1. osa

Tiede – ihmisten jatkuvaa totuuden etsintää

”TE TULETTE tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Johannes 8:32.) Nämä usein lainatut sanat lausui mies, jota miljoonat pitävät suurimpana ihmisenä, joka koskaan on elänyt.a Vaikka hän puhuikin uskonnollisesta totuudesta, niin totuus voi millä tahansa inhimillisten pyrintöjen alueella tehdä ihmiset joissakin suhteissa vapaiksi.

Tieteellinen totuus on vapauttanut ihmiset esimerkiksi sellaisista vääristä käsityksistä kuin että maapallo on litteä, että maapallo on maailmankaikkeuden keskus, että lämpö on kalorinimistä juoksevaa ainetta, että saastunut ilma aiheuttaa kulkutauteja ja että atomit ovat pienimpiä ainehiukkasia. Tieteellisten totuuksien käytännön sovellutukset niin teollisuudessa kuin myös viestiliikenteessä ja liikennevälineissä ovat vapauttaneet ihmiset tarpeettomasta raadannasta ja jossakin määrin myös ajan ja etäisyyksien asettamista rajoituksista. Tieteellisten totuuksien soveltaminen ennalta ehkäisevään lääketieteeseen ja terveydenhuoltoon on jossain määrin vapauttanut ihmiset ennenaikaisesta kuolemasta ja luonnottomasta sairauksien pelosta.

Mitä tiede on?

The World Book Encyclopedia -tietokirjan mukaan ”tiede käsittää laajan inhimillisen tiedon kentän, joka koskee tosiasioita, joita periaatteet (säännöt) pitävät koossa”. Tästä luonnollisesti seuraa, että on olemassa monenlaisia tieteenaloja. Kirjassa The Scientist sanotaan: ”Teoriassa melkeinpä millainen tahansa tietämys voidaan tehdä tieteelliseksi, sillä määritelmän mukaan jokin tiedonala muuttuu tieteelliseksi, kun sitä tutkitaan tieteellisen metodin avulla.”

Tämä jossakin määrin vaikeuttaa selvien rajojen vetämistä eri tieteiden välille. The World Book Encyclopedia sanookin: ”Joissakin tapauksissa tieteet voivat mennä siinä määrin limittäin, että on syntynyt monitieteisiä eli kahden tai useamman tieteen alueelle ulottuvia tieteenaloja.” Oli miten oli, useimmat hakuteokset jakavat tieteet neljään pääluokkaan: eksakteihin ja teoreettisiin tieteisiin, biologisiin tieteisiin, humanistisiin tieteisiin sekä matematiikkaan ja logiikkaan.

Matematiikkako tiedettä? Pitää paikkansa, sillä jollei olisi jonkinlaista yhteistä mittausmenetelmää, jotakin keinoa suuruuden, pienuuden, lukumäärien, etäisyyksien ja lämpötilojen määrittelemiseen, tuloksellinen tieteellinen tutkimustyö olisi mahdotonta. Tästä syystä matematiikkaa onkin sanottu ”tieteitten kuningattareksi ja palvelijaksi”.

Eksakteja ja teoreettisia tieteitä ovat esimerkiksi kemia, fysiikka ja tähtitiede. Tärkeimmät biologiset tieteet ovat kasvitiede ja eläintiede, ja humanistisiin tieteisiin luetaan esimerkiksi antropologia, sosiologia, taloustieteet, valtiotiede ja psykologia. (Ks. sivun 8 tekstiruutua.)

Puhtaan tieteen ja sovelletun tieteen välille on tehtävä ero. Edellinen käsittelee yksinomaan tieteellisiä tosiasioita ja jälkimmäinen niiden käytäntöön soveltamista. Nykyään sovelletut tieteet tunnetaan myös tekniikkana.

Erehdysten kautta kohti totuutta

Uskonto ja tiede ovat kumpikin esimerkkejä ihmisten pyrkimyksestä totuuden selvittämiseen. Uskonnollisen totuuden etsintä kuitenkin eroaa eräässä suhteessa merkittävästi tieteellisen totuuden etsinnästä. Kun ihminen etsii uskonnollista totuutta, niin sen mukaan, onko hän kristitty, muslimi, juutalainen, hindu tai buddhalainen, hän todennäköisesti alkaa tutkia Raamattua, Koraania, Talmudia, veda-kirjallisuutta tai Tripitaka-kokoelmaa. Sieltä hän löytää sen, mitä hänen uskontonsa pitää uskonnollisen totuuden ilmoituksena, joka mahdollisesti on jonkin jumaluuden aikaansaannosta ja jota siksi pidetään korkeimpana auktoriteettina.

Tieteellisen totuuden etsijällä ei kuitenkaan ole tällaista korkeinta auktoriteettia, jonka puoleen hän voisi kääntyä – ei mitään kirjaa eikä ketään olentoa. Tieteellistä totuutta ei ilmoiteta, vaan se löydetään. Sitä etsittäessä joudutaan etenemään kokeilemalla ja ottamalla oppia erehdyksistä, ja tieteellisen totuuden etsijä usein huomaa pyrkimyksensä tuloksettomiksi. Hänen etsintänsä voi silti olla tuloksellista, jos hän systemaattisesti toteuttaa siinä neljän kohdan menetelmää (ks. tekstiruutua ”Totuuden löytäminen tieteen keinoin”). Tiede juhlii voittojaan tappioittensa raunioilla sitä mukaa kuin se korvaa aiemmin hyväksymiään käsityksiä uusilla käsityksillä, joiden katsotaan vievän lähemmäs totuutta.

Huolimatta siitä, että tieteellinen metodi on kuin hakuammuntaa, tiedemiehet ovat vuosisatojen kuluessa keränneet kunnioitettavan määrän tieteellistä tietoa. Vaikka he ovat usein erehtyneet, he ovat silti kyenneet korjaamaan monia virhepäätelmiään ennen kuin on päässyt tapahtumaan vakavaa vahinkoa. Niin kauan kuin virheellinen tieto pysyy puhtaan tieteen hallussa, vakavan vahingon vaara on hyvin pieni. Mutta kun vakavasti virheellinen puhdas tiede yritetään muuttaa sovelletuksi tieteeksi, seuraukset voivat olla katastrofaalisia.

Esimerkistä käy se tieteellinen tietämys, joka mahdollisti hyönteismyrkkyjen kehittämisen. Niitä pidettiin hyvin arvokkaina, kunnes uudemmissa tieteellisissä tutkimuksissa ilmeni, että joistakin hyönteismyrkyistä jää jäljelle ihmisen terveydelle vaarallisia aineita. Tällaisten hyönteismyrkkyjen runsaan käytön on osoitettu olevan yhteydessä siihen, että eräissä Araljärven ympäristön yhdyskunnissa Uzbekistanissa ja Kazakstanissa esiintyy seitsemän kertaa enemmän ruokatorven syöpää kuin keskimäärin muissa entisen Neuvostoliiton osissa.

Helppokäyttöisyytensä takia aerosolisuihkeet saavuttivat suuren suosion, kunnes tieteelliset tutkimukset antoivat viitteitä siitä, että maapalloa suojaava otsonikerros on niiden myötävaikutuksella tuhoutumassa nopeammin kuin aiemmin oli arveltu. Tieteellisen totuuden etsintä on siksi jatkuva prosessi. Tämän päivän tieteelliset ”totuudet” saattavat huomenna olla vääriä ja kenties jopa vaarallisia eilispäivän ajatuksia.

Miksi tieteen pitäisi kiinnostaa meitä

Nykyaikainen maailma on paljolti tieteen ja tekniikan aikaansaannos. Yhdysvaltain tiedeakatemian entinen puheenjohtaja Frederick Seitz on sanonut: ”Tieteestä, joka aluksi oli lähinnä henkistä uusien näköalojen avaamista, on tulossa yksi elämäntapamme tukipylväs.” Tieteellinen tutkimus onkin alkanut tarkoittaa samaa kuin edistys. Jokainen, joka asettaa tieteen uusimmat saavutukset kyseenalaisiksi, antautuu alttiiksi sille, että hänet leimataan ”edistyksen vastustajaksi”. Eikä tässä kaikki: se mitä jotkut sanovat tieteelliseksi edistykseksi, erottaa heidän mielestään sivistyksen sivistymättömyydestä.

Ei siksi ihme, että meidän vuosisadallamme elänyt englantilainen runoilija W. H. Auden on todennut: ”Oikeita meidän aikamme toimen miehiä, maailman muuttajia, eivät ole poliitikot ja valtiomiehet, vaan tiedemiehet.”

Harva kiistäisi sitä, että maailma kaipaa kipeästi muuttamista. Kykeneekö tiede muuttamaan maailman toisenlaiseksi? Pystyykö se löytämään ne tieteelliset totuudet, jotka ovat välttämättömiä, jotta uuden vuosituhannen mukanaan tuomista ainutlaatuisista haasteista voidaan selviytyä? Entä kyetäänkö nämä totuudet saamaan selville niin nopeasti, että ihmiset voivat vapautua uhkaavan maailmantuhon pelosta?

Kaksinkertainen Nobelin palkinnon saaja Linus Pauling on sanonut: ”Jokaisen, joka elää maailmassa, täytyy hankkia itselleen jonkinlainen kuva tieteen luonteesta ja vaikutuksista.” Tämän lehden tarkoituksena on nyt tarjota lukijoilleen kirjoitussarjan ”Tiede – ihmisten jatkuvaa totuuden etsintää” avulla joitakin niistä palasista, jotka ovat välttämättömiä tällaisen kuvan luomiseen. Sarjan toinen osa on seuraavassa numerossa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

TOTUUDEN LÖYTÄMINEN TIETEEN KEINOIN

1. Tarkkaillaan, mitä tapahtuu

2. Muodostetaan näiden havaintojen perusteella teoria siitä, mikä saattaa olla totta

3. Tarkastetaan teorian paikkansapitävyys lisähavaintojen ja kokeitten avulla

4. Seurataan, toteutuvatko teorian perusteella laaditut ennusteet

[Tekstiruutu/Kuvat s. 8]

ERILAISIA TIETEITÄ

ANTROPOLOGIA tutkii ihmistä biologian, sosiologian ja kulttuurin näkökulmasta.

TÄHTITIEDE tutkii tähtiä, planeettoja ja muita taivaankappaleita.

BIOLOGIA tutkii eliöiden ominaisuuksia, sekä luokittelee kasveja ja eläimiä.

KASVITIEDE tutkii kasvikuntaa; toinen biologian päähaaroista.

KEMIA tutkii aineiden ominaisuuksia, koostumusta ja sitä, miten ne reagoivat toistensa kanssa.

MATEMATIIKKA tutkii lukuja, suureita, muotoja ja suhteita.

FYSIIKKA tutkii voimia ja ilmiöitä, kuten valoa, ääntä, painetta ja painovoimaa.

PSYKOLOGIA tutkii ihmisen psyykeä ja ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä.

ELÄINTIEDE tutkii eläinkuntaa; toinen biologian kahdesta päähaarasta.