliintumisaika on hiukan alle neljä vuorokautta, mikä tarkoittaa sitä, että noin neljässä vuorokaudessa puolet alkuperäisestä radonmäärästä on hajonnut muiksi aineiksi. Radiumin puoliintumisaika taas on 1660 vuotta ja uraanin 4,5 miljardia vuotta. Niinpä uraania esiintyy luonnossa paljon enemmän kuin radiumia, koska uraanilla on paljon pitempi puoliintumisaika kuin radiumilla.
Ongelman aiheuttaja
Uraanimalmissa on aina jonkin verran radiumia samoin kuin pieniä määriä radonia. Tämä radioaktiivinen kaasu, joka voi kulkeutua koteihin, on tarkasteltavan ongelman aiheuttaja.
Kallio- ja maaperässä olevan uraanin määrä vaihtelee suuresti eri paikoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että joillakin alueilla maasta voi hitaasti erittyä huomattavia määriä radonia. Jos radon kulkeutuu vapaaseen ilmaan, se häviää pian. Mutta jos kaasua sattuu olemaan talon alla, se voi jäädä sinne loukkuun ja vähitellen tunkeutua talon alimpaan kerrokseen viemäriputkien tai lattiassa tai seinissä olevien rakojen kautta.
Radonia esiintyy myös pohjavedessä, joten se voi kulkeutua koteihin vesijohtojärjestelmänkin kautta. Varsinainen vaara ei liity tällaisen veden juomiseen vaan tällaisesta vedestä vapautuvien kaasujen hengittämiseen pestäessä pyykkiä, oltaessa suihkussa tai laitettaessa ruokaa.
Alussa mainittu Limerickin ydinvoimalassa työskentelevän insinöörin kokemus valaisee mahdollista vaaraa. Havaittiin, että hänen talonsa perustus oli valettu maasta esiin työntyvän uraanipitoisen kallion päälle. Olohuoneen ilman radonpitoisuus oli 118000 becquereliä kuutiometriä kohden, kun taas EPA:n (Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston) Yhdysvaltoja koskeva suositus on, että niissä kodeissa, joissa huoneilman radonpitoisuus on suurempi kuin 150 Bq/m3,a pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin radonpitoisuuden alentamiseksi.b
Erään arvion mukaan jokaisen tuossa talossa asuneen perheenjäsenen saama vuotuinen säteilyannos vastasi sitä säteilyn määrää, jolle hän olisi altistunut, jos hänen rintakehästään olisi otettu 260000 röntgenkuvaa! Heidän mahdollisuutensa keuhkosyövän saamiseen olivat siis lisääntyneet suuresti. Perhe muutti viisaasti pois siksi aikaa, kun tilannetta korjattiin. ”En polta enkä käyttänyt alkoholia ollessani raskaana”, valitti insinöörin vaimo. ”Mutta sitten tuon lapseni elämään radioaktiivisessa pilvessä.”
Suuria säteilymääriä on havaittu joissakin paikoin myös Alankomaissa, Englannissa, Italiassa, Kreikassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa ja Tanskassa. Monet radonille altistuneet uraanikaivosten työläiset ovat kuolleet keuhkosyöpään. Itse asiassa eräs The New York Times -sanomalehden kirjoittaja väittää: ”Kukaan ei aseta kyseenalaiseksi sitä, että [radon] voi aiheuttaa keuhkosyöpää; aikoinaan puolet uraanikaivosten työntekijöistä, jotka hengittivät työssään päivittäin suuria määriä radonin hajoamistuotteita, kuolivat tähän sairauteen.”
Miten suuresta vaarasta on kyse?
Radon itsessään ei aiheuta merkittävää terveyshaittaa, kun sitä hengitetään keuhkoihin, sillä suuri osa siitä poistuu ennen hajoamistaan keuhkoista uloshengityksen mukana. Sen tytärytimet – radonin radioaktiiviset hajoamistuotteet – voivat kuitenkin olla vaarallisia. Nämä hajoamistuotteet ovat kemiallisesti aktiivisia ja tarttuvat pikkuriikkisiin pölyhiukkasiin, jotka voivat jäädä keuhkoihin. Tällä tavoin keuhkokudos voi altistua säteilylle. Kalifornian yliopiston Lawrence Berkeley -laboratorion vanhempi tiedemies tri Anthony Nero junior selittää: ”Keräännyttyään keuhkoihin ne [radonin radioaktiiviset hajoamistuotteet] hyvin todennäköisesti hajoavat [siellä] lyhyen puoliintumisaikansa vuoksi.”
Radonin kodeissa aiheuttamaa säteilyvaaraa on tutkittu vasta viime vuosina, eikä kukaan todellisuudessa tiedä, mikä on turvallinen säteilyannos. Aiemmin tänä vuonna EPA pienensi riskiarviotaan. ”Arvioimme aiemmin, että radon aiheuttaa vuosittain jopa 21000 syöpäkuolemaa. Tuo lukema on nyt mahdollisesti 16000 syöpäkuolemaa”, sanoo EPA:n virkamies tri Richard J. Guimond. Hän kuitenkin sanoo: ”Radon on edelleen suurimpia ihmisten kohtaamista terveysvaaroista.” Kukaan ei voi kuitenkaan varmasti viitata mihinkään syöpätapaukseen, joka olisi aiheutunut radonille altistumisesta kotona.
Jotkut ovat todellisuudessa sitä mieltä, että radonista ollaan liian huolissaan. Entinen EPA:n johtaja William Mills sanoo, että radonin syyksi luettujen syöpäkuolemien määrä on liioittelua, sillä monet näistä kuolemista johtuvat tupakoinnista. Hän sanoo: ”Mielestäni todellinen radonin aiheuttama riski on nollan ja jonkin sitä lähellä olevan numeron välillä.” Kanadan hallituksen terveys- ja sosiaaliministeriön alaista ns. radontyöryhmää johtava Roger Eaton on samaa mieltä. Hän sanoo: ”Keuhkosyöpä on kokemuksemme mukaan harvinainen sairaus, kun siihen ei liity tupakointia.”
On ilmeistä että radonin aiheuttama riski kasvaa merkittävästi, jos radonille altistunut tupakoi. Science-aikakausjulkaisussa sanotaan, että radonille altistuminen ainakin kymmenkertaistaa tupakoivien mahdollisuuden sairastua keuhkosyöpään. Ei tiedetä, miksi radon vaikuttaa haitallisemmin tupakoijiin kuin tupakoimattomiin. Jotkut asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että radonin radioaktiiviset hajoamistuotteet eivät pääse helposti pois tupakansavun vahingoittamista keuhkoista.
Joillakin alueilla radonsäteily on tunnetusti voimakasta. Yhdysvaltain osavaltiossa New Jerseyssä sijaitsevassa Clintonin kaupungissa havaittiin, että radonpitoisuudet olivat korkeita kaikissa niissä erään yhteisön kodeissa, joissa suoritettiin mittauksia. Viidessä kodissa oli niin paljon säteilyä, että jos niiden asukkaat asuisivat koko elinikänsä noissa taloissa, heidän mahdollisuutensa sairastua keuhkosyöpään olisi arviolta yhtä suuri, kuin jos he polttaisivat päivittäin 20 rasiallista savukkeita!
Tri Nero selittää: ”Monet tämän alueen ihmisistä elävät kodeissa, joiden radonpitoisuus on yli 740 Bq/m3, mikä ylittää sen määräyksen, joka koskee kaivostyöläisten työskentelytilan enimmäispitoisuutta.” Nero arvioi: ”Tällaisia talouksia on noin satatuhatta, ja niissä asuvat ihmiset tarvitsevat todella apua.”
EPA on varoittanut, että mahdollisesti kahdeksan miljoonan amerikkalaisen kodin radonpitoisuudet ylittävät Yhdysvalloissa vahvistetun enimmäisarvon: 150 Bq/m3. Joidenkuiden asiantuntijoiden mielestä EPA:n arvio vaaranalaisista kodeista on kuitenkin liioiteltu. He ovat myös eri mieltä siitä, miten vaarallisia alhaiset radonpitoisuudet ovat. Säteilyn terveysvaikutuksia tutkiva Pittsburghin yliopiston professori tri Bernard L. Cohen sanoi: ”Minun tulkintani tiedoista on se, että alhaisille pitoisuuksille altistuminen on pohjimmiltaan vaaratonta; useimmissa kodeissa esiintyvät hyvin alhaiset pitoisuudet eivät vaikuta millään tavoin.”
Miten on sinun kotisi laita?
Se, minkälaisen riskin radon aiheuttaa sinulle, riippuu suuressa määrin siitä, kuinka uraanipitoista asuinalueesi maaperä on. Tärkeä tekijä on myös se, minkälainen on kotisi alla olevan maaperän rakenne; maasta, joka läpäisee hyvin ilmaa, tunkeutuu suuria määriä radonia, vaikka maaperän radiumpitoisuudet ovat alhaisia.
Riskiin vaikuttaa lisäksi se, miten talosi on rakennettu. Monet nykyaikaiset talot on rakennettu käytännöllisesti katsoen ilmatiiviiksi, jotta voitaisiin säästää energiaa. Tämän vuoksi näihin taloihin tunkeutunut radon ei pääse niistä helposti pois. Eräs EPA:n virkailija selitti: ”Mitä tiiviimmäksi talo rakennetaan, sitä suuremmiksi saastepitoisuudet tulevat.” Niinpä hatarammin rakennetuissa vanhemmissa taloissa ihminen on todennäköisesti paremmassa turvassa radonin aiheuttamilta mahdollisilta vaaroilta.
Yhdysvalloissa Itä-Pennsylvaniasta New Jerseyn pohjoisosan läpi New Yorkiin ulottuvalla alueella on tunnetusti runsaasti uraania. Myös Red Riverin laaksoalue Minnesotan ja Pohjois-Dakotan rajalla on hyvin uraanipitoista. Jos asut tällaisella alueella, jonka maaperässä on paljon uraania, voi olla viisasta, että mittautat kotisi huoneilman radonpitoisuuden.c
Mittaustulokset voivat kuitenkin olla yllättäviä, asuitpa missä tahansa. Eräässä Pennsylvaniassa sijaitsevassa talossa radonpitoisuus oli 99678 Bq/m3, mutta eräässä sen naapuritalossa vain 133 Bq/m3! Toisaalta suuria huoneilman radonpitoisuuksia voi ilmetä alueilla, joiden maaperässä ei ole tunnetusti runsaasti uraania. Tämän ennalta arvaamattomuuden vuoksi eräs EPA:n johtaja sanoi: ”Pyydämme ainoastaan sitä, että ihmiset käyttäisivät 10–20 dollaria [noin 40–80 markkaa] kotinsa huoneilman mittauttamiseen sen selville saamiseksi, onko heillä ongelma.”d
Jos päätät mittauttaa kotisi radonpitoisuuden, valittavanasi on useita eri menetelmiä. Ehkä haluat hankkia tietoa paikalliselta ympäristönsuojeluelimeltä (Suomessa Säteilyturvakeskus). ”Suositeltu enimmäispitoisuus koskee sitä säteilyn määrää, jolle ihminen keskimäärin altistuu asuinhuoneissaan”, huomauttaa tri Nero. ”Suurin osa EPA:n mittauksista tehdään kuitenkin pohjakerrokseen sijoitetun mittarin avulla”, hän sanoo. Hän myös painottaa: ”Mittaamisen tulisi kestää kuukausia, ja parhaiden tulosten saamiseksi vuoden.”
Mittauksen suorittava liikeyritys tulee valita huolellisesti, sillä joillakin yrityksillä on parempi maine kuin toisilla. Radonmittareita voi myös ostaa. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että eri mallien mittaustarkkuudessa on suuria eroja.
Jos mittaukset paljastavat, että asuntosi radonpitoisuus on suuri, ongelma voidaan voittaa. Kenties voi riittää, että kittaat umpeen pohjakerroksen seinissä ja lattiassa olevat raot ja parannat ilmanvaihtoa. Aiemmin mainitussa New Jerseyssä sijaitsevassa Clintonin yhteisössä, jonka kaikissa kodeissa oli suuria radonpitoisuuksia, saatiin radonpitoisuudet alenemaan kuudessa kuukaudessa turvalliselle tasolle niissä kymmenessä kodissa, joiden hyväksi ensin työskenneltiin. Ongelman korjaamiseen tarvittava työ maksaa harvoin 1500 dollaria (noin 6000 markkaa) enempää – usein paljon vähemmän.e
Hyvin epätavallisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi ydinvoimalainsinöörin tapauksessa, voidaan tarvita laajamittaisia korjaustöitä. Hänen talonsa pohjakerroksen sementtilattia ja paljon sen alla olevaa maata täytyi poistaa. Talon perustukset päällystettiin erityisellä radonia läpäisemättömällä muovivalmisteella, ja kaikki betonissa olevat raot täytettiin silikonilla. Lopuksi asennettiin erityinen ilmanvaihtojärjestelmä. Korjaustöiden avulla radonpitoisuus onnistuttiin alentamaan turvalliselle tasolle. Työ tuli tosin maksamaan 32600 dollaria eli noin 120000 markkaa.
Onneksi todisteiden valossa näyttää siltä, että radonin kodeissa aiheuttama uhka ei ole niin laajalle ulottuva kuin aiemmin pelättiin. Jos sinulla on kuitenkin epäilyksiä kotisi radonpitoisuuden suhteen, haluat ehkä mittauttaa sen säilyttääksesi mielenrauhan.
[Alaviitteet]
a Suomessa vanhojen asuntojen vahvistettu enimmäispitoisuus on tämän lehden julkaisemiseen asti ollut 800 Bq/m3.
b Jos huoneilman radonpitoisuus on 150 Bq/m3, katsotaan syöpäriskin olevan yhtä suuri kuin tupakoitaessa puoli savukerasiaa päivässä.
c Tiede 2000 -aikakauslehdessä todetaan, että Säteilyturvakeskuksen vuoden 1988 elokuuhun mennessä teettämien mittausten mukaan Suomessa radonkeskittymät sijaitsevat Uudenmaan läänin itäosassa, Kymen läänin länsi- ja eteläosissa sekä Hämeen läänin eteläosassa.
d Suomessa huoneilman mittaaminen tulee maksamaan 160 mk.
e Suomessa tällaiset korjaustyöt ovat tulleet maksamaan tavallisesti noin 2000–15000 mk. Korjauksen hintaan vaikuttaa suuresti se, miten suuri osa työstä on teetetty urakoitsijalla.
[Kuvat s. 13]
Miten radon voi tunkeutua asuntoon
Kaivovedestä vapautuvien kaasujen kautta
Lattioissa ja seinissä olevista halkeamista
Viemärijohtoa ympäröivistä raoista
Graniitista
Kaivoveden mukana
Lattiassa olevista halkeamista
Huokoisten tiilien läpi