Miten maanjäristyksen uhreja autettiin

TOUKOKUUN 23. päivänä 1992 Palm Springsissä Kaliforniassa Yhdysvalloissa ilmestyvässä Desert Sun -sanomalehdessä kerrottiin, ”mitä pelottava maanjäristys, jonka voimakkuus olisi 7,5, voisi saada aikaan Coachella Valleyssa”. Siinä sanottiin: ”Vahingot voisivat olla katastrofaalisia. Hallituksen teettämää tutkimusta varten valmistetun arvion mukaan järistys voisi pahimmassa tapauksessa

● tappaa 5000 henkeä

● vahingoittaa 15000:ta muuta

● tehdä 50000 ihmistä kodittomaksi.”

On ällistyttävää, että sunnuntaina 28. kesäkuuta – vain joitakin viikkoja myöhemmin – aluetta vavisutti maanjäristys, jonka voimakkuus oli 7,5 Richterin asteikolla! Sen keskus oli kuitenkin lähellä aavikolla sijaitsevia pikkukaupunkeja Landersia ja Yucca Valleyta, vajaan sadan kilometrin päässä Coachella Valleyn suuremmista kaupungeista. Yksikään maanjäristys ei ollut ollut voimakkaampi koko vuonna missään päin maailmaa. Kaliforniassa, maanjäristyksistään tunnetussa osavaltiossa, ainoastaan kolme tämän vuosisadan järistyksistä oli ylittänyt sen voimassaan.

Heikommissa järistyksissä on kuollut tuhansia. Vuonna 1988 menehtyi Armeniassa 55000 henkeä maanjäristyksessä, jonka voimakkuus oli 6,8, ja 6,2:n suuruinen järistys runteli vuonna 1972 Nicaraguan pääkaupunkia Managuaa ja aiheutti 5000 kuolonuhria. Kalifornian järistys oli monta kertaa voimakkaampi, sillä kukin luku Richterin asteikolla vastaa järistystä, joka on kymmenen kertaa voimakkaampi kuin edellisen luvun suuruinen järistys. 7,5:n maanjäristys on siis kymmenen kertaa voimakkaampi kuin 6,5:n järistys.

Mitä menetyksiä ja vahinkoja aiheutui Kalifornian suuresta maanjäristyksestä? Miten se vaikutti uhreihin, ja miten heitä autettiin?

Kauhistuttava aamu

Lauantai-iltana 27. kesäkuuta jotkut Landersin seudun asukkaat päättivät nukkua ulkosalla maan jyrinän vuoksi. Järistykset pelottivat niin paljon 7-vuotiasta Kelsey Tharpia ja hänen 4-vuotiasta veljeään, että he saivat luvan nukkua vanhempiensa huoneessa. Heidän äitinsä kertoo: ”Sunnuntaiaamuna kello 4.58 kuulosti siltä kuin tavarajuna olisi jyristänyt kotimme halki. Päähäni osui putoava lamppu, ja mieheni keikahti sängystä lattialle. Aivan kuin kotimme olisi ollut jättimäisessä popcorninpaahtopannussa. Kaikki esineet poukkoilivat sinne tänne.”

Muutaman kilometrin päässä asuva Roger Terfehr selittää: ”Tuntui siltä kuin talomme alla olisi ollut jättiläishirviö, joka oli tarttunut perustuksiin ja ravisteli niitä rajusti. Koko talo natisi ja huojui. Kaikki sortui ympärillämme! Tärinä tuntui jatkuvan ikuisuuden, vaikka myöhemmin meille kerrottiin, että pääjäristys kesti vain 32 sekuntia.”

Terry Bogart oli tuona sunnuntaiaamuna tien päällä ennen aamunkoittoa menossa auttamaan Jehovan todistajien konventtisalin rakennustyössä. ”Ensin luulin, että kuorma-autossani oli jotain vikaa. Kun pysähdyin, auto kirjaimellisesti pomppi paikallaan. Sähkölinjat keinuivat ja muuntajat räjähtelivät.

”Tiesin, että minun oli päästävä takaisin vaimoni ja tyttärieni luo. Valtatie 247:llä vastaani tuli kohtia, missä tie oli romahtanut useita metrejä. Kun pysähdyin asentamaan merkkivaloja, paikalle ajoi nainen pienen lapsensa kanssa. Hän kysyi, missä kunnossa tie oli edessäpäin. Hänellä oli yllään pelkkä aamutakki, ja hän näytti olevan šokissa. Ehdotin, että hän seuraisi minua kotiin, missä vaimoni antoi hänelle vaatteita ja maitoa hänen lapselleen.”

Fritz Grainer, yksi Jehovan todistajien valvojista, toteaa: ”Kaikki olivat ulkona, kun seuraava järistys tuli, vain kolmisen tuntia ensimmäisen jälkeen. Sen keskus oli Big Bear -järven lähellä runsaat 50 kilometriä länteen. Olimme sillä hetkellä Bogartien luona joidenkin muiden kanssa. Maa liikkui aaltoina jalkojemme alla. Myöhemmin tuota ilmiötä kutsuttiin leikillisesti maasurffaukseksi.” Tuon järistyksen voimakkuus oli 6,6.

Yucca Valleyssa asuvat Warren ja Ernestine Stoker olivat tuolloin Pietarissa Venäjällä, missä elettiin myöhäisiltapäivää. He olivat juuri palanneet hotelliin Jehovan todistajien konventin loppupuheiden jälkeen, kun he saivat tietää järistyksestä. He avasivat heti television ja näkivät kuvia tuhosta, joka oli sattunut puolentoista kilometrin päässä siitä toimistorakennuksesta, jossa he työskentelevät Yucca Valleyssa.

”Juuri kun seurasimme lähetystä, Big Bearin järistys alkoi”, selittää Ernestine. ”Reportteri kysyi joltakulta, jota ei näkynyt kuvassa: ’Menenkö nyt pöytäni alle? Voinko jatkaa [Landersin ja Yucca Valleyn] maanjäristyksistä?’” Pariskunta oli ymmärrettävästi huolissaan kotona olevien perheenjäsentensä ja ystäviensä voinnista sekä omaisuudestaan.

Ei pahimman luokan tapaus

Lähes 1500 kilometrin päässä Denverissä Coloradossa ja Boisessa Idahossa uima-altaitten veden tiedotettiin liikkuvan. Valot pimenivät yli puolen miljoonan ihmisen kodissa. Rakennukset luhistuivat, savupiiput kaatuivat, maanvieremät tukkivat maanteitä ja maa repeili. Erään perheen uima-allas upposi maan sisään. Näytti siltä kuin sen kohdalle olisi pudonnut pommi.

On merkille pantavaa, että järistyksissä menetettiin kuitenkin vain yksi ihmishenki, 3-vuotias poika, johon osui romahtavan takan kappale hänen kotonaan Yucca Valleyssa. Silti 400 henkeä sai vammoja, ja omaisuusvahingot olivat noin 450 miljoonaa markkaa. Kaikkiaan vioittui 6321 taloa, joista 595 tuhoutui täysin ja 2119 sai huomattavia vaurioita. Jehovan todistajien Landersin seurakunnassa kymmenen perheen kodit vahingoittuivat niin pahoin, ettei niissä voinut asua. Jotkut saattoivat muuttaa matkailuvaunuihinsa, ja muut saivat kutsun toisten todistajien luo.

Mikä selittää ihmeteltävän alhaisen kuolonuhrien määrän? Kalifornian teknisen korkeakoulun insinööri John Hall huomauttaa: ”Tärkein seikka on se, että järistys sattui syrjäseudulla.” Korkeakoulun seismologi Egill Hauksson sanoi: ”Kun ajatellaan asiaa, niin maanjäristykset eivät tapa ihmisiä. Rakennukset sen tekevät. Eikä noilla seuduilla ole kovinkaan monta raskasta, suurta rakennusta.”

Toinen tärkeä syy on se, että alueen taloissa on puinen runko. Ne elävät ja joustavat maanjäristyksessä eivätkä luhistu helposti, kuten toisentyyppisille rakennuksille on sattunut heikommissakin järistyksissä. Lisäksi Kalifornian rakennusmääräykset ovat tiukat; niissä esimerkiksi vaaditaan, että talot kiinnitetään pulteilla perustuksiinsa.

Järistykset jättivät yhtä kaikki satoja kodittomiksi ja tuhansia ilman vettä. Vajaan viikon kuluttua jopa 10000 henkeä oli yhä vailla juoksevaa vettä. Mitä uhrien auttamiseksi tehtiin?

Mitä Jehovan todistajat tekivät

Heti kun aamu alkoi valjeta, Jehovan todistajien seurakunnan valvojat olivat liikkeellä tarkastamassa, missä kunnossa toiset olivat. Kaikkien seurakuntalaisten tilanne oli selvitetty tunnissa. Kukaan ei ollut loukkaantunut vakavasti. Alueen kaksi valtakunnansalia oli vaurioitunut, mutta niiden rakenteet olivat pysyneet lujina.

Aamupäivän puoliväliin mennessä oli sovittu pullotetun juomaveden tuomisesta alueelle. Loppupäivä käytettiin kiireellisiä toimenpiteitä vaatineiden kaasuputkien korjaamiseen ja sen selvittämiseen, ketkä olivat jääneet kodittomiksi. Kuitenkin jopa jotkut niistä, joiden talo oli lujarakenteinen, nukkuivat ulkona järistystä seuranneina öinä.

Maanantaina keskipäivään mennessä oli Landersin valtakunnansalille tuotu vesisäiliöautossa 23000 litraa vettä ja 3800 litraa pullotettua juomavettä. Loppupäivä kului veden jakamiseen tarpeessa oleville. Tultiin siihen tulokseen, että todistajien taloista 47 oli vahingoittunut – 32 Landersissa, 10 Yucca Valleyssa ja 5 Joshua Treessä. Niiden korjaamiseksi tehtiin viikolla suunnitelmia.

Työt päätettiin aloittaa lauantaina 4. heinäkuuta, ja siitä ilmoitettiin lähiseurakunnille. Paikalliset todistajat valmistautuivat ruokkimaan työntekijät. Asiasta tiedotettiin poliisille, koska maantiet olivat yhä suljettuina. Kun sitten lauantai koitti, poliisi viittoi Jehovan todistajat tiesulkujen ohi.

Landersin ja Yucca Valleyn valtakunnansaleille ilmaantui varhain lauantaiaamuna yli 500 talkoolaista. Siellä he saivat työmääräyksensä, joihin kuului sähkökorjauksia, putkitöitä, puhdistusta ja suurten asuntovaunujen tasaamista vaakasuoraan alustallaan.

Seuraavana päivänä San Bernardinossa ilmestyvän Sun-lehden etusivulla sanottiin: ”Landersin alueella, jonka väkiluku on noin 4000, ottivat Jehovan todistajat johdon jälleenrakentamisessa.” Lehdessä kerrottin yhdestä korjausurakasta ja sanottiin: ”Työ University Boulevardin talossa muistutti kiireistä rakennustyömaata. Parikymmentä työntekijää suoristi rivakasti seiniä, rakensi oviaukkoja ja asensi uusia paneeleja. Kaikki tehtiin sellaiselle seurakunnan perheelle, jonka harvat talkoolaisista tunsivat. Sillä ei ollut merkitystä. Seinät nousivat pystyyn ja panelointi jatkui.”

Kun ryhmät palasivat keskipäivällä valtakunnansaliin lounaalle, huomattiin, että suurin osa todistajien taloista oli saatu kuntoon. Siksi otettiin yhteyttä KCDZ:n ja KROR:n radioasemiin, ja ne alkoivat tiedottaa, että kuka tahansa, joka tarvitsi apua, saattoi soittaa, ja Jehovan todistajat korjaisivat järistyksen aiheuttamia vahinkoja ilmaiseksi.

Monet pyysivät apua. Eräs mies tarvitsi sitä vajansa ja halkopinonsa suoristamiseen. Kymmenkunta todistajaa lähti paikalle. He tyhjensivät varaston, puhdistivat sen ja asettivat kaikki tavarat siististi takaisin paikoilleen. Tämä teki mieheen niin suuren vaikutuksen, että pari päivää myöhemmin hän kiitti Jehovan todistajia avusta eräässä radio-ohjelmassa.

Jim ja Debbie Venoble, todistajiin kuuluva aviopari, totesivat: ”Onnettomuuksissa ihmiset antavat apuaan alussa ja unohtavat sitten hetken kuluttua uhrit, mutta näin ei ole laita kristittyjen veljiemme ja sisartemme kanssa. Järistyksestä on kulunut nyt kolme viikkoa, ja he pistäytyvät yhä katsomassa, tarvitsemmeko jotakin. Opimme tästä kokemuksesta sen, ettei sillä aineellisella, minkä menetimme, ole kovin suurta merkitystä.”

Steve Porto havaitsi: ”Olemme oppineet paljon tästä maanjäristyksestä ja sitä seuranneista tapahtumista. Se rakkaus, jota avuksemme tulleet todistajatoverimme osoittivat, todistaa, että me tosiaan olemme maailmanlaajuinen veljesseura.” (Johannes 13:34, 35.)

Epävarmuutta luovat jälkitärinät

Neljä viikkoa myöhemmin maa tärisi alueella toistuvasti ja ajoittain rajustikin. Kolmen viikon aikana havaittiin yli 5000 järistystä. Erään sellaisen voimakkuus oli 6 Richterin asteikolla, 11:n voimakkuus oli 5,0–5,9 ja yli 80:n järistyksen voimakkuus oli vähintään 4,0.

Heinäkuun 8. päivänä sattunut jälkitärinä, jonka voimakkuus oli 5,4, ravisti kertoman mukaan 50 taloa perustuksiltaan. ”Tämä on todella rasittavaa”, sanoi rakennustyöntekijä Rick Erickson. ”Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään. Sitä ei tiedä, romahtaako talo päälle vai ei.” Billie Bolton sanoi muutaman päivän kuluttua suuresta järistyksestä: ”En ehkä koskaan enää voi astua sisään taloon.” Jotkut asuivatkin teltoissa vielä kuukauden kuluttua pääjäristyksestä, koska he pelkäsivät olla sisällä.

Kristityt tunnistavat maanjäristykset osaksi sitä tunnusmerkkiä, jonka Jeesus ennusti merkitsevän asiainjärjestelmän päättymistä. Kun he siis näkevät niitä ja monia muita ennustusten mukaisia onnettomuuksia, he toimivat Jeesuksen neuvomalla tavalla: ”Nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” (Luukas 21:28.)

[Kuvat s. 15]

Maa kohosi vajaan metrin verran aivan mäellä olevan talon alapuolella Landersissa Kaliforniassa. Järistyksen voima nosti ja repi kappaleiksi kovaa graniittia

[Kuva s. 16]

Talo järistyksen jäljiltä kolmen kilometrin päässä järistyksen pintakeskuksesta Yucca Valleyssa Kaliforniassa