Lyijymyrkytykset – maailmanlaajuinen ongelma
JOHN Franklinin retkikunta, joka oli lähetetty etsimään tarunomaista luoteisväylää, oli vaikeuksissa. Hänen kaksi laivaansa olivat joutuneet jään saartamiksi, ja pitkä arktinen talvi oli vasta alussansa. Yksi merimies oli jo kuollut merkillisellä tavalla. Hänen käyttäytymisensä oli ensin vähitellen saanut järjettömiä piirteitä, sitten hän oli tullut hysteeriseksi ja lopulta hän oli riutunut kuoliaaksi. Sen jälkeen hulluus levisi toisiinkin. Miehiä kuoli lisää. Kun miehiä oli seuraavien kahden vuoden kuluessa kuollut jo 24, päättivät jäljellä olleet retkikunnan jäsenet jättää laivansa ja lähteä epätoivoiselle vaellukselle kohden etelää jäätyneen erämaan halki. He vetivät perässään suuria rekiä, joihin oli lastattu monenlaista turhaa tavaraa, jopa ylellisyyskapineita. Yksikään retkikunnan jäsenistä ei säilynyt hengissä. Tuolloin elettiin vuotta 1848. Heidän hulluutensa syy pysyi noin 140 vuotta arvoituksena, kunnes lopulta viime vuosikymmenellä arvoitus ratkesi: heidän hiuksistaan ja luunkappaleistaan löytyi tutkimuksissa lyijyä. Miehet olivat syöneet lihaa, joka oli säilötty lyijyllä saumattuihin peltitölkkeihin. He olivat saaneet lyijymyrkytyksen.
Lyijymyrkytykset ovat olleet ongelma jo kauan ennen tämän kovaonnisen retkikunnan aikaa, ja niistä on sen jälkeen tullut terveyttä uhkaava vaara kaikkialla maailmassa. Lyijymyrkytyksen vaarallisuudesta on kirjoitettu viime vuosina paljon. Lyijy on ympäri maailman vaikea ongelma terveysjärjestöille. Etenkin siellä, missä valvonta ympäristönsuojeluun liittyvissä asioissa on ollut heikkoa, esimerkiksi Latinalaisen Amerikan ja Itä-Euroopan maissa, lyijymyrkytykset ovat paheneva ongelma. Teollisuusmaat ovat nekin huolissaan.
Lisääntyvät todisteet sen puolesta, että lyijymyrkytyksistä oli tullut yleinen sairaus, saivat terveysviranomaiset käynnistämään Australiassa, Englannissa, Meksikossa, Saksassa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa vuosikymmen sitten tutkimuksia sen selvittämiseksi, miten vaarallista lyijy on jopa erittäin pieninä pitoisuuksina ihmisille, etenkin lapsille.
Miten vaarallista?
Voiko yleiselle, yksinkertaiselle metallille altistuminen olla kovinkaan vaarallista? Tri Richard Wedeen uskoo, että lyijy saattaa hyvinkin saastuttaa ihmisellä kaikki hänen biokemialliset elintoimintonsa. Hänen päätelmänsä onkin, että ”lyijy saattaa olla yhteydessä verenpainetautiin, aivohalvauksiin ja sydänkohtauksiin, samoin munuaistautiin”. (Poison in the Pot: The Legacy of Lead.) Wedeen uskoo, että joillekin aikuisille, jotka saavat äkillisen lyijymyrkytyksen, voi käydä jopa niin, että heistä tulee alkoholisteja ja että heidät joudutaan lopulta panemaan psykiatriseen sairaalahoitoon.
Tietokirja The World Book Encyclopedia luettelee muita oireita, joista mainittakoon anemia, väsymys, lihaskouristukset, heikkous, halvaantumiset, vatsakivut ja oksentelu. ”Vakavissa tapauksissa esiintyy aivovaurioita, syviä tajuttomuustiloja ja kouristuksia, ja äärimmäisen vakavissa tapauksissa lyijymyrkytys on johtanut kuolemaan”, kerrotaan tässä kirjassa. Huomattavalle osalle niistä, jotka tointuvat vakavasta myrkytyksestään, jää pysyviä aivovaurioita, kirjoittaa eräs nimekäs lääkäri.
Miten lyijy saa aikaan tällaisia oireita? Elimistö erehtyy luulemaan lyijyä kalsiumiksi, joten se ei tee mitään päästäkseen lyijystä eroon. Lyijy aiheuttaa vahinkoa kaikkialla, minne se pääsee tunkeutumaan veren mukana. Se hidastaa veressä hemoglobiinin tuotantoa ja heikentää näin veren hapenkuljetuskykyä. Aivoissa ja hermostossa se kiinnittyy entsyymeihin, tärkeisiin valkuaisaineisiin, ja tekee ne käyttökelvottomiksi. Se kerääntyy ja varastoituu luustoon, ja joskus sitä vapautuu vereen paljon myöhemmin aiheuttamaan lisää vahinkoa.
Lyijymyrkytys on erittäin vaarallinen kahdesta syystä: 1) Se voi kehittyä niin hitaasti ja salakavalasti, että sitä on vaikea havaita. 2) Lähinnä teollistumisen vaikutuksesta lyijyä on käytännöllisesti katsoen kaikkialla ympäristössämme.
Metalli, jota on kaikkialla
Nykyään on ainoastaan ihmisen kekseliäisyydestä kiinni, mihin kaikkeen lyijyä voidaan käyttää. Esimerkiksi bensiiniin on 1920-luvulta lähtien lisätty miljoonia tonneja lyijyä moottorien suorituskyvyn parantamiseksi. Lyijyä on käytetty paljon myös maaleissa, vaikka joissakin maissa lyijymaalit on nyttemmin kielletty melkein kokonaan.
Niissäkään maissa, joissa lyijyä ei ole saanut enää pitkään aikaan panna maaleihin eikä bensiiniin, ihminen ei ehkä ole täysin turvassa lyijyltä. Hän saattaa esimerkiksi asua sellaisessa talossa tai huoneistossa, jonka maalaukset on tehty ennen tällaisten lakien voimaantuloa. Monissa maissa on myös paljon vanhanmallisia autoja, jotka yhä tarvitsevat lyijyllistä bensiiniä ja pilaavat edelleen ilmaa lyijypitoisilla pakokaasuillaan.
Lyijyä on käytetty paljon myös vesijohtoputkissa ja juotosmetallina. Röntgenlaitteitten käyttäjät ja ydinvoimaloitten työntekijät suojautuvat vaaralliselta säteilyltä lyijystä valmistetuin suojavarustein. Käytössä on yhä juomasuihkuja, joiden vesisäiliöt on saumattu lyijypitoisella juotteella, samoin säilyketölkkejä, joiden saumat on juotettu lyijyjuotteella. Lyijy- eli kristallilasista valmistetaan viinilaseja ja -karahveja. Jotkin tuttipullotkin on tehty lyijylasista. Akkujen levyt tehdään lyijystä. Lyijystä valmistetaan miljoonittain luoteja ja hauleja, jotka lopulta päätyvät käytettynä luontoon. Luetteloa voitaisiin jatkaa.
Vaikka lääkärit ovatkin hyvin huolissaan aikuisten lyijymyrkytyksistä, niin tämän sairauden suojattomimpia uhreja ovat lapset. Miksi juuri lapset? Miten voimme suojella heitä ja itseämme tältä fyysisesti ja henkisesti invalidisoivalta sairaudelta?
[Huomioteksti s. 4]
Voiko yleiselle metallille altistuminen olla kovinkaan vaarallista?
[Huomioteksti s. 4]
Lyijy aiheuttaa vahinkoa kaikkialla, minne se pääsee tunkeutumaan veren mukana
[Huomioteksti s. 5]
”Lyijy saattaa olla yhteydessä verenpainetautiin, aivohalvauksiin ja sydänkohtauksiin, samoin munuaistautiin.”
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
Valokuva: Thomas Smithin maalaus Greenwichin merimuseon luvalla