Nuo ihanat orkideat!

”MAALAA bambuja kun olet vihainen, orkideoja kun olet onnellinen.” Tästä kiinalaisesta sananparresta kuvastuu kaksituhatta vuotta kestänyt rakkaustarina orkideojen sekä itämaisten puutarhureiden ja kukkia ikuistaneiden taiteilijoiden välillä.

Orkideat ovat eittämättä kukkia, jotka herättävät voimakkaita tunteita. Niiden omintakeista viehkeyttä ei kuitenkaan lännessä ymmärretty ennen kuin varsin hiljakkoin. Itse asiassa niiden kasvattaminen alkoi lähes vahingossa.

1800-luvun alussa William Cattley, trooppisten kasvien maahantuoja, huomasi muutamia varsimukuloita, joita oli käytetty pakkausmateriaalina. Puhtaasta uteliaisuudesta hän istutti ne kasvihuoneeseensa. Palkakseen hän sai upean, laventelinvärisen kukan myöhemmin samana vuonna. Muut eurooppalaiset puutarhurit tajusivat nopeasti tuollaisten näyttävien kukkien kaupallisen arvon.

Ennen pitkää alettiin tällaisia trooppisia aarteita metsästää tosissaan. Harvinaisia orkideoja etsittiin kaikkialta viidakoista, eivätkä monetkaan kestäneet pitkää merimatkaa Eurooppaan. Niistä jotka kestivät, saatiin korkea hinta. Pelkästään yhdestä lajikkeesta maksettiin vuonna 1906 huutokaupassa Lontoossa 1150 guineaa (noin 450000 markkaa nykyrahassa). Hinnat laskivat huomattavasti, kun keinotekoisesti kasvatetut risteytykset saapuivat markkinoille. Keräilijä voi yhtä kaikki maksaa vielä nykyäänkin jopa 100000 markkaa uudesta risteytyksestä.

Mikä tekee orkideoista niin erikoislaatuisia? Ehkäpä niiden muotojen ja värien loppumaton kirjo. Vai johtuneeko se niiden herkästä kauneudesta? Tai tuosta eksoottisesta lumosta, jota on niin vaikea määritellä? Olivatpa syyt mitkä tahansa, ne ovat riittävän painavia pitääkseen yllä alati kasvavaa kansainvälistä orkideakauppaa.

Tavallisesti puutarhurit kasvattavat mieluummin näyttäviä trooppisia lajeja, mutta useimmat orkideat ovat vaatimattomia kukkia, joihin ei kiinnitetä huomiota. Jotkin niistä ovat niin pieniä, että kukan läpimitta on vain 2 millimetriä.

Villiorkideoja voi löytää aavikoilta, rämeiltä ja vuorten huipuilta, kosteista tropiikin metsistä aina pohjoisen karuille erämaille. Monet lajit kasvavat puissa, jos kohta osa valitsee isännäkseen jopa kaktuksen tai mangrovepuun juuret. Orkideat eivät kuitenkaan ole loiskasveja. Ne vain tarvitsevat puuta tuekseen, niin että niiden ilmajuuret voivat imeä itseensä kosteutta ilmasta.

Moninaisuuden lisäksi orkideoille ovat tyypillisiä myös niiden ainutlaatuiset lisääntymismenetelmät. Yhdessä ainoassa orkidean siemenkodassa – pakkaustaidon ihmeessä – saattaa olla jopa kaksi miljoonaa pienen pientä siementä, jotka tuuli voi kuljettaa kauas ja laajalle alalle. Päinvastoin kuin siemenissä yleensä, niissä ei ole ravinnevarastoa omasta takaa; jotta itäminen onnistuisi, niiden on löydettävä sieni, josta ne saavat välttämättömiä ravintoaineita.

Voidakseen tuottaa siemeniä kukan täytyy ensin pölyyntyä, ja siitä huolehtii tavallisesti jokin hyönteinen. Mikä houkuttelee hyönteisen kukan luo? Orkideoilla ei ole siitepölyä tarjottavana ruoaksi vierailijalle, eikä kaikilla lajeilla ole mettä. Mitkä ovat suosituimmat houkutuskeinot? Kauneus, tuoksu ja valepuku.

Puoleensavetävä kauneus

Puutarhanviljelijät ovat ahkeroineet yli sadan vuoden ajan jalostaakseen luonnossa esiintyvistä ihastuttavista lajeista risteytyksiä. Tällä hetkellä on kirjattu runsaat 75000 lajiketta.

Kauneudesta on käytännöllistä hyötyä villiorkidealle. Puoleensavetävän kukan tehtävänä on houkutella pölyttäjiä. Keskimmäinen, suurikokoinen terälehti eli huuli (labellum) – joka on tavallisesti muita terälehtiä värikkäämpi – toimii kutsuvana laskeutumisalustana siivekkäälle vieraalle.

Kirkasväriset kukat vetävät puoleensa mehiläisiä, ampiaisia, perhosia ja kolibreja, ja monien orkideojen terälehdissä olevat yhdensuuntaiset viivat ovat kuin tienviittoja, jotka osoittavat vierailijalle tien ruoan luo, meden ääreen, jota on joillakin lajeilla. Kauneus ei kuitenkaan ole tärkeintä hyönteisten maailmassa.

Vastustamaton tuoksu

Hyönteiseltä, jonka yleinen näkökyky ei ole kovin terävä, voi kauneus jäädä huomaamatta. Huumaava tuoksu sen sijaan on vastustamaton. Se voi muistuttaa naarashyönteisen tuoksua. On sanottu, että jotkin orkideat tuoksuvat enemmän naarasampiaisilta kuin nuo ampiaiset itse!

Tuoksu ei aina ole näin hienostunut. Jotkin lajit lemuavat mädäntyvältä. Tämäkin haju on kuitenkin tehokas. Sitä ei yksikään itseään kunnioittava siivekäs voi olla rekisteröimättä. Ja mikäli tuoksu ei yksinään riitä, hajupetosta voidaan tehostaa vaikuttavalla valepuvulla.

Nerokas mimikry-ilmiö

Kun Oncidium-sukuun kuuluvat orkideat keinuvat hiljaa tuulessa, ne näyttävät niin suuresti vihollishyönteiseltä, että vihainen mehiläinen syöksyy orkideaan yrittäessään ajaa ”vihamiehensä” pois. Samassa tapahtumasarjassa se tietämättään poimii orkideasta siitepölypaketin mukaansa.

Toisaalta orhojen sukuun kuuluvat lajit muistuttavat enemmän ystävää kuin vihollista. Ne tuoksuvat ja näyttävät mehiläisiltä. Koiras käy kukassa, koska se luulee sitä kumppanikseen, ja kun tämä onneton kosija sitten tajuaa tulleensa petetyksi, sen ruumiiseen on jo tarttunut pölymyhkyjä (pieniä määriä siitepölyä). Seuraava orkidea, joka sitä narraa (mehiläinen voi mennä lankaan toistamiseen), tuleekin sitten perusteellisesti pölytettyä.

Kunnianosoitus Luojalle

Tällainen hämmästyttävä vaihtelevuus ja monimutkaiset mekanismit ovat elävä todiste Luojan viisaudesta. Sokea sattuma tai pelkkä välttämättömyys ei varmastikaan riitä selittämään näitä ihmeitä.

Jeesus Kristus puhui eräästä toisesta läksystä, joka voidaan oppia tuollaisesta kukkaloistosta. ”Katsokaa miten niityn kukat kasvavat”, hän sanoi. ”Minä sanon, ettei edes kuningas Salomon loisteliain juhla-asu vetänyt vertoja tuollaiselle kukalle. Näin Jumala pukee ruohon – –. Kai hän silloin teidätkin vaatettaa!” (Matteus 6:28–30, Uusi testamentti nykysuomeksi.)

Voimme iloita jo ennakolta ajasta, jolloin ihminen vuorostaan pitää huolen planeettamme kallisarvoisista orkideoista. Tuhannet trooppiset lajit odottavat vielä löytämistään, ja kuka tietää, mitä salaisuuksia ja yllätyksiä niihin voi liittyä! Mutta olivatpa ne minkä värisiä tai muotoisia tahansa, ne epäilemättä lisäävät entisestään arvostustamme luomakunnan kauneutta ja rikkautta kohtaan. (Vrt. Jesaja 35:1, 2.)

[Kuvat s. 16–17]

1.Katleija (risteytys)

2.Katleija (risteytys)

3.Vanda (risteytys)

4.Perhokämmekkä (risteytys)

5.Katleija (risteytys)

6.Perhokämmekkä (risteytys)

7.Vanda (risteytys)

8.Perhokämmekkä

9.Perhokämmekkä (risteytys)

10.Cattleya aurantiaca

[Lähdemerkintä]

Valokuvat 1, 2, 4–6, 8–10: Madridissa sijaitsevan Jardinería Juan Bourguignonin luvalla