Mitä toivoa on sotien loppumisesta?
VUOSINA 1914–18 käydystä ensimmäisestä maailmansodasta sanottiin, että se oli sota kaikkien sotien lopettamiseksi. Sen jälkeen on kuitenkin käyty yli 200 sotaa, joista toinen maailmansota on ollut tähän mennessä suurin.
Ei ole epäilystäkään siitä, että ihmiset ovat epäonnistuneet täysin yrityksissään sotien poistamiseksi maailmasta. Onkin hyvin ymmärrettävissä, miksi monet sanovat, että aina tulee olemaan sotia. Oletko samaa mieltä?
Kun Yhdistyneet kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945, tarkoituksena oli antaa sotaan väsyneille ihmisille toivoa sodattomasta maailmasta. Tämä toivo on ilmaistuna tekstissä, joka on kaiverrettu YK:n aukiolla New Yorkissa olevaan muuriin. Se kuuluu: HE TAKOVAT MIEKKANSA VANTAIKSI JA KEIHÄÄNSÄ VESUREIKSI; KANSA EI NOSTA MIEKKAA KANSAA VASTAAN, EIVÄTKÄ HE ENÄÄ OPETTELE SOTIMAAN.
Valitettavasti kansat ovat sodanlietsonnallaan pitäneet pilkkanaan tätä kauniisti ilmaistua rauhan toivoa. Kaikesta huolimatta nämä sanat tulevat toteutumaan. Syynä on se, että ne on antanut yli 2500 vuotta sitten sellainen, joka on epätäydellisiä ihmisiä korkeampi. Kyseessä on kaikkivaltiaan Jumalan antama lupaus (Jesaja 2:4).
Väärä toivo
Monet ovat odottaneet, että kirkot osallistuisivat sodattoman maailman luomiseen. Totuus kuitenkin on, että kirkot ovat osoittautuneet yhdeksi historian hajottavimmista ja sotaisimmista voimista. Esimerkiksi Frank P. Crozier, ensimmäisen maailmansodan aikainen englantilainen prikaatinkenraali, on kirjoittanut: ”Kristikunnan kirkot ovat parhaita verenhimon herättäjiä, mitä meillä on, ja olemme käyttäneet niitä vapaasti hyödyksemme.”
On siksi tärkeää, että osaamme erottaa tosi kristillisyyden väärästä kristillisyydestä. Jeesus on antanut meille tähän avuksi yksinkertaisen säännön: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matteus 7:16.) Sanat ja uskontunnustukset eivät riitä. Kanadan Vancouverissa ilmestyvän Sun-sanomalehden toimittaja Steve Whysall valaisee asiaa esimerkillä: ”Eivät kaikki öljyn tahrimiin haalareihin pukeutuneet ihmiset ole autonasentajia, vaikka he näyttävätkin autonasentajilta – – vaikka he jopa sanoisivat olevansa autonasentajia.”
Sen jälkeen Whysall soveltaa esimerkkiään kristikuntaan: ”Usein kuulee puhuttavan siitä, miten sitä tai tätä on tehty kristillisyyden nimissä ja miten kauheaa se on ollut. Aivan varmasti se on ollut kauheaa. – – Mutta kuka on sanonut, että näihin kauheuksiin syyllistyneet olivat kristittyjä?
”Joku voi sanoa, että suuret laitoskirkothan sanovat niin. Mutta kuka on sanonut, että suuret laitoskirkot ovat kristillisiä?
”Antoihan paavi siunauksensa Mussolinille, ja on todisteita siitä, että toisetkin paavit ovat toimineet raukkamaisesti menneisyydessä. Kuka sitten on sanonut heidän olleen kristittyjä?
”Tuleeko meidän päätellä, että jos joku ihminen on paavi, hänen täytyy olla kristitty? Jos ihminen vain sanoo olevansa kristitty, se ei vielä merkitse sitä, että hän on kristitty – voihan joku mies väittää olevansa autonasentaja, mutta hän ei ehkä olekaan sellainen.
”Raamatussa jopa neuvotaan kristittyjä varomaan niitä, jotka tekeytyvät kristityiksi – – Kukaan kristitty ei voi sotia toisia kristittyjä vastaan, sillä se olisi samaa kuin jos ihminen taistelisi itseään vastaan.
”Tosi kristityt ovat veljiä ja sisaria Jeesuksessa Kristuksessa. – – He eivät varmasti koskaan vahingoittaisi tieten tahtoen toisiaan.”
Meidän täytyy siis soveltaa Jeesuksen sääntöä ja tarkastella kirkkojen tuottamia hedelmiä. Millaisia hedelmiä? Raamatussa kiinnitetään huomiota erääseen tärkeään hedelmään, kun siinä sanotaan: ”Jumalan lapset ja Panettelijan lapset käyvät ilmi tästä: kukaan, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta, eikä sekään, joka ei rakasta veljeään. Sillä tämä on se sanoma, jonka olette kuulleet alusta asti, että meidän tulisi rakastaa toisiamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli paholaisesta ja tappoi veljensä.” (1. Johanneksen kirje 3:10–12.)
Sen sijaan että kirkot olisivat kehottaneet ihmisiä rakastamaan veljiään, ne ovat tukeneet veljiensä tappamista sodassa ja jopa kannustaneet siihen. Näin niistä on tullut Saatanan pelinappuloita aivan yhtä varmasti kuin aikoinaan muinaisten egyptiläisten, assyrialaisten, babylonialaisten ja roomalaisten uskonnoista. Jeesus Kristus kutsui Saatanaa ”tämän maailman hallitsijaksi” ja sanoi omista tosi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 12:31; 17:16; 2. Korinttolaisille 4:4.) Silti kirkot ovat tehneet itsestään olennaisen osan tätä maailmaa.
On siis selvää, ettei Jumala kirkkojen avulla toteuta tarkoitustaan, sodattoman maailman luomista. Jumalalla ei ole suosikkeja kansojen sodissa, sanokoot kenttäpapit ynnä muut kirkonmiehet mitä tahansa.
Miten Jumalan lupaus sotien lopettamisesta tulee toteutumaan? Ovatko ketkään todella takoneet miekkansa auranvantaiksi? Jotkut ovat.
Ne, joissa Jumalan lupaus toteutuu
Kuuluisa kirkkohistorioitsija C. J. Cadoux kirjoittaa: ”Varhaiskristityt luottivat Jeesuksen sanoihin – – He yhdistivät läheisesti uskontonsa rauhaan; he tuomitsivat voimakkaasti sodan siihen liittyvän verenvuodatuksen takia; he omaksuivat sen Vanhan testamentin ennustuksen, joka ennaltakertoi sota-aseitten muuttamisen maanviljelysvälineiksi.” (Jesaja 2:4.)
Entä millainen on tilanne nykyään? Onko sellaisia ihmisiä, jotka luottavat Jeesuksen sanoihin ja todella rakastavat toisiaan? Ovatko he takoneet miekkansa auranvantaiksi? Tietosanakirja Encyclopedia Canadiana toteaa: ”Jehovan todistajien työ merkitsee sen alkukristillisyyden elvyttämistä ja uudelleen perustamista, jota Jeesus ja hänen opetuslapsensa harjoittivat ajanlaskumme ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla. – – Kaikki ovat veljiä.”
Sopusoinnussa sen Kristuksen käskyn kanssa, että hänen opetuslastensa tulee rakastaa toisiaan, Jehovan todistajat kieltäytyvät vihaamasta tai tappamasta veljiään, vaikka nämä saattavat olla jotakin toista rotua tai kansallisuutta. (Johannes 13:34, 35.) Saksan protestanttisiin johtajiin kuuluva Martin Niemöller on kirjoittanut, että kirkot ”ovat kautta aikain aina suostuneet siunaamaan sodat, armeijat ja aseet ja että ne ovat rukoilleet erittäin epäkristillisellä tavalla vihollistensa tuhoa”. Jehovan todistajista hän kuitenkin päinvastoin sanoo, että he ”ovat sadoittain ja tuhansittain menneet keskitysleireihin ja kuolleet, koska he kieltäytyivät palvelemasta sodassa ja ampumasta ihmisiä”.
Toisin kuin muihin uskontoihin kuuluvat ihmiset, Jehovan todistajat ovat tosiaan takoneet miekkansa auranvantaiksi. He ovat erilaisia kuin muiden uskontojen jäsenet, koska he Jeesuksen käskyä totellen eivät ole ”osa maailmasta” (Johannes 15:19). Roomalaiskatolisessa St. Anthony’s Messenger -lehdessä sanottiin: ”Jehovan todistajat pysyvät ’vakiintuneen järjestelmän’ ulkopuolella, eivätkä he katso, että he ovat velvollisia antamaan siunauksensa niille toimille, joihin maallinen hallitus päättää ryhtyä.”
Tuleeko Jumalan lupaus aseidenriisunnasta toteutumaan siis siten, että vain muutama miljoona ihmistä kaikista kansoista takoo miekkansa auranvantaiksi? Ei suinkaan. Jumalan lupaus tulee toteutumaan paljon suuremmassa mitassa ja vaikuttavalla tavalla.
Miten sodat tulevat loppumaan
Luoja, Jehova Jumala, lopettaa sodat siten, että hän hävittää sotakoneistot ja ne, joiden aikaansaannosta sotakoneistot ovat. Eräs Raamatun psalmista kehotti lukijoitaan miettimään tätä sykähdyttävää tulevaisuudenodotetta kirjoittaessaan: ”Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: hän lopettaa sodat maan ääriin saakka.” (Psalmit 46:9, 10.) Todella erikoinen ja innostava ilmoitus!
Kuulostaako toivo sodattomasta maailmasta liian hyvältä ollakseen totta? Epäilijöistä voi tuntua siltä. Jopa se sotahistorioitsija, joka kertoo tarinansa tämän lehden sivuilla 9–13, ajatteli näin. Hän kuitenkin varasi aikaa tutkiakseen todisteita huolellisesti. Näin hän todisti itselleen sen, että Raamattu on varmasti luotettava. Hän havaitsi, että ne Raamatun profetiat, jotka koskivat jo aiemmin menneisyydessä sattuneita asioita, olivat kaikki toteutuneet juuri oikeana aikana. Se antoi hänelle syyn uskoa siihen, että ne ennustetut asiat, jotka eivät vielä ole toteutuneet, tulevat toteutumaan täsmälleen ajallaan.
Ajatellaanpa vaikka sitä, miten ne mullistavat asiat, joita nykyään tapahtuu, sopivat täydellisesti yhteen niiden asioitten kanssa, joiden Raamattu ennusti olevan tunnusomaisia nykyisen asiainjärjestelmän viimeisille päiville (Matteus 24:3–14; 2. Timoteukselle 3:1–5). Tämä merkitsee sitä, että me elämme nykyään sitä aikaa, jolloin Jumalan valtakunnan on määrä tulla sen rukouksen täyttymykseksi, jonka Jeesus opetti seuraajilleen: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:9, 10.)
Millä tavoin meidän pitää odottaa Jumalan valtakunnan tulevan? Eräässä Raamatun profetiassa sanotaan tästä: ”Niiden kuningasten [nykyisten hallitusten] päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat [hallitukset] ja tekevä niistä lopun, mutta se itse [Jumalan Valtakunta-hallitus] on pysyvä iankaikkisesti. (Daniel 2:44.)
Jumalan valtakunta tulee siis huomiota herättävällä tavalla poistamaan kaikki nykyiset hallitukset, aivan niin kuin ennustettu vedenpaisumus tuli Nooan päivinä (Matteus 24:36–39; 1. Johanneksen kirje 2:17). Koska sekä kaikkien nykyisten hallitusten että myös niitä tukevien uskontojen hävittäminen on hyvin lähellä, on erittäin tärkeää, että itse kukin tarkastelemme omaa asemaamme. Haluammeko nähdä vaivaa hankkiaksemme tietoa Jehova Jumalasta ja hänen pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta, ja tehdäksemme sen jälkeen sen, mitä he vaativat meiltä? (Johannes 17:3.) Haluammeko rakastaa toisiamme, kieltäytyä tekemästä vahinkoa lähimmäisillemme ja siten osoittaa, että olemme takoneet miekkamme vantaiksi?
Jos myönnät, ettei sotimisessa ole mitään järkeä, ja haluaisit nähdä sen ajan, jolloin rauha ulottuu maapallolla kaikkialle, niin ota yhteyttä Jehovan todistajiin. He mielellään auttavat sinua hankkimaan enemmän tietoa siitä, miten sodat tulevat Jumalan valtakunnan hallitessa pian loppumaan.
[Tekstiruutu s. 7]
Himmlerin suunnitelmat Jehovan todistajien varalle
HEINRICH HIMMLER oli kansallissosialistisen SS-järjestön johtaja ja toisen maailmansodan aikana Adolf Hitlerin jälkeen Saksan mahtavin mies. Vaikka Himmler vihasi Jehovan todistajia sen takia, että he kieltäytyivät osallistumasta natsien maailmanvalloitussuunnitelmien toteuttamiseen, hän oppi kunnioittamaan heitä. Eräässä Gestapon päällikölle Ernst Kaltenbrunnerille lähettämässään kirjeessä hän sanoi:
”Eräät viimeaikaiset tiedot ja havainnot ovat saaneet minut laatimaan suunnitelmia, joihin haluaisin kiinnittää teidänkin huomionne. Asia koskee Jehovan todistajia. – – Miten aiomme hallita Venäjää ja saada sen olot rauhoittumaan, kun – – olemme valloittaneet siitä valtavia alueita? – – Kaikkia uskonnon muotoja ja pasifistisia lahkoja täytyy tukea – – kaikkien muiden joukossa myös Jehovan todistajien käsityksiä. On tunnettua, että viimeksi mainituilla on meidän kannaltamme uskomattoman myönteisiä ominaisuuksia: jollei oteta lukuun sitä, että he kieltäytyvät sotapalveluksesta ja tekemästä mitään sotaan liittyvää – – he ovat uskomattoman luotettavia, eivät juopottele, eivät tupakoi; he ovat peräänantamattomia työntekijöitä ja harvinaisen rehellisiä. Heidän sanaansa voi luottaa. Nämä ovat ihanteellisia ominaisuuksia – – kadehdittavia ominaisuuksia.”
Himmler ei siis olisi ruvennut taivuttelemaan Jehovan todistajia yhteistyöhön natsien kanssa. Hän ei halunnut itse kehittää Jehovan todistajien rauhanrakkautta ilmentäviä ominaisuuksia eikä hän halunnut maanmiestensäkään kehittävän niitä, vaan hän halusi näiden ihanteellisten ominaisuuksien tarttuvan venäläisiin. Se olisi tehnyt näistä ystävällismielisiä ihmisiä ja saanut heidät takomaan miekkansa auranvantaiksi.
[Kuva s. 8]
Jumalan valtakunta hävittää kaikki sotakoneet ja vapauttaa ihmiset rauhaisaan uuteen maailmaan