Lyijymyrkytysten estäminen

VAIKKA se, mitä lyijymyrkytyksistä edellä on kerrottu, onkin ikävää luettavaa, tilanne ei ole täysin toivoton. Päinvastoin kuin niin monet muut sairaudet, joille emme voi mitään, tämä terveysvaara on terveydenhuollon viranomaisten mukaan sellainen, että sen torjumiseksi on tehtävissä jotakin.

”Lyijymyrkytykset ovat täysin ehkäistävissä”, kirjoittaa viikkolehti Newsweek Yhdysvaltain terveysministeriä lainaten. Lyijymyrkytysten riski ”voitaisiin poistaa iäksi”, selittää erään yliopiston nimekäs toksikologi. ”Lyijymyrkytyksen lähteet, syntyminen ja sen ehkäisykeinot tunnetaan nykyään jo niin hyvin, että voidaan ryhtyä toimiin tämän sairauden täydelliseksi hävittämiseksi”, raportoi CDC. Yhdysvaltain terveysministeriö lisää tähän lopuksi omana mielipiteenään: ”Tiedämme, mistä lasten lyijymyrkytykset johtuvat, ja mikä tärkeintä, tiedämme myös, miten nämä syyt voidaan eliminoida. Yhteiskunnan määrätietoisin ponnistuksin tämä sairaus saataisiin häviämään 20 vuodessa.”

Mitä on tehtävissä

Miten tähän voidaan päästä? Ensinnäkin asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että pahimpia tämän sairauden levittäjiä ovat maalit ja vesi. Esimerkiksi edellä lainatun toksikologin mukaan tärkeimpiä edellytyksiä lyijyongelman eliminoinnille on se, että asunnonomistajat ja vuokraisännät alkavat rivakasti uusia talojensa maalipeitteitä ja vesijohtoja. Asunnonomistajat haluavatkin siksi ehkä ottaa ensin selvää siitä, piileekö heidän taloissaan tosiaankin lyijyvaara.

”Ei pidä kuitenkaan joutua pakokauhun valtaan”, kirjoittaa aikakauslehti In Health. ”Ehjä maalipinta ei ole vaarallinen, mutta lohkeileva maali ja maalipöly ovat vaarallisia. – – Tulee tarkistaa, löytyykö talon sisä- ja ulkopinnoista hilseilevää maalia, ja puinen ovi ja puiset ikkunanpuitteet kannattaa tutkia huolellisesti, sillä niissä maalipinnat helposti hiertyvät rikki ja alkavat hilseillä ulkoilman ja hankauksen vaikutuksesta.” Suomessa kunnan terveysviranomaiset voivat ensimmäisinä neuvoa, mistä saa apua sen selvittämiseen, onko lyijyvaaraa olemassa, ja missä epäilyttävissä tapauksissa vanhoista maaleista voidaan tehdä lyijyanalyysejä. Tärkeä neuvo: mahdollinen maalipintojen uusiminen kannattaa jättää ammattimiehille. Jos vanhemmat rupeavat itse kaapimaan tai hankaamaan hiekkapaperilla vanhoja maaleja seinistä ja puuleikkauskoristeista, heidän lapsensa voivat saada lyijymyrkytyksen ilmassa leijuvasta pölystä.

Vesi

Jos lyijyvaaran aiheuttaa vesi, niin se saattaa olla lähtöisin vesijohdosta, jolla talo on kytketty kunnan vetämään johtoon. Vanhoissa taloissa saattaa olla lyijyputkia, ja ne ovat ilmiselvä syy vaaran olemassaoloon. Kupari- ja rautaputkissakin on voitu käyttää liitosaineena lyijyjuotetta. Joissakin tapauksissa on hyvä rakennusmääräyksiä tutkimalla tutustua putkityönormeihin. Jos on syytä uskoa, että käyttövesi on saastunutta, niin sen laatu kannattaa tutkituttaa. Suomessa vedestä voi teettää lyijyanalyysejä esimerkiksi yksityisissä vesilaboratorioissa kohtuullista korvausta vastaan.

Miten menetellä siinä tapauksessa, että vesi sisältää vaarallisen paljon lyijyä? Eiväthän kaikki voi ryhtyä niinkin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin uusimaan talonsa vesijohtoja. Terveysviranomaisilla on tarjota yksinkertaisia ohjeita lyijypitoisuuksien vähentämiseksi: Jos hanasta ei ole laskettu vettä vähintään kuuteen tuntiin, veden annetaan valua pari minuuttia, ennen kuin sitä otetaan juoma- ja ruokavedeksi. Parissa minuutissa kaikki saastunut vesi on valunut pois. Kuumaa vesijohtovettä ei pidä koskaan käyttää juoma- ja ruokavetenä. Kuumassa vesijohtovedessä on todennäköisesti enemmän lyijyä kuin kylmässä vesijohtovedessä.

Niiden, jotka koulussa, konttorissa tai tehtaassa juovat vettä sähköllä toimivasta juomasuihkusta, pitäisi aina ensin valuttaa vettä muutama sekunti. Joissakin juomasuihkuissa putket on liitetty toisiinsa lyijyjuotteella.

Lyijy elintarvikkeissa

Yhdysvalloissa on elintarvikkeiden ja lääkkeiden puhtautta ja aitoutta valvova virasto FDA antanut suosituksia lyijy- eli kristallilasista tehtyjen astioiden käytöstä. Aikakauslehti Good Housekeeping raportoi: ”Vaikka kukaan ei esitäkään, että meidän pitäisi täysin luopua kristalliastioiden käytöstä, FDA kuitenkin neuvoo, ettei ruokia ja juomia, etenkään happamia ruoka-aineita (tomaattisosetta, appelsiini-, tomaatti- ja muita hedelmämehuja; viiniä ja viinietikkaa) saisi säilyttää pitempiä aikoja kristalliastioissa – –. FDA on esittänyt myös sellaisen suosituksen, että vauvoille ja pikkulapsille ei pitäisi koskaan antaa ruokaa kristallilasisella tuttipullolla – – eikä mistään muistakaan kristallilasisista astioista.”

Entä viinipullot, joiden kaulaa koristaa lyijymansetti? Joidenkin terveydenhuollon asiantuntijoiden suositus on, että sen jälkeen kun lyijymansetti on poistettu kokonaan, pullon suu pyyhitään kankaalla, jota on kostutettu muutamalla viinipisaralla.

Onko äideillä ja perheenemännillä tapana säilyttää ruokia käytetyissä leipäpusseissa? Tutkijat ovat havainneet pusseissa käytettävien painovärien sisältävän paljon lyijyä, jota voi liueta muihin elintarvikkeisiin. Lyijy ei pääse muovin läpi turmelemaan pusseissa olevia leipiä, mutta kun kuluttaja kääntää pussin ylösalaisin, lyijypitoinen painoväri voi osoittautua vaaralliseksi. Jos pusseja käytetään uudelleen, tulee huolehtia siitä, että painotekstit eivät pääse kosketuksiin elintarvikkeitten kanssa.

Lopuksi aikakauslehti Discover esittää nämä varoituksen sanat: ”Etenkin kolmannen maailman maissa matkustelevien pitäisi varoa keraamisia ruokailuastioita, sillä niiden lyijylasitetta ei ehkä ole poltettu niihin kiinni niin korkeassa lämpötilassa, että se estäisi lyijyhiukkasten hilseilemisen ja liukenemisen ruokiin.”

Tasapainon säilyttäminen

Tarkasteltaessa niin tätä ympäristöongelmaa kuin melkein mitä tahansa muitakin huolestuttavia ympäristöongelmia ei pidä unohtaa tärkeää ohjetta: tasapainon säilyttämistä. On aivan liian helppoa joutua pelon valtaan, eikä siitä koskaan ole mitään hyötyä. Murheellinen tosiasia on, että lyijy on vain yksi niistä lukemattomista erilaisista aineista, jotka saastuttavat ympäristöämme. Päästäksemme jotakuinkin eroon saasteista meidän olisi todennäköisesti muutettava jonnekin kauas korpeen. Kuka sitten haluaisi elää erakkona vain päästäkseen pakoon saastumista? Ainut tasapainoinen toimintatapa tällaisia ongelmia kohdattaessa on se, että ryhdymme niihin järkeviin varotoimiin, jotka ovat välttämättömiä voidaksemme suojella itseämme ja lapsiamme vakavilta vaaroilta. Sen ajan, jolloin olemme täysin turvassa maapallon luonnonvarojen väärinkäytöltä, täytyy tulla myöhemmin.

Tällainen aika myös tulee! Oletko tiennyt, että planeettamme Luoja on ennustanut tulevaksi ajan, jolloin ihmiset käyttävät voimiaan maapallon muuttamiseen paratiisiksi? Sen jälkeen ihminen ei enää levitä tappavia saasteitaan minnekään. Jesajan 11:9:ssä on myös tällainen lupaus: ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” ”Herran tuntemukseen” tulee epäilemättä sisältymään se, että planeettamme suunnattomia luonnonvaroja osataan käyttää oikein, ilman että lapset tai aikuiset – ketkään – joutuvat siitä kärsimään.