Hyönteismaailman hyppivät muusikot
MYÖNNÄMME olevamme luomuksia, joilla on kyltymätön ruokahalu. Lisäksi ruokahalumme voi hyvinkin vihastuttaa maanviljelijöitä, jotka pitävät meitä satoaan tuhoavina kiusankappaleina. Meillä heinäsirkoilla on kuitenkin joitakin mielenkiintoisia ominaispiirteitä: tapamme hyppiä, lentää, kiivetä ja ”soittaa”.
Tiesitkö esimerkiksi, että meillä on viisi silmää? Sen sijaan että meidän täytyisi käyttää kaksiteholaseja niin kuin monet ihmiset käyttävät, meillä on kolme pientä silmää päämme etuosassa lähikatselua varten. Toiset kaksi silmäämme ovat suuria ja sijaitsevat taempana päässä, niin että voimme nähdä, mitä kaikkialla ympärillämme tapahtuu. Siksi kykenemmekin pysymään aina hypyn verran edellä sinua. Etkö haluaisi itsekin näin monipuoliset silmät?
Kuinka taitavia hyppääjiä olemme? Pystymme hyppäämään kymmenen kertaa korkeammalle kuin on oma pituutemme ja pääsemään yhdellä ponkaisulla lähes metrin päähän lähtöpisteestä. Jotta ihminen pystyisi samaan, hänen ponnahduksensa täytyisi yltää kuusikerroksisen talon korkeudelle. Meidän salaisuutemme on takaraajojemme voimakkaat lihakset. Niiden ansiosta meillä on hyppyvoimaa näin mittaviin suorituksiin.
Polultasi poispäin suuntautuvan ensiloikkamme jälkeen voimme vieläkin vaikeuttaa kiinnisaamistamme levittämällä kaksi siipipariamme. Jäykät ylemmät siivet toimivat lentokoneen siipien tavoin, kun taas alemmat, hennommat siivet antavat lisää työntövoimaa. Yhdistämällä hyppy- ja lentotaitomme voimme yleensä liitää tarpeeksi kauas, niin että luovut yrityksestäsi saada jonkun meistä kiinni.
Onko sinusta vaikeaa kiivetä ylös niljakasta puuta? Meistä ei ole. Pystymme juoksemaan ylös livettävää ruohonkortta liukastumatta kertaakaan, koska Luoja on suunnitellut kuusi raajaamme aivan erityislaatuisiksi. Jokaisen raajan pienen pienestä polkuanturasta lähtee pikkuriikkisiä, tahmeaa nestettä erittäviä karvoja, joiden avulla saamme pitävän otteen. Lisäksi kussakin raajassa on kaksi vahvaa, piikkikärkistä koukkua, jotka estävät meitä liukumasta alaspäin jyrkästi viettävällä pinnalla. Tosiaankin kauan ennen kuin ihmiset edes ajattelivat vuoristokiipeilyä, meidät oli jo varustettu hyvin kiipeämistä varten.
Lajiemme koiraat ovat tunnettuja muusikoita. Naarasheinäsirkat ovat asianmukaisen ihastuneita niiden soittoon ja pitävät niitä hyvin lahjakkaina. Pystymme tosiaan kuulemaan ääniä ja reagoimaan niihin. Korvamme sijaitsevat keskiruumiin molemmin puolin. Ollessaan soittotuulella koiras vetää karkeapintaista takareittä edestakaisin siiven kohosuonia vasten aivan samoin kuin viulunsoittaja liikuttaa joustaan edestakaisin viulunsa kielillä. Kuinka rentouttavaa onkaan lämpimänä keskikesän päivänä loikoilla vehmaalla niityllä ja keskittyä kuuntelemaan tuhansien heinäsirkkojen sinfoniaa. Voi tuota ihanaa kesäistä soittoa!