Nuoret kysyvät:

Vastaako Jumala rukouksiini?

”MINUN on saatava tietää, vastaako Jehova rukouksiini, sillä en ole varma siitä, vastaako hän niihin”, sanoo 11-vuotias Sandra. ”Tunnen monia muita nuoria, joilla on sama ongelma.” Viisitoistavuotiaalla Alyssallakin oli ennen samanlainen rukousta koskeva pulma. ”Minusta tuntui usein siltä, kuin olisin puhunut itsekseni”, hän myöntää.

Erään vuonna 1988 tehdyn galluptutkimuksen mukaan 87 prosenttia Yhdysvalloissa asuvista teini-ikäisistä on rukoillut joskus, mutta vain alle puolet tekee niin säännöllisesti. Joistakuista nähtävästi tuntuu siltä, ettei heidän rukouksiinsa yksinkertaisesti vastata. Toisinaan sinusta saattaa samoin vaikuttaa siltä, ettei kukaan kuuntele rukouksiasi. Raamatussa meille kuitenkin vakuutetaan, että kun joku esittää vilpittömän rukouksen uskossa, ”rukouksen Kuulija” kuuntelee häntä (Psalmi 65:3, UM). Mutta mistä voit tietää, ettei hän ole vain passiivinen kuuntelija, joka kohteliaana kuulee, mutta reagoi kuulemaansa laimeasti tai ei lainkaan?

Kutsuttuaan Jumalaa rukouksen Kuulijaksi psalmista sanoi: ”Ihmeellisillä teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, meidän autuutemme Jumala.” (Psalmi 65:6; vrt. Psalmi 66:19, 20.) Miksi sitten joistakuista tuntuu siltä, ettei heidän rukouksiinsa vastata?

Esteitä rukouksen tiellä

Syynä saattaa olla se, ettei nuorella ole todellista suhdetta Jumalaan. Jotkut nuoret epäilevät sitä, onko Jumalaa edes olemassa. Toiset uskovat hänen olemassaoloonsa, mutta hän on heidän mielestään kaukainen, vaikeatajuinen olento. Rukoilemisesta tulee kuin hissin pysäytyspainikkeen painamista – viimeinen keino äärimmäisessä hätätilanteessa. ”Minä uskon Jumalaan”, vakuuttaa muuan katolinen nuori. ”Kun olen vaikeuksissa, kun tarvitsen apua, pyydän aina Hänen apuaan.” Muuan toinen nuori sanoo suoraan: ”Joskus rukoilen vain siksi, että todella haluan jotakin.”

Rukouksen tulisi kuitenkin ilmaista uskoa, kunnioitusta, antaumusta ja luottamusta – ei vain epätoivoa tai itsekkäitä haluja. Ei myöskään ole perusteltua rukoilla vain siksi, että ajattelee Jumalan ehkä olevan olemassa. Raamatussa sanotaan: ”Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” (Heprealaisille 11:6.) Epäilijöiden rukouksiin ei vastata (Jaakob 1:6–8). Jehova kuuntelee niitä, jotka ovat tulleet tuntemaan hänet ja rakastamaan häntä; he eivät säästä rukouksia hätätapausten varalle. He toimivat 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:17:n mukaisesti ja rukoilevat lakkaamatta, tai kuten muuan toinen käännös, An American Translation, sanoo, he ”eivät koskaan lakkaa rukoilemasta”.

Jotkut kristityt nuoret ovat saaneet tietää Jehovasta, mutta valitettavasti he eivät ole todella kehittäneet ystävyyttä hänen kanssaan (Psalmi 25:14, UM). He rukoilevat yleensä kovin harvoin, heidän rukouksensa ovat persoonattomia, eivätkä he lopulta saa niihin vastausta. Pitääkö tämä kenties paikkansa sinun rukouksistasi? Jos pitää, niin lähesty Jumalaa ja opettele tuntemaan hänet (Jaakob 4:8). Aiemmin mainittu nuori Alyssa epäili Jehovaa. Henkilökohtainen Raamatun tutkiminen sai hänet kuitenkin vähitellen pääsemään epäilyksistään ja auttoi häntä kehittämään suhteen Jumalaan.

Rukouksen suurimpina esteinä voivat olla myös ihmisen asenne ja käytös. Psalmista sanoi: ”Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.” (Psalmi 66:18; Sananlaskut 15:29.) Olisiko järkevää odottaa Jumalan vastaavan rukouksiisi, jos tekisit sellaista, mikä loukkaa häntä – käyttäisit huumeita, tupakoisit, kuuntelisit turmelevaa musiikkia tai syyllistyisit sukupuoliseen moraalittomuuteen? Tuskin. Jehova ei siis kuuntele niiden rukouksia, jotka viettävät kaksoiselämää, ovat ulkokultaisia ja ”salakavalia” (Psalmi 26:4). Hän kuuntelee vain sitä, joka ”vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta” (Psalmi 15:1, 2). Niinpä jos sinusta tuntuu siltä, että rukoillessasi puhut itseksesi, tutki elämääsi. Sinun on ehkä tehtävä joitakin muutoksia.

Rukouksen väärinkäyttäminen

Millaisia asioita voit pyytää Jumalalta? Jeesus vakuutti meille: ”Jos pyydätte Isältä mitä tahansa, niin hän antaa sen teille minun nimessäni.” (Johannes 16:23.) Miten kannustava ilmaus: mitä tahansa! Totteleeko Jumala todella pienintäkin viittaustasi kuin jonkinlainen hyvä haltija? Täyttääkö hän kaikki – jopa vähäpätöiset – pyyntösi? Jeesus lausui nämä sanat vain muutamaa tuntia ennen tuskallista kuolemaansa, eikä hänellä varmastikaan ollut mielessään mitään tyhjänpäiväisiä huolia. Jaakobin kirjeen 4:3:ssa varoitetaan siksi käyttämästä väärin rukousta. Siinä sanotaan: ”Te pyydätte ettekä kuitenkaan saa, koska te pyydätte väärään tarkoitukseen, kuluttaaksenne hillittömissä aistillisen nautinnon haluissanne sen mitä saisitte.”

Nykyään monet käyttävät väärin rukousetua. Erään koulun koripallojoukkueella oli tapana polvistua keskelle pelikenttää ja lausua rukous jokaisen ottelun jälkeen. Mutta luuletko Jumalan tosiaan kannattavan innokkaasti koripallopeliä tai alentuvan siihen, että hän puuttuisi johonkin kilpailuun? (Vrt. Galatalaisille 5:26.) Entä mitä on sanottava siitä naisesta, jonka kerrotaan rukoilevan itselleen kenkiä? ”Joskus kenkäkaupassa saattaa olla jäljellä vain muutama pari minun kokoani olevia kenkiä”, hän sanoo, ”ja ellei minulla juuri silloin ole rahaa, pyydän Jumalaa pitämään huolta siitä, että niitä on kaupassa vielä sitten, kun palaan ostamaan niitä.” On tietenkin toista rukoilla jotakin ollessaan puutteessa, ja aivan toista odottaa Jumalan tekevän ostoksia puolestaan.

Samoin olisi sopimatonta – ja turhaa – rukoilla Jumalaa säästämään meidät ansaitsemaltamme rangaistukselta tai kurilta (Heprealaisille 12:7, 8, 11). Tuskin menestyt myöskään pyytäessäsi Jumalalta hyvää arvosanaa kokeessa, johon olet valmistautunut huonosti tai et ollenkaan (vrt. Galatalaisille 6:7).

”Hänen tahtonsa mukaan” esitettyjä rukouksia

Apostoli Johannes kertoo eräästä tärkeästä rukoukseen liittyvästä seikasta seuraavaa: ”Tämä on se luottamus, joka meillä on häneen, että mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.” (1. Johannes 5:14.) Jeesuksen mallirukous (Isä meidän -rukous) havainnollistaa joitakin niistä seikoista, joita voidaan sisällyttää rukoukseen. Hän rukoili sitä, että 1) Jumalan nimi pyhitettäisiin, 2) Jumalan valtakunta tulisi, 3) Jumalan tahto toteutuisi, 4) aineelliset ja hengelliset tarpeet täytettäisiin ja että Jumala antaisi 5) apua Saatanan ansojen välttämiseksi. (Matteus 6:9–13.)

Tähän perusrukoukseen sisältyy monia rukoiltavaksi sopivia aiheita. Pietarin ensimmäisen kirjeen 5:7:ssä kristittyjä kannustetaankin heittämään kaikki huolensa Jumalalle, koska hän huolehtii heistä. Tämä merkitsee sitä, että on sopivaa rukoilla elämämme lähes jokaisen piirteen puolesta. Onko sinun ratkaistava se, millaisia aineyhdistelmiä alat opiskella koulussa? Rukoile jumalallista viisautta (Jaakob 1:5). Oletko tehnyt jonkin typerän erehdyksen? Pyydä siinä tapauksessa anteeksi Jumalalta (Jesaja 55:7; 1. Johannes 1:9).

Sinun on kuitenkin toimittava sopusoinnussa rukouksesi kanssa. Harkitsehan nuoren Clintin kokemusta. Peruskoulun jälkeen hän ryhtyi kokoaikaiseksi evankelistaksi. Hän ei moneen kuukauteen tavannut ketään, joka olisi ollut kiinnostunut tutkimaan Raamattua. Niinpä hän ryhtyi rukoilemaan asian puolesta. Hän ei kuitenkaan odottanut, että aivan kuin tyhjästä ilmaantuisi joku, joka alkaisi tutkia Raamattua, vaan hän koputti yhä ahkerasti oville ja löysi aikanaan joitakuita, jotka halusivat tutkia Raamattua.

Miten Jumala vastaa

Joskus itse rukouksen esittäminen auttaa. Nuori Sandy taisteli masturboimisongelmaa vastaan. Hän sanoo: ”Rukoileminen ja Jehovan puoleen kääntyminen auttaa minua, koska tiedän, että pyydettyäni häntä auttamaan minua voittamaan kiusauksen masturboida, minun on parasta olla tekemättä niin.”

Toisinaan kuitenkin näyttää siltä, että Jumala ohjailee tapahtumia vastaukseksi rukoukseen. Nuoren Kenin oli erään kerran päästävä Jehovan todistajien valtakunnansalille pitämään hänen tehtäväkseen annettu lyhyt Raamattuun perustuva puhe. Kukaan ei valitettavasti voinut viedä häntä sinne. Hän rukoili asian puolesta hellittämättä. Muutaman minuutin kuluttua hänen sisarensa, joka vieraili vain harvoin, tuli käymään. Vaikka sisar ei ollutkaan kiinnostunut Kenin uskonnosta, hän kyyditsi Kenin salille. Oliko tämä suora vastaus Kenin rukoukseen? Ehkä. Joka tapauksessa on aina sopivaa kiittää Jumalaa silloin, kun asiat sujuvat meidän eduksemme. Paavali kehottaa: ”Kiittäkää kaiken yhteydessä.” (1. Tessalonikalaisille 5:18.)

Älä kuitenkaan odota Jumalan vastaavan rukouksiisi jollakin dramaattisella tavalla. Sinun ei myöskään tulisi tulkita jokaista sinulle sattuvaa pikkuasiaa Jumalan tahdon ilmaukseksi. Rukouksiimme vastataan tavallisesti hienovaraisesti: luet jotakin Raamatusta tai Raamattuun perustuvista julkaisuista; äiti tai isä tai joku toinen kristitty antaa sinulle tervemielisiä neuvoja. Sen määrittäminen, mikä on Jumalan tahto sinun suhteesi, saattaa kyllä vaatia tarkkanäköisyyttä. Asiat selviävät tavallisesti aikanaan.

Aika! Älä odota Jumalan vastaavan sinulle silloin, kun se sinusta tuntuu sopivalta. ”Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua”, kirjoitti Jeremia (Valitusvirret 3:26). Sinulle ei myöskään voida luvata, että saat haluamasi vastauksen. Apostoli Paavali pyysi kolme kertaa, että Jumala poistaisi ongelman, jota hän sanoi ”piikiksi lihassa”. Jumala vastasi kieltävästi. (2. Korinttolaisille 12:7–9.) Paavali ei kuitenkaan menettänyt arvostustaan rukouslahjaa kohtaan, vaan jatkoi edelleen Jehovan palvelemista. Juuri hän kirjoitti: ”Olkaa hellittämättömiä rukouksessa.” (Kolossalaisille 4:2.) Niinpä ”pyytäkää jatkuvasti, – – etsikää herkeämättä, – – kolkuttakaa lakkaamatta” (Matteus 7:7). Niin tekemällä tulet lähemmäksi Jumalaa, ja voit aivan hyvin saada vastauksia rukouksiisi.

[Kuvat s. 15]

Rukoukseen ei tulisi sisältyä tyhjänpäiväisiä aineellisia tarpeita koskevia pyyntöjä