Ovatko he löytäneet helvetin?
OLETKO pannut merkille, ettei helvetintuliopetus näytä enää olevan voimissaan? Ehkäpä sen on mahdotonta selviytyä tästä epäilysten ajasta, jota parhaillaan elämme. Tai kenties yhä useammat ihmiset tajuavat, ettei uskomus ihmisten kiduttamisesta tulessa ikuisesti sovi yhteen sen kuvan kanssa, jonka Raamattu esittää oikeudenmukaisesta ja rakkaudellisesta Jumalasta. Olipa epäuskon syy mikä tahansa, se on saanut jotkut uskonnolliset johtajat toimimaan epätoivoiselta tuntuvalla tavalla. Harkitsehan yhtä esimerkkiä.
Eräs Yhdysvalloissa toimiva valtakunnallinen ”kristillinen” televisiokanava sekä muuan sikäläinen evankelinen tiedotuslehti kertoivat molemmat hiljattain, että tiedemiehet ovat löytäneet ”helvetin” Siperiassa tehtyjen porauksien yhteydessä! Yhdestä tällaisesta kertomuksesta oli Biblical Archaeology Review -lehdessä ironinen tiivistelmä.
Suomalais-norjalaisen tiedemiesryhmän väitettiin olleen Siperiassa tekemässä syviä koeporauksia maankuoreen. Kertomuksen mukaan he hämmästyivät toden teolla, kun poranterä oli useiden kilometrien syvyydessä alkanut pyöriä tyhjässä. Vielä enemmän he yllättyivät huomatessaan, että lämpötila oli tuolla alhaalla yli 1100 celsiusastetta. Kaikkein hämmästyttävintä oli kuitenkin se, että laskettuaan mikrofonin reiästä alas he saattoivat kuulla tuhansien – kenties miljoonien – ihmisäänten huutavan suuressa tuskassa! Tarinan mukaan tiedemiehet olivat siinä määrin poissa tolaltaan, että monet heistä jättivät projektin kesken. Joitakuita vannotettiin olemaan vaiti, kun taas toiset kääntyivät ateismista ”kristillisyyteen” tämän helvetin puolesta puhuvan todisteen vuoksi.
Ei liene yllättävää, että ne, jotka julkaisivat tämän kertomuksen ja välittivät sen eteenpäin, väittivät, että sen tukena on hyvä todistusaineisto. Rich Buhler, radion erään keskusteluohjelman juontaja, kirjoitti Christianity Today -lehdessä, että hän yritti avustajiensa kanssa jäljittää tällaisten selostusten alkuperää. Heidän tekemässään tutkimuksessa yhdeksi tietolähteeksi osoittautui sekalainen joukko lehtiartikkeleita. Niissä lainattiin kirjeitä, joissa puolestaan viitattiin joihinkin yhtä heikosti perusteltuihin lehtiartikkeleihin. Näin tämä lähde osoittautui kestämättömäksi.
Toinen lähteistä oli erään norjalaisen miehen kirjoittama kirje. Asiaa kysyttäessä mies myönsi avoimesti kirjeensä olleen huijausta. Hän oli lähettänyt sen yksinkertaisesti siksi, että hän oli varma, että siihen uskottaisiin ja että se julkaistaisiin. Epäilemättä hän tajusi sen aivan liian monia uskonnollisia järjestöjä koskevan surullisen totuuden, että ne uskovat, mitä haluavat uskoa.
Sana ”helvetti” on Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa käännetty heprealaisesta sanasta Šeol, joka esiintyy niissä 65 kertaa. Kuningas Jaakon käännöksessä se on käännetty 31 kertaa ”helvetiksi”, 31 kertaa ”haudaksi” ja 3 kertaa ”kuopaksi”. Tuon raamattulaitoksen kreikkalaisissa kirjoituksissa sana ”helvetti” on käännetty kreikankielisestä sanasta Haades niissä kymmenessä kohdassa, joissa se esiintyy. Kirkkoraamatussa näiden sanojen vastineena käytetään sanaa ”tuonela”. Sekä Šeol että Haades tarkoittavat ihmiskunnan yhteistä hautaa; ne eivät koskaan viittaa kärsimyksiin, tuliseen piinaan eivätkä kehenkään, joka oleilisi useita kilometrejä Siperian kamaran alla!
[Kuvan lähdemerkintä s. 31]
Picture Book of Devils, Demons and Witchcraft/Ernst ja Johanna Lehner/Dover